…Vaaleanpunaiseksi värjätyt hiukset! No, näissä kuvissa väri ei kauheasti enää näy ja arvasin, että se lähtee nopskaa pois, mutta hetken ne kuitenkin olivat ihanan hattaraisen vaaleanpunaiset! Täytyy vielä hommata sellainen vaaleanpunaisten hiusten ylläpitoshampoo, niin saan näihin varmasti takaisin vielä justiin sopivan häivähdyksen karkkiväriä.
…4-vuotiaan lukuinnostus ja se, että lapsi oppi lukemaan vokaalitavuja! En kestä miten onnellinen ja ylpeä lapsi oli, kun hoksasi miten tavuja luetaan. Lapsen into oppia lisää on aivan hirmuinen, ja luulen, että silloin kun lapsi on luonnostaan kovin innostunut oppimaan lukemaan (tai ihan mitä vaan), niin silloin oppiminen myös onnistuu helpoiten.
…Uintikauden aloitus. Mies halusi upgreidata lasten puhallettavan kahluualtaan sellaiseen 6000 litraa vettä vetävään lasten uima-altaaseen ja loppuviikosta korkattu allas on ollut arvatenkin ihan mieletön hitti. Edes jääkylmä vesi (sellainen 18 astetta tällä hetkellä, hrrr…) ei ole hidastanut menoa, hah!
…Grillissä paistetut pitsat. Meidän kesän ykkösgrilliherkku näyttää olevan pitsa! Parasta on, kun jokainen saa itse täyttää oman pitsansa juuri niillä omilla lempparitäytteillään. Kuumassa grillissä pitsakiven päällä paistettu pitsa on kyllä niin lähellä pitseerian pitsoja, kuin kotona vain on mahdollista tehdä!
…Pihapuuhat. En varsinaisesti ole mikään viherpeukalo, eikä nytkään olla juurikaan perinteisiä puutarhahommia tehty (vaikka kyllä pitäisi…), mutta kaikkea muuta kivaa ollaan pihaan laitettu. Tällä hetkellä mies puuhastelee meidän terassin yhteyteen pientä ulkotulipaikkaa ja siitä tulee varmasti tosi kiva!
…Kesävaatteiden korkkaus! Vitsit miten kivaa on ollut tällä viikolla sovitella kesävaatteita ja ottaa niitä ihan oikeasti jo käyttöönkin! Löysin itselleni aivan superkivan uuden kesävaatelempparin, josta kuvia tulossa myöhemmin, mutta vinkkinä, että Elloksella on tällä hetkellä mm. paljon kesän mekkouutuuksia jopa -40% alessa! Valikoiman löydät täältä.
Aina silloin, kun täytyy ostaa lapsille kerralla enemmän uusia vaatteita, on aivan loistavaa, jos sattuu bongaamaan jonkin tosi hyvän alen. Tänään mulle kävi justiin niin (mikä tuuri!!) ja ajattelin vinkata tästä teillekin!
Meidän koululaisella on tietyt suosikit, joita lapsi tykkää pukea päälleen. Alaosana on useimmiten Adidaksen verkkarit ja yläosaksi nyt lämpöisemmillä keleillä lapsi on pukenut t-paidan ja hupparin. Lastenvaatemerkkien hauskoilla kuoseilla varustetut t-paidat eivät enää näytä kiinnostavan, vaan kaapista löytyy päivä toisensa jälkeen päälle Leviksen ja Makian t-paitoja. T-paitoja tarvitaan kesäksi lisää ja muistin, että House of Brandonilla on ollut Leviksen vaatteista hyvä valikoima. Ja tiedättekös, siellä oli kaikki lastenvaatteet tosi hyvässä alessa JA LISÄKSI voimassa on kampanja ota 3 maksa 2, eli vaatteita löytyy nyt aivan hurjan edulliseen hintaan, sillä tuo kampanja käy myös aletuotteisiin! Tuon kampanjan saa voimaan, kun laittaa ostoskoriin koodin: OTA3 (en tiedä kauan koodi on voimassa).
