Aihearkisto: Yleinen

LÖHÖLOMAILUSUUNNITELMIA

26.12.2019
Vastaa
ellos

Kaupallinen yhteistyö: Ellos

Nonni. Taas on paras joulu ikinä vietetty!

Me ollaan vietetty joka vuosi joulua sukulaisten luona ja tänäkin jouluna hurautettiin muutaman tunnin ajomatkan päähän joulutunnelmaa etsimään. Ja sieltä se löytyi, tutusta paikasta!

Syötiin masut pullolleen ihanaa jouluruokaa, herkuteltiin juustoilla ja maisteltiin välillä vähän suklaakonvehteja ja joulutorttuja. ”Ikuinen vappu, takapenkil jatkuu…” hyräili kuopus, kun lapsilta kyseltiin laulaisiko joku joulupukille jotain. Lapset jakoivat joulupukin apulaisina lahjapaketit ja loppuilta meni papereita auki rapistellen ja uusilla leluilla leikkien. Eikä kukaan meidän lähes 30 hengen jouluseurueesta jäänyt takuulla kaipaamaan aikuisten kesken jaettavia paketteja! Tämä oli siis eka joulu, kun päätettiin ostaa joululahjoja vain lapsille, ja tuo päätös oli mun mielestä ihan superhyvä. Koko joulu tuntui paljon rauhallisemmalta, kun lahjoista ei tarvinnut stressailla ollenkaan!

Eilen palattiin joulunvietosta kotiin ja seuraaville päiville olen suunnitellut vain rentoilua ja vähän löhöilyäkin! Taisin kyllä varata meille paikat myös leffaan ja jotain Superpark-reissuakin suunniteltiin, mutta ekaa kertaa ikinä kalenteriin on varattu paljon aikaa yökkäreissä hengailuun, sängyssä pötköttelyyn kirjoja lukien, leffailtoja ja yhteisiä lautapelihetkiä. Tavoitteena on viettää mahdollisimman paljon aikaa aamutakkiin ja pörröisiin tossuihin kääriytyneenä, ihan parasta!

Yksi pieni reissukin ehditään lomalla tehdä, sillä meillä on kolme päivää yhteistä lomaa koko perheen kesken samaan aikaan, enkä malttaisi odottaa sitäkään!

ellos
YÖPAITA* // AAMUTAKKI* // PÄIVÄPEITTO // PELLAVALAKANAT // LAMPAANTALJA* // TOSSUT*

Ja tässä nyt sitten näette miltä se täydellinen lomapäivä näyttää. Sängyssä löhöilyä yöpaita* päällä pellavalakanoihin uppoutuneena, LED-kynttilöiden lepattaessa tunnelmallisesti yöpöydällä. Jossain kohtaa voi sitten kääriytyä pehmoiseen aamutakkiin* ja upottaa jalkansa pörröisiin lampaannahkatossuihin* ja hipsiä kahvinkeittoon.

Oikeastihan en siis ole IKINÄ viettänyt tällaisia lomapäiviä kotona, koska A) en ole juurikaan ollut lomalla kotona B) en malta olla tarttumatta kaikkiin kotona odottaviin rästihommiin C) tällainen löhöily ei ole ollut pienten lasten kanssa oikein mahdollistakaan.

Mutta nyt kun meidän pojat on jo sen verran isoja (ja vietetään hetki aikaa vain oman perheen kesken), että viihtyvät mainiosti välillä omissa leikeissään (varsinkin joulun jälkeen uusilla lahjalegoillaan leikkien), ovat keskenään ulkoilemassa tai katsovat vaikka jotain leffaa, on tällaiseen rentoiluun hyvät mahdollisuudet. Jos vaan malttaa pysähtyä hetkeksi paikoilleen.

ellos
YÖPAITA*
ellos
SÄNGYNPÄÄTY // PELLAVALAKANAT // PÄIVÄPEITTO // AAMUTAKKI* // LAMPAANTALJA* // TOSSUT*
ellos
LAMPAANTALJA* // TOSSUT*

Loppuun vielä pari alevinkkiä!

En tiedä miten teillä muilla, mutta meidän lasten vaatekaapeista tuntuu puuttuvan AINA jotain. Aina jompikumpi on siirtymässä uuteen vaatekokoon tai on kuluttanut housunsa puhki. Alennusmyyntien aikaan on mun mielestä tosi kätevää ja järkevääkin päivittää lasten vaatekaapit kuntoon ja Elloksella on tosi kiva valikoima lastenvaatteita. Valikoimasta löytyy myös mm. Adidasta, josta ainakin meidän koululainen tykkää.

