Sis. mainoslinkkejä
Well hello vanhat kunnon ASUKUVAT! Tällaisia täällä mun blogissa joskus oli, jos joku vielä muistaa.
Varma kevään merkki on ainakin se, että olen uskaltanut kuoriutua nilkkamittaisen untuvatoppatakin sisältä. Palelen kyllä sen verran helposti, etten vieläkään uskalla ulkoilla ilman toppatakkia, vaan olen vaihtanut untuvatoppatakin vähän ohuempaan toppatakkiin. Mutta muunlaisiin menoihin kyllä voi jo pukea ohutta kevättakkiakin, aika ihanaa!
Keräilin edelliseen postaukseen joitain mun omia takkilemppareita kevään uutuuksista ja tilasin niistä itselleni tämän hauskan teddytakin. Oikeasti takki on kauniin luonnonvalkoinen, ei aivan näin vitivalkoinen miltä se näissä kuvissa näyttää. Tässä ei ole ollenkaan vuorta, eli sopii hyvin lämpöisiin kevätpäiviin ja voisi ehkä mennä talvella vaikka neuletakin asemasta sisälläkin. Ja jos mitoitus kiinnostaa, niin takki on oversize mallinen ja mulla on tämä koossa 34/36 (samaa kokoa käytän muissakin Elloksen takeissa). Niin ja tämä tosiaan edelleen -25% alessakin!
Kevään tulon huomaa vaatekerrosten vähenemisen lisäksi myös siitä, etten yhtään malttaisi olla kotona. Suunnittelen kuumeisesti tulevan kesän reissuja (vaikka nykyään jokaiseen suunnitelmaan kuuluukin lisätä ”jos”, sillä mikään ei ole nykyään varmaa) ja mietin mitä kivaa voitaisiin tehdä koko perheen kanssa tulevina viikonloppuina. Tai sitten se on vain tämä synkkä maailmantilanne.
Tuntuu, että juuri nyt kaipaan kaikkea piristävää omaan elämääni. Tällaisia suloisia teddytakkeja, lounasdeittejä miehen kanssa (miten nerokas tapa viettää kahdenkeskistä aikaa, kun lastenhoitokuvioista vastaavat päiväkoti ja koulu!) ja pastellisävyisiä asioita meidän kotiin.
Ja vähemmän doomscrollausta. Ah, miksi se onkin niin vaikeaa? Haluan kyllä pysyä maailman menosta kärryllä, mutta en usko, että on tarpeellista (tai omaa hyvinvointiani edistävää) selailla samoja karmeita uutisia useita kertoja päivässä.
Aurinkoista viikkoa!
ENSIKERTALAISET OOPPERASSA
Olin varannut lapsille hiihtolomaylläriksi hotellihuoneen yhdeksi yöksi Tampereen keskustasta. Esikoinen aina välillä toivoo, että yövyttäisiin jossain hotellissa Tampereella ja koska miehellä ei ole samaan aikaan lasten kanssa lomaa, tuntui hotelliyö Tampereella lähes nerokkaalta idealta. Saataisiin vähän vaihtelua meidän tavalliseen arkeen ja myös mies voisi osallistua meidän minilomalle töidensä lomassa.
Meillä ei alunperin ollut mitään sen kummempia suunnitelmia tuolle hotellireissulle. Käytäisiin jossain syömässä, haahuiltaisiin ehkä kaupungilla ja saatettaisiin illalla pulahtaa hotellin uima-altaalle.
Sain kuitenkin sattumalta juuri tuolle samalle illalle kutsun Tampere-talossa esitettävään Taikahuilu-oopperan ennakkonäytökseen. Miten mukavaa, tästähän tulikin sitten oopperamatka! En ollut KOSKAAN aikaisemmin käynyt oopperassa! Seurakseni sain toisen ensikertalaisen, 10-vuotiaan esikoiseni.
Koska mulla ei oikein ollut juuri minkäänlaista käsitystä oopperasta, googlailin vähän etukäteen mitä meillä mahdollisesti olisi edessä. Opin muun muassa, että oopperat tekstitetään, eli oopperan sanat kulkevat koko esityksen ajan näyttämön ylälaidassa. Opin myös, että juuri Taikahuilu on sopiva teos myös meille ensikertalaisille. Taikahuilu ei ollut mulle millään tavalla tuttu etukäteen, joten tutustuin myös hieman oopperan juoneen. Ehkäpä siitä olisi hyötyä oopperaa seuratessa. Kaikesta tästä etukäteen googlettelusta huolimatta en oikein siltikään tiennyt mitä illalta odottaa. Ensimmäinen kerta oopperassa vähän jännittikin, mutta samaan aikaan odotin innolla mitä tuleman pitää.