Tuohon alle keräsin omia suosikkejani, joista muutaman tilasin lapselle. Meillä oli t-paitojen lisäksi tarvetta myös shortseille, ja niitäkin löytyi nyt kivaan hintaan ja samalla tilasin edullisesti myös parit farkut, koska niillä verkkareilla ei ihan joka paikkaan viitsi mennä. Olen kyllä ihan hurjan tyytyväinen tästä alelöydöstä, käykäähän myös kurkkaamassa mitä kaikkea ihanaa tuolta löytyy. Tuo ota 3 maksa 2 koskee tietty myös naisten ja miestenkin vaatteita. Ai niin, aikuisten puolelta löytyy tosi hyvä valikoima lippiksiä, ja ainakin meillä ekaluokkalaiselle nuo aikuisten lippikset ovat justiin sopivia! Koko valikoiman löydät täältä.
Ja sitten tälle päivälle myös toinen superhyvä alevinkki! Elloksella saa -40% lisäalen jo alennetuista tuotteista koodilla: 395715 ja tuo koodi käy myös merkkituotteisiin!
En ehtinyt vielä kurkkimaan naisten tai lasten vaatejuttuja, mutta sisustuspuolelta ainakin löytyi kaikenlaista kivaa. Alla joitain omia lemppareitani (mihin ihmeeseen saisin mahtumaan tuollaisen rottinkipöydän!) ja koko valikoima löytyy täältä.
Aika moni lapsi tuntuu saavan ensimmäisen oman kännykän silloin, kun aloittaa ensimmäisen luokan koulussa. Mun mielestä se kuulostaa vähän hurjallekin, sillä kännykät eivät nykyään ole pelkkiä puhelimia, vaan niillä pääsee myös nettiin, niissä on kaikenmaailman whatsapit, joihin kuka vain voi lähettää viestiä ja vaikka mitä muuta vaarallisen ja huolestuttavan kuuloista asiaa.
Koska teen töitä kotona, ei meillä ollut sen vuoksi tarvetta antaa lapselle koulun alkaessa kännykkää, että lapsi joutuisi lähtemään aamuisin yksin kotoa kouluun, tai palaisi koulusta kotiin niin, ettei kotona olisi kukaan odottamassa. Niinpä meidän esikoinen oli yksi niistä harvoista lapsista, kuka ei saanut kännykkää vielä silloin, kun koulu alkoi.
Mutta sitten jossain vaiheessa mieli muuttui ja päätettiinkin antaa lapselle oma kännykkä. Oltiin pohdittu tuota puhelinasiaa useamman kuukauden ajan, eikä lopulta enää keksittykään yhtään syytä, miksei lapsella voisi olla omaa kännykkää. Lapsi sai kännykän talvella lomaviikon aikana, joten puhelimen käyttöä harjoiteltiin ensimmäinen viikko kotona, ja vasta viikon harjoittelun jälkeen sitä sai alkaa kantamaan mukanaan.
Aika monta asiaa täytyykin opetella, kun sen ensimmäisen puhelimen saa! Tietenkin ihan ekaksi täytyy opetella soittamaan ja vastaamaan puheluihin, siis opetella sitä miten niihin puheluihin vastataan ja muutenkin miten puhelimessa käyttäydytään. Sitten täytyy sopia paljon sääntöjä kännykän käyttöön. Meillä esimerkiksi sovittiin, että kännykkään voidaan ladata kolme peliä (lapsi ei voi ladata sovelluksia itse, sillä kaikki ladattavat sovellukset tulee vahvistaa aikuisen kännykästä) ja sovittiin kuinka kauan päivässä voi pelata. Puhelimeen ladattiin myös whatsapp, jonka käyttöä yhdessä opeteltiin, mitä viesteihin kirjoitellaan ja millaiset viestit on ihan hölmöjä. Sovittiin, että profiilikuvaksi ei laiteta omaa kuvaa (eikä omaa kuvaa myöskään lähetellä mihinkään), vaan esimerkiksi suosikkipokemon on tässä vaiheessa paljon parempi vaihtoehto. Sovittiin myös, että siirryttäessä paikasta A paikkaan B, kännykkä pysyy vetoketjullisessa taskussa tai repussa. Jos matkan varrella täytyy soittaa (tai vaikka pelata Pokemon Go:ta), tehdään se pysähtyneenä ja matkan jatkuessa kännykkä laitetaan taas sinne taskuun tai reppuun. Niin ja mihinkään nettiin tai youtubeen ei ole vielä asiaa ollenkaan, jälkimmäistä ei lapsen puhelimesta edes löydy!