Elloksen sisustusalestakin olen tehnyt usein hyviä löytöjä, esim. jos uusille pussilakanoille on tarvetta, löytyy niitä usein ihan mielettömän hyvästä alesta Ellokselta. Nytkin tuotteita näyttää olevan jopa -70% alella!

Koko alevalikoiman löydät täältä.

ellos ale

Ihanaa joulukuun vipaa viikkoa!

*Saatu Ellokselta
Sis. mainoslinkkejä

JOULUN SUORITTAMATTA JÄÄNEET PUUHAT

23.12.2019
Vastaa

Joulu tulee stressaamattakin!
Näin olen joskus kuullut sanottavan ja kyllä, tänä vuonna todistin tämän väittämän todeksi.

En nimittäin ole ehtinyt stressaamaan tästä joulusta ollenkaan! Mulla on ollut koko joulukuu täynnä aivan muuta puuhaa ja ajateltavaa ja olen koittanut pitää kaikenlaisen joulustressailun aivan minimissä.

Mites teillä, onko kaikki alla listatut jouluasiat suoritettu?

perheblogi

PIPARIT

Tämä joulutehtävä on suoritettu, huh. Leivottiin lasten kanssa pipareita jo joulukuun alussa, mutta perinteinen piparkakkutalo jäi tänä vuonna tekemättä. Kuopus jossain vaiheessa kyseli, että tehdäänkö taas sellainen piparkakkutalo, jossa asuu Tatu ja Patu, ja olin hetken että TÄH, olenko todellakin joskus tehnyt sellaisen?? Mutta kyllä, meillä on Tatu ja Patu piparkakkumuotit ja viime vuonna tosiaankin tehtiin piparkakkutalo, jonka pihalla patsasteli nuo outolalaiset veljekset. Olen muuten ollut pari vuotta sitten esikoisen kanssa myös piparkakkuLINNAkurssilla, josta palattiin kotiin piparkakkuLINNUNPÖNTÖN kanssa, haha!

JOULUTORTUT

Jep, näitä leivottiin viikonloppuna. Omenakanelihillolla (nam) ja luumuhillolla (koska niin kai kuuluu tehdä). En käsitä miksi jotkut laittavat hillon tilalle Vihreitä kuulia, en tiedä mitään kamalampaa karkkia, kuin nuo ällöttävät vihreät marmeladipallerot, hrrr.

JOULUKALENTERIT

Rakastan joulukalentereita! Maltillisesti tein kuitenkin mulle ja miehelle yhteisen kalenterin ja esikoisen toiveesta hänelle kalenterin, jonka luukuista löytyi Pokemon-keräilykortteja. Muut saivat sitten kaupasta toivomansalaiset kalenterit.

JOULULAHJAT

Olen aina ajatellut, että olisi aivan kamalan ankeaa ja tylsää, jos jouluna ei ostettaisi joululahjoja! Mutta tänä vuonna itse ehdotin, ettei ostettaisikaan aikuisille lahjoja ollenkaan. Ja voi IHANAA, miten helpottavaa tämä on ollut. Niistä aikuisten lahjoista olisin kyllä joulustressaillut, joten aivan ihanaa, ettei tuota stressiä tullut. Lasten lahjatkin tilasin suurimmaksi osaksi netistä ja tänä vuonna jokainen paketti myös ehti ajoissa perille! Tosin pieniä kauhunhetkiä ehdin kokea, kun kirjakaupan paketin seurantatunnus näytti, että paketti on jo luovutettu (!!!), vaikka en ollut ehtinyt vielä pakettia hakea. Paketissa oli yhdeksän kirjaa, eli aika monen lapsen joululahjat, enkä olisi millään enää ehtinyt tilaamaan niitä uudestaan. En tajua miksi seurantatunnus näytti niin, sillä paketti löytyi aivan normaalisti pakettiautomaatista. Huh.

JOULUSIIVOUS

En käsitä sitä sanontaa, että ”siivoa kaapit vain, jos ajattelit viettää joulun kaapeissa”. Siis mitä ihmettä, onko ihmisillä todellakin tapana siivota kaapit jouluksi?! Joulun alla on aivan älyttömästi muutakin puuhaa, enkä käsitä, miksi kukaan alottaisi juuri silloin kaappien siivouksen. Rakastan kyllä siistiä ja puhdasta kotia (muulloinkin kuin jouluna), mutta sellainen tavallinen viikkosiivous saa riittää.

JOULUMARKKINAT

Oi että, kaikenlaiset joulutorit, -markkinat ja -tapahtumat on aivan ihania, mutta tänä vuonna en käynyt yhdessäkään. Tosin joulutorilla olisi aika paljon tunnelmallisempaa kierrellä, jos ei tarvitsisi loikkia vesilätäkköjen yli, vaan jalkojen alla narskuisi valkea lumi.

