Me vaihdettiin joitain viikkoja sitten olohuoneen järjestystä ja saatiin samalla aivan älyttömästi neliöitä sinne lisää. Tai siltä se ainakin tällä uudella järjestyksellä tuntuu. Ja kyllä niitä neliöitä ja tilaa taisi aivan oikeastikin tulla järjestystä vaihtamalla lisää, sillä meidän aikaisempi suurehko 2 x 3 metrinen matto jäi aivan liian pieneksi!
Olen etsiskellyt tähän tilaan uutta suurempaa mattoa, mutta tuota 2 x 3 m isompia mattoja on aika vähän tarjolla, tai sitten ne ovat aivan hirmuisen kalliita. Mutta sitten vihdoin tärppäsi! Juuri sopivan iso, aivan ihanan näköinen ja näin isoksi matoksi myös kohtuuhintainen 240 x 330 cm matto löytyi. Matto on Paris-ryijymatto* ja näitä mattoja on tämän valkoisen lisäksi myös beige ja tummanharmaa.
Vähän uhkarohkeasti tilasin meille näistä vaaleimman, ihan vain siksi, että se näytti niin ihanalle! Meillä ei ole enää (ainakaan tällä hetkellä) koiraa (mikä on kyllä hurjan surullista), joten siinä mielessä matto voisi pysyä puhtaana. Ei meillä kyllä koiratkaan mitenkään varsinaisesti ole mattoja sotkeneet, mutta toki pikkuisissa tassuissa ja masukarvojen mukana aina jotain likaa mattoihinkin kulkeutui. Meillä ei myöskään syödä olkkarissa mitään muuta, kuin leffaherkkuja silloin tällöin ja silloinkin lapset juovat pillimehunsa keittiön puolella.
Matto näytti tuotekuvissa kyllä tosi kivalle, mutta meinasin pökertyä, kun rullasin mattoa paikoilleen. Se on aivan käsittämättömän pehmoinen, pörröinen ja kaikin puolin ihanin matto, mitä meillä on koskaan ollut! Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään perinteinen nukkamatto, vaan tuo maton pinta muistuttaa enemmänkin lampaantaljaa, tai jotain muuta superpehmoista materiaalia.
Toki aina kaikki uusi tuntuu ihanalle, mutta tämä matto on vain aivan erityisen IHANA!
Matto on kuin pehmoista pumpulia varpaiden alla. Enkä ole todellakaan yksin näiden ajatusteni kanssa, vaan myös lapset ovat aivan ihastuneita tähän uuteen mattoon.
Kukaan ei ole juurikaan istuskellut sohvalla sen jälkeen, kun uusi matto levitettiin lattialle, vaan lapset ovat halunneet pötkötellä pehmoisen ja pörröisen maton päällä, kun ovat katselleet lastenohjelmia telkkarista. Vielä lukutaidoton kuopus rakastaa selailla kirjojaan ja katsella niiden kuvitusta, ja lapsi on nyt usein löytynyt olohuoneen uudelta matolta kirjoineen, sillä se taitaa olla nyt lempparipaikka kirjojen katseluunkin.
Tätä mattoa on useampaankin eri kokoa, mutta meillä tästä on nyt tosiaan se kaikkein suurin, 2,4 x 3,3 m kokoinen matto. Rakastan tuota maton vaaleaa väriä, vaikka näin jälkikäteen olen kyllä miettinyt, että olisiko beige ollut kuitenkin turvallisempi valinta lapsiperheeseen. Mutta toki maton saa pestyäkin, jos tahroja sattuu tulemaan!
Tykkäsin hirmuisesti myös olohuoneessa aikaisemmin olleesta Tanger-matosta, ja aion sen kyllä säilyttää edelleen (ehkä sille löytyy paikka meidän makuuhuoneesta!), mutta tällä hetkellä tuntuisi kyllä kurjalle vaihtaa tämä superiso matto pienempään. Varsinkin näin syksyllä ja talvea kohti mennessä tuntuu ihanalle, kun lähes koko olohuoneen lattian peittää lämpöinen, pörröinen ja pumpulinpehmeä matto.
Viikonloppuna juhlittiin meidän lasten perinteisiä tuplajuhlia, ja sen lisäksi, että nuo juhlat ovat aina mukava tilaisuus saada kaukana asuvat sukulaiset saman katon alle koolle, on juhlista myös se etu, että silloin tulee tehtyä kodin rästihommat vihdoin valmiiksi, haha!
