Joulu tulee stressaamattakin! Näin olen joskus kuullut sanottavan ja kyllä, tänä vuonna todistin tämän väittämän todeksi.
En nimittäin ole ehtinyt stressaamaan tästä joulusta ollenkaan! Mulla on ollut koko joulukuu täynnä aivan muuta puuhaa ja ajateltavaa ja olen koittanut pitää kaikenlaisen joulustressailun aivan minimissä.
Mites teillä, onko kaikki alla listatut jouluasiat suoritettu?
PIPARIT
Tämä joulutehtävä on suoritettu, huh. Leivottiin lasten kanssa pipareita jo joulukuun alussa, mutta perinteinen piparkakkutalo jäi tänä vuonna tekemättä. Kuopus jossain vaiheessa kyseli, että tehdäänkö taas sellainen piparkakkutalo, jossa asuu Tatu ja Patu, ja olin hetken että TÄH, olenko todellakin joskus tehnyt sellaisen?? Mutta kyllä, meillä on Tatu ja Patu piparkakkumuotit ja viime vuonna tosiaankin tehtiin piparkakkutalo, jonka pihalla patsasteli nuo outolalaiset veljekset. Olen muuten ollut pari vuotta sitten esikoisen kanssa myös piparkakkuLINNAkurssilla, josta palattiin kotiin piparkakkuLINNUNPÖNTÖN kanssa, haha!
JOULUTORTUT
Jep, näitä leivottiin viikonloppuna. Omenakanelihillolla (nam) ja luumuhillolla (koska niin kai kuuluu tehdä). En käsitä miksi jotkut laittavat hillon tilalle Vihreitä kuulia, en tiedä mitään kamalampaa karkkia, kuin nuo ällöttävät vihreät marmeladipallerot, hrrr.
JOULUKALENTERIT
Rakastan joulukalentereita! Maltillisesti tein kuitenkin mulle ja miehelle yhteisen kalenterin ja esikoisen toiveesta hänelle kalenterin, jonka luukuista löytyi Pokemon-keräilykortteja. Muut saivat sitten kaupasta toivomansalaiset kalenterit.
JOULULAHJAT
Olen aina ajatellut, että olisi aivan kamalan ankeaa ja tylsää, jos jouluna ei ostettaisi joululahjoja! Mutta tänä vuonna itse ehdotin, ettei ostettaisikaan aikuisille lahjoja ollenkaan. Ja voi IHANAA, miten helpottavaa tämä on ollut. Niistä aikuisten lahjoista olisin kyllä joulustressaillut, joten aivan ihanaa, ettei tuota stressiä tullut. Lasten lahjatkin tilasin suurimmaksi osaksi netistä ja tänä vuonna jokainen paketti myös ehti ajoissa perille! Tosin pieniä kauhunhetkiä ehdin kokea, kun kirjakaupan paketin seurantatunnus näytti, että paketti on jo luovutettu (!!!), vaikka en ollut ehtinyt vielä pakettia hakea. Paketissa oli yhdeksän kirjaa, eli aika monen lapsen joululahjat, enkä olisi millään enää ehtinyt tilaamaan niitä uudestaan. En tajua miksi seurantatunnus näytti niin, sillä paketti löytyi aivan normaalisti pakettiautomaatista. Huh.
JOULUSIIVOUS
En käsitä sitä sanontaa, että ”siivoa kaapit vain, jos ajattelit viettää joulun kaapeissa”. Siis mitä ihmettä, onko ihmisillä todellakin tapana siivota kaapit jouluksi?! Joulun alla on aivan älyttömästi muutakin puuhaa, enkä käsitä, miksi kukaan alottaisi juuri silloin kaappien siivouksen. Rakastan kyllä siistiä ja puhdasta kotia (muulloinkin kuin jouluna), mutta sellainen tavallinen viikkosiivous saa riittää.
JOULUMARKKINAT
Oi että, kaikenlaiset joulutorit, -markkinat ja -tapahtumat on aivan ihania, mutta tänä vuonna en käynyt yhdessäkään. Tosin joulutorilla olisi aika paljon tunnelmallisempaa kierrellä, jos ei tarvitsisi loikkia vesilätäkköjen yli, vaan jalkojen alla narskuisi valkea lumi.