JOULUKUUSI

Nonni. Tämä joulutehtävä on suorittamatta ja se vähän harmittaa. Tosin meidän olisi tarvinnut ostaa uusi joulukuusi, enkä ole ehtinyt sitäkään katsella. Onneksi olkkarissa on kuitenkin sellainen miniminikuusi, jonka lapset saavat tänään koristella!

JOULUKUKKA

Juu, tämä olikin ihanan helppo joulutehtävä. Hyasintteja löytyi kätevästi ruokakaupasta, joten jouluntuoksua on leijaillut keittiönpöydän ympärillä jo hyvän aikaa.

JOULUSUKLAAT

Mä oon todellakin yrittänyt vältellä suklaan (ja muidenkin herkkujen) syöntiä, mutta taidan olla tässä aivan toivoton. Jonain päivänä ostin kolme suklaarasiaa, jotka oli tarkoitus paketoida joulupaketteihin, mutta ennen kuin ehdin kääriä rasioita paperiin, olin jo syönyt kaksi niistä. Jep.

TONTTUOVI

Tämä löytyy! Vaikka sen aitoutta kyllä kovastikin kyseenalaistettiin. Tonttu on ollut vähän laiskanpuoleinen, eikä ole kovinkaan usein muistanut lapsia kirjeellä, mutta jokainen kirje on kyllä otettu vastaan sitäkin suuremmalla riemulla. Yleensä kirjeissä on luvattu jotain mukavaa puuhaa tai ylläriä, mutta yhdessä kirjeessä tonttu harmitteli, miten rumasti oli kuullut lasten puhuvan toisilleen ja määräsikin lapset ensin kehumaan itseään, sitten toisiaan. Lapset ottivat tehtävän ihanan tosissaan ja lopulta kikatellen keksivät vaikka minkälaisia kehuja toisistaan ja mä mietin, että voisikohan tällainen lapsia komenteleva tonttua asua meillä ympäri vuoden?

JOULULAULUT

Nyt täytyy tunnustaa, että olen jotenkin UNOHTANUT kuunnella joulumusaa! Ehkä tämän ehtii korjata vielä automatkalla joulunviettoon. Hups.

JOULULEFFA

Tämä PITI jo joku ilta tehdä, mutta jäi sitten kuitenkin katsomatta. Kai joululeffan voi katsoa joulun jälkeenkin?

KYNTTILÄT

Tänä vuonna löysin korkeita LED-kynttilöitä, ja niitä on ”poltettu” välillä yötä päivää. Ainakin aina iltaisin. Ihanan helppoa, huoletonta ja turvallista! Ja ihan kiva tunnelma tulee LED-kynttilöistäkin, vaikka aidoissa toki on vähän erilainen fiilis.

JOULUNVIETTO

Oi kyllä! Vaikka paljon jouluasioita jäi tällä kertaa suorittamatta, en voisi olla enempää innoissani siitä, että tänään päästään joulunviettoon! Me vietetään joulua aina isolla porukalla, ja se, että saadaan kokoontua kaikki pitkästä aikaa yhteen, syödään ihanaa jouluruokaa (rakastan jouluruokaa!) ja katsellaan, miten täpinöissään lapset ovat joulupukista ja joulusta, on tuhat kertaa tärkeämpää, kuin yksikään joulutori, ostamatta jäänyt aikuisten joululahja tai kuuntelematta jäänyt joululaulu.

IHANAA, STRESSITÖNTÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!

Psst! Jos alehommat on jo mielessä ja ostoslistaa laadittu, niin kurkkaahan Ellokselle*. Siellä on alet jo hyvässä vauhdissa, aleprossat kohdillaan (jopa -70%!!) ja valikoimakin parhaimmillaan! Kauppaan pääset tästä*.
*mainoslinkki

MILTÄ LAPSESTA LUOPUMINEN TUNTUU?

19.12.2019
4
sisustusblogi

Aika usein, kun kerron, että meidän perhe toimii päivystävänä sijaisperheenä, multa kysytään, että kiintyykö niihin lapsiin ja miltä luopuminen sitten tuntuu?

Päivystävään sijaisperheeseen voidaan sijoittaa lapsi lyhyeksi aikaa, mikä tarkoittaa melkein mitä vain viikosta reiluun vuoteen. Kun me haetaan lapsi kiireellisesti, usein vain tunnin varoitusajalla, ei kukaan tuossa vaiheessa vielä tiedä kuinka kauan lapsi tulee meillä asumaan.