Vanhempien ja lapsen kännyköihin ladattiin FamilyLink-sovellus, joka onkin aivan loistava! Sovelluksen avulla lapsen kännykkään on määritelty aika, kuinka kaun sitä voi päivässä käyttää, eli käytännössä tuo tarkoittaa, että se määritelty aika on se aika, kauan lapsi voi päivässä kännykällä pelata. Meillä tuo aika on arkisin 30 minuuttia ja viikonloppuisin tunnin. Kun aika tulee täyteen, ei kännykkää enää saa auki, mutta sillä voi edelleen soittaa ja vastaanottaa puheluita. Tuota aikaa voi helposti muuttaa aikuisen kännykän kautta, eli esim. pitkille automatkoille voi antaa lisää ”peliaikaa” ja tuhmuroinnista voi puhelimen laittaa vaikka kokonaan jäähylle. Mun mielestä tuo sovellus on ihan nerokas, sillä silloin kenenkään ei tarvitse miettiä onko kännykkää (siis pelejä) käytetty liikaa, tai mitä lapsi kännykällään tekee. Ja kuitenkin se tärkein ja oleellisin ominaisuus, puhelut, ovat lapsen käytettävissä. FamilyLinkillä on myös määritelty, että lapsen puhelin sulkeutuu aina iltaisin ja aukeaa aamuisin tiettyyn aikaan ja tuona aikavälinä ei kännykällä voi tehdä mitään. Yksi parhaista ominaisuuksista tuossa sovelluksessa on se, että sillä voi paikantaa kännykän, eli omasta kännykästä voi seurata missä lapsi liikkuu. Meidän ekaluokkalaisella on vielä melko pieni reviiri, jossa lapsi saa kulkea, mutta joskus, kun lasta on odoteltu koulumatkalta jo melkoisen kauan, on sovelluksesta ollut kiva tarkistaa, että lapsi on ylipäätään kävelemässä koulureittiä, eikä haahuile aivan jossain muualla.
Niin että kannattiko koululaiselle antaa oma kännykkä? No meidän mielestä kyllä. Välillä toki kännykän käytöstä on saattanut tulla jotain harmiakin, mutta suurimmaksi osaksi siitä on ollut vain hyötyä ja iloa. Aluksi mun mielestä oli aivan hölmöä, että kännykällä soitettiin ja kysyttiin voiko kaveri leikkiä (mä pienenä kävelin tai pyöräilin ja soitin ovikelloa kysyäkseni saman asian!), mutta hoksasin, että jos kaikilla muilla on ne kännykät, niin silloin kaikki muut soittelevat ja sopivat leikkipuuhista keskenään, enkä halunnut, että oma lapsi jää tästä paitsi. Tokihan oma lapsi voi mennä sinne oville soittelemaan ovikelloa (ja tekeekin niin, jos kukaan ei satu vastaamaan puhelimeen), mutta sama ei välttämättä toimi toisinpäin, jos muut saavat sovittua leikkimiset soittelemalla toisilleen. Joitain pelejä lapset myös pelaavat kännyköillään yhdessä, ja mun mielestä on ihan kiva, että lapsi saa olla osallisena siinäkin.
Kännykkähommat ovat mielestäni aika hyvin lapsella hallussa, ja jos jollain olisi petrattavaa, niin meillä aikuisilla, joilla kännykät ovat vähän liiankin usein esillä!
Minkä ikäisenä teidän lapset ovat saaneet ekan kännykän?