JOULUKUUSI
Nonni. Tämä joulutehtävä on suorittamatta ja se vähän harmittaa. Tosin meidän olisi tarvinnut ostaa uusi joulukuusi, enkä ole ehtinyt sitäkään katsella. Onneksi olkkarissa on kuitenkin sellainen miniminikuusi, jonka lapset saavat tänään koristella!
JOULUKUKKA
Juu, tämä olikin ihanan helppo joulutehtävä. Hyasintteja löytyi kätevästi ruokakaupasta, joten jouluntuoksua on leijaillut keittiönpöydän ympärillä jo hyvän aikaa.
JOULUSUKLAAT
Mä oon todellakin yrittänyt vältellä suklaan (ja muidenkin herkkujen) syöntiä, mutta taidan olla tässä aivan toivoton. Jonain päivänä ostin kolme suklaarasiaa, jotka oli tarkoitus paketoida joulupaketteihin, mutta ennen kuin ehdin kääriä rasioita paperiin, olin jo syönyt kaksi niistä. Jep.
TONTTUOVI
Tämä löytyy! Vaikka sen aitoutta kyllä kovastikin kyseenalaistettiin. Tonttu on ollut vähän laiskanpuoleinen, eikä ole kovinkaan usein muistanut lapsia kirjeellä, mutta jokainen kirje on kyllä otettu vastaan sitäkin suuremmalla riemulla. Yleensä kirjeissä on luvattu jotain mukavaa puuhaa tai ylläriä, mutta yhdessä kirjeessä tonttu harmitteli, miten rumasti oli kuullut lasten puhuvan toisilleen ja määräsikin lapset ensin kehumaan itseään, sitten toisiaan. Lapset ottivat tehtävän ihanan tosissaan ja lopulta kikatellen keksivät vaikka minkälaisia kehuja toisistaan ja mä mietin, että voisikohan tällainen lapsia komenteleva tonttua asua meillä ympäri vuoden?
JOULULAULUT
Nyt täytyy tunnustaa, että olen jotenkin UNOHTANUT kuunnella joulumusaa! Ehkä tämän ehtii korjata vielä automatkalla joulunviettoon. Hups.
JOULULEFFA
Tämä PITI jo joku ilta tehdä, mutta jäi sitten kuitenkin katsomatta. Kai joululeffan voi katsoa joulun jälkeenkin?
KYNTTILÄT
Tänä vuonna löysin korkeita LED-kynttilöitä, ja niitä on ”poltettu” välillä yötä päivää. Ainakin aina iltaisin. Ihanan helppoa, huoletonta ja turvallista! Ja ihan kiva tunnelma tulee LED-kynttilöistäkin, vaikka aidoissa toki on vähän erilainen fiilis.
JOULUNVIETTO
Oi kyllä! Vaikka paljon jouluasioita jäi tällä kertaa suorittamatta, en voisi olla enempää innoissani siitä, että tänään päästään joulunviettoon! Me vietetään joulua aina isolla porukalla, ja se, että saadaan kokoontua kaikki pitkästä aikaa yhteen, syödään ihanaa jouluruokaa (rakastan jouluruokaa!) ja katsellaan, miten täpinöissään lapset ovat joulupukista ja joulusta, on tuhat kertaa tärkeämpää, kuin yksikään joulutori, ostamatta jäänyt aikuisten joululahja tai kuuntelematta jäänyt joululaulu.
IHANAA, STRESSITÖNTÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!
Psst! Jos alehommat on jo mielessä ja ostoslistaa laadittu, niin kurkkaahan Ellokselle*. Siellä on alet jo hyvässä vauhdissa, aleprossat kohdillaan (jopa -70%!!) ja valikoimakin parhaimmillaan! Kauppaan pääset tästä*. *mainoslinkki
Päivystävään sijaisperheeseen voidaan sijoittaa lapsi lyhyeksi aikaa, mikä tarkoittaa melkein mitä vain viikosta reiluun vuoteen. Kun me haetaan lapsi kiireellisesti, usein vain tunnin varoitusajalla, ei kukaan tuossa vaiheessa vielä tiedä kuinka kauan lapsi tulee meillä asumaan.
Kyllä lapsiin kiintyy ja niin kuuluu kiintyäkin! Se on oikeastaan koko tämän työn ideakin. Juuri se, että lapseen kiintyy ja lapsi saa kiintyä yhteen turvalliseen ja pysyvään aikuiseen (toki perheessä voi olla kaksikin aikuista, mutta usein lapsi pystyy ainakin aluksi kiintymään vain yhteen uuteen aikuiseen) on suuri ero perhe- ja laitoshoidon välillä.