Niinpä sitten illalla hotellihuoneessa muiden kaivellessa uikkareitaan matkatavaroiden seasta valmistauduttiin me esikoisen kanssa lähtemään oopperaan.
Pikkuveli oli hieman huolissaan, ettei isoveljelle käy samoin kuin Aku Ankalle, joka aina nukahtaa oopperaan, heh. Toki itsekin mietin onko 10-vuotias poika varsinaista kohderyhmää, mutta toisaalta juuri tämä lapsi on aina innoissaan lähdössä kaikenlaisiin kulttuuririentoihin, oli sitten kyseessä puistokonsertti, teatteriesitys tai museovierailu. Tai vaikka sitten ooppera!
Tampere-taloon perille päästyämme kilistelimme Haru-baarissa kuohuvalla ja pillimehulla ja kuultiin, että moni muukin oli tullut oopperaan ensimmäistä kertaa ikinä. Huh, ei oltukaan ainoita ensikertalaisia!
Etsimme Isosta salista paikkamme ja pian oopperan ensisävelet kajahtivatkin ilmoille. Oltiin juteltu esikoisen kanssa etukäteen siitä millaista oopperassa olisi (siis täysin sen perusteella, mitä olin juuri hetki sitten googletellut), mutta sitä en ollut hoksannut kertoa, että oopperassa soittaa oikea orkesteri. Tämä yllättikin lapsen, ”noin paljon soittajia, wau!”.
Ehkä juuri omasta oopperakokemattomuudesta johtuen esitystä oli mun mielestä ensimmäisen näytöksen aikana välillä vähän vaikea seurata, enkä aivan koko aikaa pysynyt kärryillä siitä mitä oopperassa tapahtuu. Orkesterin soittama musiikki oli kuitenkin lumoavaa ja esiintyjät lavalla todella taitavia.
Toinen näytös veikin mukanaan aivan toisella tavalla! Välillä saatiin nauraa, välillä lumouduttiin upeasta lavastuksesta ja tietenkin kauniista musiikista. Tuon kolmetuntisen aikana nähtiin lavalla vaikka mitä! Kuultiin upeaa musiikkia, nähtiin huikea määrä todella taitavia esiintyjiä, lavastus oli välillä aivan lumoavan kaunis, oli kimallusta, ihania värejä, taikuutta, huumoria ja lohikäärmekin nähtiin lavalla aivan oopperan alussa.
Esityksen jälkeen yritin kysellä seuralaiseltani kommentteja, mutta en saanut oikein mitään irti. Kerroin, että sekin on ihan ok, jos oopperassa oli tylsää, mutta ei kuulemma ollut. Saisin kuulemma joskus muulloinkin lapsesta oopperaseuraa!
Olihan tuo kolme tuntia (väliajan kanssa) pitkä aika istua oopperan katsomossa, mutta hienosti lapsi jaksoi. Välillä esitys vei lapsen mukanaan, mutta pari kertaa lapsi kysyi koska ooppera loppuu. Mozartin Taikahuilu-satuooppera sopii koko perheelle ja suositusikä tälle on 5 vuotta. On varmaan paljon lapsesta kiinni minkä ikäisen lapsen kanssa oopperaa voi mennä katsomaan. En usko, että meidän 7-vuotias kuopus olisi tätä välttämättä jaksanut seurata, mutta moni muu saman ikäinen varmasti jaksaisikin. 10-vuotiaan kanssa tämä oli mukava yhteinen uusi kokemus ja olipa mukava viettää välillä aikaa lapsen kanssa aivan kahdestaan. Tämän kokemuksen jälkeen lähtisin kyllä itsekin mielelläni toisenkin kerran oopperaan!
Taikahuilu-oopperan ensi-ilta Tampere-talon Isossa salissa on huomenna keskiviikkona, lisätietoja löytyy täältä.
Kiitos Tampere-talo kutsusta ja lipuista!