Mies nakutteli paria päivää ennen synttärikemuja olohuoneen joulukuussa maalatulle seinälle valokuvataulut takaisin paikoilleen ja leikkasi myös listat lattiaan. Huh! Mulla oli kesällä tavoitteena, että saadaan tuo homma valmiiksi juhannukseen mennessä, puoli vuotta maalauspuuhien jälkeen, mutta hyvä että edes näin syksyllä saatiin se homma päätökseen, hih.
Mun mielestä parhaita keittiöideoita aikohin on aamiaiskaapit. Näitä on näkynyt muutaman vuoden ajan, mutta meidän 8 vuotta sitten rakennetun talon keittiöstä ei sellaista löydy. Keittiörempastakin olen vähän salaa haaveillut, mutta koska haavelistalla on sata muuta tärkeämpääkin haavetta, saa tuo remontti odotella vielä usean vuoden ajan.
Aamiaiskaappien varsinainen idea on toki se, että kaikki ne kahvinkeittimet, leivänpaahtimet, murot ja murokulhot ja muut aamiaisjutut saa kätevästi kaapinovien taakse piiloon, mutta ovet avaamalla kaikki on sitten heti valmiina ja esillä käytettäväksi.
Mutta en tiedä tykkäänkö noista aamiaiskaapeista sen nerokkaan ovi-idean takia, vai enemmän vain siksi, että rakastan aamiaisia, ja ajatus siitä, että aamiasjutuille on pyhitetty kokonainen oma kaappi on vain aivan hykerryttävän ihana idea!
Tässä meidän aamiaisnurkkauksessa ei siis ole ovia, eikä se haittaa tippaakaan! Rakastan tätä minttujätskiseinällä olevaa aamiaisnurkkausta!
Parasta on tietenkin myös se, että heti kun aamiaisnurkkaukseen kyllästyy, voi kahvinkeittimen nostaa sille tasolle, jolla se on aikaisemminkin ollut ja tuohon voi laittaa sitten jotain aivan muuta. Aikaisemmin senkin päällä on ollut vain hedelmävati, mutta tuohon nyt voi keksiä milloin mitäkin, vaikka luulenkin, että aamiaisnurkkauksena se saakin toimia vielä pitkään.
Tykkään ihan hurjasti tästä keittiön muutoksesta, ja rahaa tähän kului vain maalipurkin ja noiden Ikeasta ostettujen edullisten hyllyjen verran.
Ai niin, sijoitin myös viitisen euroa tuohon roikkuvaan tekokasviin, koska halusin keittiöön jotain vihreää, mutta olen aivan tavattoman surkea viherkasvien kanssa! Kun hyllyt oli kiinnitetty seinälle ja aloin järjestellä tavaroita paikoilleen, katseli pian viisi vuotta täyttävä kuopus touhuani suu auki, ja tiedusteli sitten hämillään, ”miksi sä laitat sen kasvin sinne, vaikka se on jo ihan mädäntynyt??”. Hmm, ehkä meillä ei tosiaan ole aikaisemmin tuollaista roikkuvan mallista ”kasvia” ollut, mutta toivottavasti siitä ei nyt kovin mädäntynyttä kuvaa tule muille, haha!
Ps. jos jollain muullakin on sisustuskuumetta (jotenkin olen ymmärtänyt, etten ole ainoa, kehen se näin syksyisin iskee…), niin Elloksella on nyt kodintekstiilit -25% ja valaisimia -30% alessa, valikoiman löydät täältä*! *mainoslinkki
Tiesin, ettei meillä olisi enää kauaa yhteistä aikaa jäljellä. Ehkä päiviä, mutta toivoin, että vielä viikkoja tai kuukausia.
Halusin käydä ottamassa muistoksi kuvia loppukesän kauniilla auringonkukkapellolla yhdessä oman supermummoni, lähes 15 vuotiaan Vuokko-terrierin kanssa.
Kahlattiin yhdessä keltaisena hohtavaan auringonkukkamereen, upotin nenäni karheaan valkeaan turkkiin ja mietin, miten tärkeä tämä pieni ystävä mulle on.
Vain viikon päästä näiden kuvien jälkeen sain silitellä tärkeää, rakasta ystävääni viimeisen kerran. Pussata viimeisen kerran kylmää ja märkää kuonoa. Pidellä sylissä ja hyvästellä. Tuudittaa uneen.