Kaikkiin lapsiin kiintyy vähän eri tavoin ja tähän vaikuttaa hirmuisen moni asia. Samoin kaikki luopumisetkin ovat erilaisia. On toki aivan erilaista luopua lapsesta viikon kestäneen sijoituksen jälkeen, kuin silloin, jos sijoitus on kestänyt yli vuoden!
Luopuminen tuntuu jokaisen lapsen kohdalla aivan erilaiselta. Silloin voi tuntea surua ja haikeutta siitä, että lapsen on lähdettävä meiltä. Tai sitten iloa ja koko kehossa hyrisevää onnea, jos tietää, että sijoituksen jälkeen palaset lapsen elämässä loksahtavat vihdoin kohdalleen. Luopuminen voi tuntua myös helpottavalta, ei kaikkien lasten kanssa ole jatkuvasti helppoa ja ihanaa! Ehkä luopuminen on aina sekoitus tsiljardia eri tunnetta, mutta ihan joka kerralla lapsesta luopuminen tuntuu varmasti haikealta.
Rakastan omia lapsiani aivan älyttömän paljon ja olen ajatellut, että se toimii myös jonkinlaisena suojamekanismina tässä työssä. Toisiin lapsiin ehtii kiintyä lyhyen sijoituksen aikana vain vähän, toisista taas saattaa tulla pitkän sijoituksen aikana kovinkin tärkeitä ja rakkaita, vähän kuin omasta kummilapsesta. Mutta sellaista sydämen pakahduttavaa äidinrakkautta en varmastikaan voisi tuntea vierasta lasta kohtaan.
Ja voi miten väärässä taas olinkaan.
Kyllä vierastakin lasta kohtaan voi tuntea samanlaisia maailman suurimpia tunteita. Tiedättehän, kun pelkkä lapsen katse, hymy tai juuri opittu uusi taito saa lämpöisen onnen ja ylpeyden tunteen läikähtämään päästä varpaisiin. Tai kun odottaa päiväuniaikaa (sitä omaa aikaa ja kuumana juotua kahvikupillista!) ja sitten lapsen nukkuessa sitä tuleekin jo vähän ikävä. Kun täytyy käydä kurkkimassa, että hengittäähän se ihan varmasti, kun on nukkunut jo niin pitkään. Ja kun sitten vihdoin saa rutistaa sitä juuri herännyttä unenlämpöistä pötkylää sylissään, rutistuu samalla sydänkin onnesta mykkyrälle.
Vaikeinta on, jos juuri silloin, kun täytyisi alkaa valmistautumaan luopumiseen huomaakin, että omassa mielessä lapsesta on tullut yksi meistä. Osa meidän perhettä, jossa kaikki ovat aivan yhtä rakkaita. Silloin luopuminen tuntuu aivan kamalan vaikealta!
Silloin pelkkä ajatus luopumisesta tuntuu tummana möykkynä rinnassa. Se musertaa sydämen kuivaksi ja ruttuiseksi rusinaksi. Se tuntuu hirvittävän surulliselle ja samalla jotenkin väärälle. Sellainen suru luopumisesta on vain käytävä läpi. Itkettävä, kun itkettää.
Mutta sellaista tämä työ on. Kiintymistä ja luopumista.
Olen luonteeltani tosi optimistinen ja melko positiivinen. Välillä nuo luonteenpiirteet ovat mun mielestä vähän rasiattaviakin, mutta luopumisissa niistä on varmasti aivan hurjasti hyötyä. Vaikea luopuminen saattaa tuntua fyysisenä kipuna, mutta se musta möykky on siellä kehossa, ei mielessä.
On tärkeää tietää, että sen rinnassa painavan möykyn tilalle tulee kauniit ja lämpöiset muistot ja ajatus siitä saa hymyilyttämään silloinkin, kun luopuminen tuntuu kamalan surulliselle.