10 MATKAILUFAKTAA MINUSTA
1. Kärsin lähes kroonisesta matkakuumeesta
Olen lähes aina matkakuumeillut. Paitsi kahden viimeisen vuoden aikana. Koronatilanne, kaikenlaiset matkustusrajoitukset ja epäselvät koronaohjeet (ja mahdolliset karanteenit!) saivat kyllä matkakuumeen laskemaan. Ehdittiin käydä 2020 tammikuussa Ruotsissa Tom Tits tiedekeskuksessa (ja vähän muuallakin), mutta sen jälkeen ei matkustettu sinä vuonna enää mihinkään. Eikä seuraavanakaan. Tänä vuonna matkustus vaikuttaisi olevan jo vapaampaa ja matkakuume on noussut! Enkä ole malttanut olla suunnittelematta tulevalle kesälle reissua. Toivottavasti saadaan se toteutettua.
2. Rakastan road tripejä
Mun mielestä ihaninta on lentää johonkin, vuokrata auto ja tutustua uusiin paikkoihin. Tykkään myös kahmia samalle reissulle useamman kohteen, joten senkin takia road tripit on ihania. Voisin istua autossa tuntikausia uusia maisemia ja paikkoja ihaillen, sillä matkan teko on mun mielestä yhtä kivaa kuin perillä olokin. Silti suurin osa meidän matkoista on tehty ilman vuokra-autoa. Amsterdamissa vuokrattiin polkupyörät ja sekin oli hauskaa! (Ja matkustettiin junalla, koska en vain malta olla paikoillani kun ollaan matkalla). Omalla autolla ollaan matkustettu vain Tanskaan asti, olisikin joskus ihanaa jatkaa siitä vielä muualle Eurooppaan.
3. En juurikaan pidä rantalomista
Ja silti toisinaan haaveilen sellaisesta. Pakettimatka johonkin all inclusive vesipuistohotelliparatiisiin olisi varmasti lasten mieleen ja aikuisten kannalta HELPPO vaihtoehto. Joskus hetken sellaisesta haaveilen, kunnes jälleen muistan, etten pidä yhtään rannalla tai allasalueella makoilusta. Fun fact: En pidä makoilusta kotonakaan. En KOSKAAN makoile päivällä sohvalla tai sängyllä. Ollaan käyty miehen kanssa yhdessä vain kahdella rantalomalla. Nizzassa ei maltettu makoilla rannalla juuri ollenkaan, vaan hypättiin mieluummin junan kyytiin ja lähdettiin niin Monacoon kuin Cannesiinkin. Santoriinille tehtiin häämatka ja se onkin ollut ehkä kaunein näkemäni paikka. Sinne kyllä lähtisin joskus mielelläni uudestaankin (samoin kuin Ranskan rivierallekin). Ehkä sittenkin pidän rantalomista, hah.
4. Olen hulluna teemapuistoihin!
Pidän teemapuistoista ihan naurettavan paljon. Ehkä liikuttavin matkailuhetki on ollut se, kun ajettiin Floridassa Disney Worldin porttien ali kohti teemapuistoja. Yksi haave toteutui silloin. Jep. Toiset makustavat maailman ääriin jos jonkinlaisiin sademetsiin tai muihin huikeisiin kohteisiin ja mä olen onnellisimmillani Mikki Hiiren nähdessäni. Disney Worldit on mun teemapuistolemppareita. Samoin Universal Studiot. Hauskin teemapuistomuisto on varmaankin reissu Pipsa Possu maailmaan. Bongasin joskus jostain vanhasta esitteestä Pipsa Possu maailman ja koska kasivuotias esikoinen oli juuri silloin suuri Pipsa Possu fani, varasin meille fanimatkan Englantiin Pipsa Possu maailmaan.
5. Olen keräillyt Da Vinci koodi -leffan kohteita
Tää alkoi kyllä ihan vahingossa, sillä satuttiin matkustamaan Pariisiin samoihin aikoihin, kun nähtiin Da Vinci koodi -elokuva. Tietty sitten käytiin Louvressa katsomassa leffasta tuttuja paikkoja. Myöhemmin Lontoossa käytiin samaan teemaan sopien Westminster Abbeyssa. Hassuin sattuma oli kuitenkin kerran Skotlannissa. Ostin paikallisesta kirjakaupasta matkaopaskirjan, jonka sivuilta bongattin Rosslynin kappeli. Elokuvan loppukohtaukset sijoittuvat tuohon kappeliin ja koska oltiin muutenkin lähdössä vuokra-autolla ajelemaan kohti Lontoota, päätettiin poiketa matkan varrella Rosslynin kappeliin. En siis ole ollut mikään suuri Da Vinci koodi fani, vaan vähän vahingossa kerättiin noita kohteita. Tuo Rosslynin kappelissa käynti on ollut kuitenkin yksi ikimuistoisimmista matkakokemuksista, sillä syrjäisen sijaintinsa vuoksi se ei ehkä ole kovin tavallinen turistikohde.
