Me muutettiin kuusi vuotta sitten kaupunkiin, josta ei tiedetty etukäteen juuri mitään, eikä tunnettu ketään. Muutettiin tänne vähän vahingossa monen sattuman kautta, mutta se olikin yksi parhaita vahinkoja, sillä Valkeakoski on osoittautunut vallan mainioksi paikaksi asua.
Parasta kaupungissa on sen koko, pienessä kaupungissa kaikki on lähellä. Täältä löytyy mukavasti palveluita, ja jos jotain puuttuu, hurauttaa Lempäälän Ideaparkiin vain vartissa ja Tampereellekin puolessa tunnissa. Yksi parhaita juttuja onkin Valkeakosken huippuhyvä sijainti, sillä täältä on lyhyt ajomatka Tampereelle, eikä Helsinkiinkään aja kuin reilun tunnin.
Mutta tiedättekö mikä tekee tästä kaupungista mulle kodin? Kaikki ne mukavat ja mielenkiintoiset paikat, joita täältä löytyy! Haluattekos tietää mitkä nämä paikat ovat? No, lähtekääpäs minun ja OP Kodin kiinteistönvälittäjien kanssa pienelle Valkekoski-kierrokselle. No niin, lähdetään!
RAPOLANHARJU
”Sääksmäeltä löytyy ainutlaatuinen Rapolanharjun alue, jossa on muinaislinna hautoineen sekä luontopolku. Rapolanharjun laella kulkee kävelyreitti ja näköalapaikoilta on huikeat näkymät Vanajaveden yli naapurikuntiin. Rapolanharjun juurella on Voipaalan kartano, josta löytyy viehättäviä vanhoja rakennuksia, taidekeskus ja kahvila. Kartanon pihapiirissä vietetään erilaisia tapahtumia aina muinaismarkkinoista ja konserteista venetsialaisiin.” -Tuija Kyyhkynen, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Valkeakoski
Olen kyllä tismalleen samaa mieltä siitä, että Rapolanharjun alue on todellakin ainutlaatuinen. Täällä muuten järjestetään kesäsunnuntaisin ilmaisia opastettuja kierroksia, ja mekin käytiin esikoisen kanssa eräänä sunnuntaina ihan muina turisteina kiertämässä oppaan johdolla Rapolanharjun reilun kilometrin mittainen luontopolku. Olipas muuten mielenkiintoista kuulla tuon paikan historiasta oppaan kertomana! Rapolanharjulla on eri mittaisia lenkkejä, mutta lyhin kilometrin mittainen on juuri sopiva kiertää myös pienten lasten kanssa. Mukaan kannattaa ottaa eväitä ja keitellä vaikka termariin kahvit, sillä parhaalta näköalapaikalta löytyy pari pöytää penkkeineen, sekä huikeat näkymät Vanajaveden ylle.
VALMARINNIEMI
Jos haluaa eräjormailla enemmän, kannattaa suunnata Valmarinniemen retkeilyalueille. Täällä me ollaan käyty tsiljoona kertaa paistamassa makkarat ja viety varmasti kaikki meidän viikonloppuvieraat retkeilemään. Aivan ihana paikka! Parkkipaikalta on ihan lyhyt matka ensimmäiselle retkipaikalle, josta löytyy grillikatos, polttopuita ja vessa. Justiin sopiva paikka siis retkeillä lastenkin kanssa. Kun jatkaa matkaa luontopolkua pitkin, löytyy nuotiopaikka polttopuineen ja retkeilypaikkoja on lisää saarissa, joihin pääsee veneellä.
APIA
”Valkeakosken keskustassa on ainutlaatuinen kesäteatteri Apianlahden rannalla, jossa näyttämö on lähes vesirajassa ja laineet liplattavat upeasti taustalla. Väliaikakahvit juodaan Palviljongissa. Vieressä on Apian uimaranta ja lapsille oma seikkailupuisto. Kokonaisuuden täydentää vielä urheilukenttä.” – Juha Väistö, myyntipäällikkö, OP Koti Valkeakoski.
Kun kuusi vuotta sitten me muutettiin Valkeakoskelle, oli Apia ainut paikka, jonka täältä tiesin! Oltiin autoiltu parivuotiaan esikoisen kanssa muutaman kerran Seikkailupuistoon leikkimään, sillä Seikkailupuisto oli naapurikuntalaiselle mainio päiväretkikohde. Esikoinen täyttää kohta jo kahdeksan, ja edelleen me tykätään käydä Seikkailupuistossa touhuamassa. Seikkailupuiston toisella puolella, Apian uimarannalla on hauska pieni laguuni, joka on aivan ihanteellinen uimapaikka pienille lapsille.