Kyllä lapsiin kiintyy ja niin kuuluu kiintyäkin! Se on oikeastaan koko tämän työn ideakin. Juuri se, että lapseen kiintyy ja lapsi saa kiintyä yhteen turvalliseen ja pysyvään aikuiseen (toki perheessä voi olla kaksikin aikuista, mutta usein lapsi pystyy ainakin aluksi kiintymään vain yhteen uuteen aikuiseen) on suuri ero perhe- ja laitoshoidon välillä.

Kaikkiin lapsiin kiintyy vähän eri tavoin ja tähän vaikuttaa hirmuisen moni asia. Samoin kaikki luopumisetkin ovat erilaisia. On toki aivan erilaista luopua lapsesta viikon kestäneen sijoituksen jälkeen, kuin silloin, jos sijoitus on kestänyt yli vuoden!

Luopuminen tuntuu jokaisen lapsen kohdalla aivan erilaiselta. Silloin voi tuntea surua ja haikeutta siitä, että lapsen on lähdettävä meiltä. Tai sitten iloa ja koko kehossa hyrisevää onnea, jos tietää, että sijoituksen jälkeen palaset lapsen elämässä loksahtavat vihdoin kohdalleen. Luopuminen voi tuntua myös helpottavalta, ei kaikkien lasten kanssa ole jatkuvasti helppoa ja ihanaa! Ehkä luopuminen on aina sekoitus tsiljardia eri tunnetta, mutta ihan joka kerralla lapsesta luopuminen tuntuu varmasti haikealta.

Rakastan omia lapsiani aivan älyttömän paljon ja olen ajatellut, että se toimii myös jonkinlaisena suojamekanismina tässä työssä. Toisiin lapsiin ehtii kiintyä lyhyen sijoituksen aikana vain vähän, toisista taas saattaa tulla pitkän sijoituksen aikana kovinkin tärkeitä ja rakkaita, vähän kuin omasta kummilapsesta. Mutta sellaista sydämen pakahduttavaa äidinrakkautta en varmastikaan voisi tuntea vierasta lasta kohtaan.

Ja voi miten väärässä taas olinkaan.

Kyllä vierastakin lasta kohtaan voi tuntea samanlaisia maailman suurimpia tunteita. Tiedättehän, kun pelkkä lapsen katse, hymy tai juuri opittu uusi taito saa lämpöisen onnen ja ylpeyden tunteen läikähtämään päästä varpaisiin. Tai kun odottaa päiväuniaikaa (sitä omaa aikaa ja kuumana juotua kahvikupillista!) ja sitten lapsen nukkuessa sitä tuleekin jo vähän ikävä. Kun täytyy käydä kurkkimassa, että hengittäähän se ihan varmasti, kun on nukkunut jo niin pitkään. Ja kun sitten vihdoin saa rutistaa sitä juuri herännyttä unenlämpöistä pötkylää sylissään, rutistuu samalla sydänkin onnesta mykkyrälle.

Vaikeinta on, jos juuri silloin, kun täytyisi alkaa valmistautumaan luopumiseen huomaakin, että omassa mielessä lapsesta on tullut yksi meistä. Osa meidän perhettä, jossa kaikki ovat aivan yhtä rakkaita. Silloin luopuminen tuntuu aivan kamalan vaikealta!

Silloin pelkkä ajatus luopumisesta tuntuu tummana möykkynä rinnassa. Se musertaa sydämen kuivaksi ja ruttuiseksi rusinaksi. Se tuntuu hirvittävän surulliselle ja samalla jotenkin väärälle. Sellainen suru luopumisesta on vain käytävä läpi. Itkettävä, kun itkettää.

Mutta sellaista tämä työ on. Kiintymistä ja luopumista.

Olen luonteeltani tosi optimistinen ja melko positiivinen. Välillä nuo luonteenpiirteet ovat mun mielestä vähän rasiattaviakin, mutta luopumisissa niistä on varmasti aivan hurjasti hyötyä. Vaikea luopuminen saattaa tuntua fyysisenä kipuna, mutta se musta möykky on siellä kehossa, ei mielessä.

On tärkeää tietää, että sen rinnassa painavan möykyn tilalle tulee kauniit ja lämpöiset muistot ja ajatus siitä saa hymyilyttämään silloinkin, kun luopuminen tuntuu kamalan surulliselle.

LUE MYÖS:

Meistäkö lastensuojelun kriisiperhe?
Päivystävä sijaisperhe – mitä päivystäminen tarkoittaa?
Päivystävä sijaisperhe – miten omat lapset ovat suhtautuneet?
Lapsen oikeus turvalliseen arkeen