6. Tykkään suunnitella matkoja
Matkojen suunnittelu on mun mielestä lähes yhtä kivaa kuin itse matkustaminenkin. Voin uppoutua tuntikausiksi etsimään matkakohteen lähistöltä löytyviä kiinnostavia käyntikohteita, selailla majoitusvaihtoehtoja ja tehdä päiväkohtaisia matkasuunnitelmia. Ei matkalla ole todellakaan tarkoitus noudattaa mitään minuuttiaikataulua, tai edes yrittää nähdä tai käydä kaikissa suunnitelluissa paikoissa (no joskus on, hah!), mutta se suunnitteleminen on ihanaa. Vähän kuin olisi jo siellä matkalla!
7. Tykkään käydä ulkomailla ruokakaupoissa
Tykkään ihanista hotelleista ja runsaista buffet-aamiaisista. Lasten kanssa matkustellessa on kuitenkin järkevämpää ottaa majoitus omalla keittiöllä, sillä lapset tarvitsevat ruokaa viisi kertaa päivässä (aikuiset ehkä myös) ja osan aterioista itse kokkaamalla on helppo säästää rahaa. Mutta ulkomailla on mun mielestä ihanaa käydä ruokakaupoissa! On mukavaa seikkailla hyllyjen väleissä ja tutkia mitä sieltä löytyy. Ehkä ruokakaupassa asioiminen tuo myös hassun tunteen siitä, että olisi yksi paikallisista, eikä vain turisti muutaman päivän ajan.
8. Olen ollut Lontoossa pommi-iskujen aikaan
Jälkikäteen ajateltuna pelottavin matkamuisto on Lontoosta 2004, kun satuttiin olemaan siellä samaan aikaan, kun moniin metroihin ja busseihin tehtiin pommi-iskuja. Tuolloin ei kyllä pelottanut yhtään! Ei osattu yhtään pelätä mahdollisia uusia pommi-iskuja tai muuta vaarallista, vaan muina turisteina käveltiin pitkin katuja, kun ei oikein muutakaan tekemistä keksitty kaikkien kauppojen, nähtävyyksien tai muiden turistikohteiden laitettua ovensa säppiin. Ihmeteltiin autioitunutta Oxford Streetiä ja ympäriltä kuuluvia hälytysajoneuvojen ääniä. Tiedettiin kyllä mitä oli tapahtunut, sillä mistään muusta uutisissa ei puhuttukaan.
9. Matkustan mielelläni sesongin ulkopuolella
Tää on tosin nyt lasten ollessa koululaisia vähän hankalaa. Mutta inhoan ruuhkia ja jonottelua (ja kyllä, rakastan edelleen teemapuistoja, hah!) ja sesongin ulkopuolella voi monet ruuhkat ja jonottelut välttää (ja silloin on yleensä myös edullisempaa!). Nyt onneksi saatiin (ehkä) taktikoitua ja suunniteltiin kesälomareissua Tanskaan juuri ennen paikallisten kesälomia. Ollaan käyty aikaisemmin Legolandissa keväällä (jolloin meille osui aivan kamala sateinen ja kylmä sää) ja loppukesällä koulujen jo alettua ja kummallakin kerralla jonottelua oli ihanan vähän. Legolandissa oli myös tosi hauskan näköisiä vesileikkipaikkoja, joihin ei kylmällä säällä ollut asiaa, joten toivottavasti nyt saadaan lämmin sää ja vasta aluillaan olevan sesongin ruuhkattomuus.
10. Tykkään matkustaa lasten kanssa
Lasten kanssa on mun mielestä mukava matkustaa. Kumpikin pojista on päässyt matkalle jo vauva-aikana ja lasten kanssa on ollut ihan helppo matkustaa mun mielestä aina. Välillä toki lasten kanssa matkustelu on sitä samaa sekoilua ja kiukuttelua kuin kotonakin, mutta lomalla vain kaikki tuntuu jotenkin kevyemmältä. Nyt lasten ollessa isompia tuntuu matkojen suunnittelu taas aivan erilaiselta. Esikoinen on jo pitkään toivonut pääsevänsä Japaniin, olisipa kiva toteuttaa tämä toive joskus!
Joko tuli matkakuumetta?