LIIKENNEPUISTO
Seuraavaksi lähdetäänkin liikennepuistoon! Aivan huippua, että Valkeakoskelta löytyy oma liikennepuisto, jossa saa huristella polkuautoilla pitkin ja poikin katuja, opetella tunnistamaan liikennemerkkejä ja kurvailla välillä liikennevalojenkin kautta. Liikennepuistosta löytyy polkuautojen lisäksi myös muutakin kivaa, nimittäin tosi hauska köysiratakeinu, sekä perus leikkipuistotelineitä.
VISAVUORI
”Sääksmäellä Vanajaveden rannassa sijaitseva Visavuoren alue on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa on Emil Wikströmin taiteilijakoti ja museo. Wikström rakennutti ateljeensa vuosina 1893–1912. Alueelta löytyy lisäksi Kari Suomalaisen piirrosnäyttely ja ihastuttava Visavuoren Valimokahvila. Laiturista pääsee laivalla niin Tampereelle kuin Hämeenlinnaan.” – Veli Helpiö, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Valkeakoski.
Emil Wikströmin pientä linnaa muistuttava ateljeerakennus on täynnä mielenkiintoista tutkittavaa! Sieltä löytyy veistosten lisäksi mm. pikkuruinen talvipuutarha, pimiö ja tähtitorni. Fun fact: Wikströmin suunnittelemien Helsingin rautatieaseman lyhdynkantajapatsaiden kasvomallinan on tarinan mukaan saanut toimia Visavuoren puutarhurina toiminut paikallinen Jalmari Lahtinen. Visavuoreen on hauska hurauttaa vaikka ihan vain kahville ja jäätelölle, mutta jos paikassa ei ole käynyt aikaisemmin, kannattaa ehdottomasti kurkistaa Emil Wikströmin ateljeeseen ja sympaattiseen kotitaloon. Lapsille saavat halutessaan lipunmyynnistä ensimmäisen vihjeen, joka johdattelee hauskaan seikkailuun!
MYLLYSAARI
Aivan kaupungin keskustasta löytyy aivan ihana tehdasalue kanavineen. Myllysaaresta löytyy myös mm. Suomen ainoa jalkapallomuseo, mutta mulle paikka toimii useimmiten kuvauslokaationa, kun otetaan blogiin asukuvia! Paikka on nimittäin tosi kaunis ja sijaitsee juuri sopivasti matkan varrella, kun liikutaan keskustan tuntumassa.
Olipas mukava kiertää omaa kotikaupunkia! Aika hyvin tuntevat myös OP Kodin kiinteistövälittäjät alueensa, niin nappiin menivät heidän vinkit omien suosikkipaikkojeni kanssa.
Olisikohan sellaiselle lyhytaikaiselle sijaisperheelle tarvetta? Sellaiselle kriisiperheelle, joka voisi ottaa kiireellisesti sijoitetun lapsen lyhyellä varoitusajalla kotiinsa asumaan? Mitähän sellaiseen sitten vaaditaan? Kelpaisiko meidän perhe? Entä meidän koti? Tarvittaisiinko siihen jotain erityisosaamista tai koulutusta?
Näitä kaikkia kysymyksiä me pohdittiin, kun ajeltiin kolmisen vuotta sitten kesälomareissulta kotiin. Ulkona paistoi aurinko ja auton ikkunoista vilisti ohi keltaisena hohtavat rypsipellot. Toinen lapsista oli nukahtanut takapenkille, toinen selaili lomamatkalta ostettua sarjakuvalehteä. Meillä oli jo kaksi omaa lasta, mutta tilaa ja syliä riittäisi varmasti myös muillekin lapsille, sellaisille, jotka tarvitsisivat tilapäisesti kotia ja turvallista aikuista.
Kun sitten päästiin kotiin ja alettiin selvitellä vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, joita oltiin matkan varrella pohdittu, saatiin kuulla, että kyllä sellaisille lyhytaikaisille sijaisperheille on tarvetta. Suorastaan huutava pula!
Sovittiin lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa tapaaminen meidän kotiin, ja kahvipöydän ääressä vahvistui ajatus siitä, että tämä olisi meidän perheen juttu. Päätettiin osallistua PRIDE-valmennukseen (P=parents’, R=Resources for, I=Information, D=Development, E=Education), jonka käyminen on edellytyksenä kaikille sijais- tai adoptiovanhemmiksi haluaville.
Näistä ajatuksista en olekaan aikaisemmin kirjoitellut täällä blogissa, kuten en siitäkään, että nyt kolme vuotta myöhemmin meidän kodissa on asunut meidän omien lasten lisäksi kuusi muutakin lasta. Me toimitaan Luotsin (Tampereen ja ympäristökuntien) päivystävänä sijaisperheenä, mikä tarkoittaa sitä, että ollaan yksi Luotsin noin 50 perheestä, joka on valmis ottamaan lyhyellä varoitusajalla kiireellisesti sijoitetun lapsen kotiinsa. Enkä ole ikinä aikaisemmin tehnyt mitään näin mielenkiintoista, koukuttavaa ja antoisaa!
Käytännössä päivystysperheenä toimiminen tarkoittaa sitä, että lapsi on haettava tunnin sisällä siitä, kun päivystyspuhelin pirahtaa. Tässä vaiheessa aina ole tiedossa lapsesta mitään muuta, kuin lapsen ikä, joka on siinä ikähaarukassa, minkä ikäisiä lapsia meidän perhe on valmis ottamaan (me toimitaan perheenä pienille lapsille). Usein kukaan ei siis tiedä tässä vaiheessa sitäkään, kauan lapsi tulee meillä asumaan. Lapsi voi asua meillä esimerkiksi viikon, kuukausia, tai yli vuoden. Ei ole myöskään mitään yhtä tiettyä syytä, minkä takia lapsi tarvitsee lyhytaikaista sijaisperhettä. Syynä voi olla esimerkiksi vanhempien uupumus, päihteiden käyttö tai vaikka mielenterveysongelmat.
Kun lapsi sitten on meillä, voidaan me elää aivan tavallista perhe-elämää, toki kaikki sijoitetun lapsen tarpeet huomioiden. Mitään sirkushuveja ei ole tarkoitus järjestää, vaan aivan tavallista turvallista arkea. Tätä työtä tehdään kotona, mutta toisaalta sellaista oman perheen kesken vietettyä vapaa-aikaa ei välttämättä ole kuin vasta silloin, kun sijoitus päättyy. Sitten voikin jäädä hetkeksi lomailemaan, kunnes palataan takaisin päivystykseen odottelemaan, milloin puhelin pirahtaa seuraavan kerran.
Tästä aiheesta riittäisi paljon enemmänkin kerrottavaa, mutta onkos teillä jotain tiettyä asiaa mielessä, mitä haluaisitte kuulla? Kysymyksiä voi jättää postauksen alle kommenttiboksiin, Instagramin puolelle tai vaikka sähköpostitse karkkipurkkiblogi@gmail.com. Vastailen sitten myöhemmin täällä blogin puolella!
Aurinkoista viikkoa!
Ps. Kuvissa näkyvät vauvanvaatteet ja lelut ovat meidän kuopuksen vauvamuistojen laatikosta.
Mulla on aina ollut paljon haaveita ja unelmia. Ovat ne sitten liittyneet vaikka johonkin huikeaan lomareissuun tai vaikka uuteen yritysideaan, on mulle ollut tärkeää aina yrittää toteuttaa nuo haaveet.
Yksi suuri unelma on ollut oman tuotemerkin perustaminen. Ja miten ylpeä ja onnellinen olinkaan, kun toissa vuoden lopulla lanseerattiin Laa Laa Living, meidän oma rakkaudella luotu brändi! Eikä kyse ollut mistä tahansa tuotteesta, vaan valikoimassa oli suunnittelemamme hauskan muotoiset seinäristikot, jollaisia ei oltu koskaan aikaisemmin nähty. Vastaavia ei löytynyt Suomesta, mutta ei myöskään Suomen rajojen ulkopuolelta, vaikka kuinka laitettiin Google laulamaan vaikka minkälaisilla hakusanoilla. Oltiin luotu jotain aivan uniikkia ja omaa.
Mutta sitten meidän elämään tuli vähän kaikenlaista. Tuli uusia unelmia ja haaveita ja aivan käsittämättömän mielenkiintoisia juttuja. Kukaan ei kuitenkaan antanut lisää tunteja vuorokausiin, tai lisää päiviä viikkoihin. Aika ei vain millään riittänyt enää kaikkeen ja toisaalta musta tuntui myös, ettei mulla ollut enää uutta annettavaa brändille.
Niinpä pitkän (todella pitkän ja vähän liiankin pitkän) harkinnan jälkeen päätettiin myydä Laa Laa Living. Onneksemme kiinnostuneita oli aivan hurjan paljon ja muutaman tosiostajan joukosta löydettiin aivan loistava jatkaja brändille. Voisi kuvitella, että olo on nyt haikea (no ehkä vähän sitäkin), mutta päällimmäinen fiilis on innostunut. En malta odottaa, että saan seurata sivusta brändin kehittymistä, sillä uskon, että osaavissa käsissä tässä on aineksia vaikka mihin!
Ja kun jostain luopuu, saa aikaa sitten jollekin muulle. Kaikille niille muille mua kiinnostaville jutuille. Tätä blogiakin mun on ollut vähän ikävä, kun en ole kauheasti tänne ehtinyt, mutta ehkäpä jatkossa ehdin pistäytyä tännekin vähän useammin.
Nyt kuitenkin nautin tästä elämäntilanteesta juuri tällaisena, mieli avoinna uusille haaveille ja unelmille!