Tänään ajattelin hoitaa loput joululahjaostokset ja kuvittelin, että homma hoituisi helpoiten, kun hurauttaisin ostoskeskukseen ja keräilisin vain kaikki tarvittavat jutut saman katon alta. Ihanan helppoa! Tai niin ainakin luulin…
Joka paikassa oli aivan älyttömästi väkeä, enkä lopulta löytänyt YHTÄÄN lahjaa, joita olin ajatellut ostaa! Kännykkäliikkeestä piti käydä ostamassa koululaiselle uusi kännykkä, mutta edullinen tarjouspuhelin ei kuulunutkaan myymälän valikoimaan, vaan oli NETTIKAUPPAtuote. Yhden lapsen toiveissa ollutta pehmolelua ei löytynyt mistään ja lopulta turhauduin, enkä jaksanut puikkelehtia ihmisten seassa kuumissa, ruuhkaisissa kaupoissa. Puuh.
Niinpä ajoin tyhjin käsin kotiin ja klikkailin kaikki joululahjat kahdesta nettikaupasta. Huh! Kännykän tilasin puhelinliikkeen nettikaupasta ja kaikki muut löytyi Adlibrikseltä!
Ostin siis pääasiassa kirjoja lahjaksi, mutta se pehmolelukin löytyi Adlibrikseltä!
Jos jollain muulla on vielä lapsille lahjoja mietinnässä, niin tässä mun kirjalahjavinkit:
Tatu ja Patu ja kauhea Hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja on tämän kirjasarjan uusin osa, ja tästäkin meidän molemmat lapset tykkäävät ihan hurjasti. Mutta eipä taida sellaista Tatu ja Patu kirjaa olla, joka ei olisi meidän lapsiin uponnut! Näitä on luettu meillä ehkä noin neljävuotiaasta alkaen ja edelleen tokaluokkalainen tykkää lukea Tatua ja Patua.
LEGO RAKENTELUKIRJAT PALIKOILLA
Kuopus toivoi ja sai synttärilahjaksi Lego, Laitteet, rakenna 11 vekotinta -kirjan ja tuo kirja on ollut kovassa käytössä. Tässä ei siis ole kovinkaan paljoa luettavaa, mutta kirja on täynnä ohjeita hauskoihin vekottimiin, joita kirjan mukana tulleilla palikoilla voi tehdä.
Meidän kuopus tykkää kaikesta hirviö- ja kummitusaiheisesta ja tämän Paula Norosen Yökoulu-sarjaan kuuluvan kirjan tilasin lapselle joulupakettiin. Esikoinen on kovasti tykännyt Paula Norosen Supermarsu- ja Tagli ja Telle -kirjoista, joten uskon, että tämäkin kirja on meillä tykätty. (Toivottavasti on, sillä tilasin samalla toisenkin Yökoulu-sarjan kirjan!)
Näitä kirjoja ei ole (ainakaan mun tietääkseni) meidän koululainen lukenut, mutta näitä on niin moni kehunut, että tilasin uusimman Neropatin päiväkirjan koululaisen joulupakettiin. Moni on myös kertonut, että näistä kirjoista on innostunut myös sellaiset lapset, jotka eivät muuten ole olleet kovin innokkaita lukemaan!
Meidän koululainen tykkää kovasti kaikenlaisista lasten tietokirjoista. Lapsi osti syntymäpäivälahjaksi saamallaan kirjakaupan lahjakortilla 100 asiaa luvuista, tietokoneista & koodaamisesta -kirjan ja on sen jälkeen ahminut kaikki sarjan kirjat, joihin on kirjastossa törmännyt.
Meidän 5-vuotias kuopus on jo parin vuoden ajan toivonut saavansa hirviökirjan, mutta juuri sellaista oikeaa ei ole löytynyt. Kunnes lapsi bongasi jostain mainoslehdestä Hirviöiden Galleria -kirjan ja toivoi sellaisen isomummolta joululahjaksi. Tämä kirja on kyllä vähän vanhemmille tarkoitettu ja luulen, että meidän Harry Potter fani innostuu tästä kirjasta kovasti myös!
Mauri Kunnaksen kirjoista on myös meillä tykätty kovasti, ja tämäkin uutuus löytyi meidän lasten joululahjatoiveista.
LASTENROMAANIT PIENILLE KOULULAISILLE
Meidän koululainen on ahkera lukutoukka, ja parhaiten lukuinto pysyy päällä, jos lapsella on jokin kiva kirjasarja, jota lukea. Lapsen suosikkikirjasarjoja eka- ja tokaluokan aikana ovat olleet esim. Supermarsu, Geoetsivät, Risto Räppääjä, Lasse-Maijan etsivätoimisto, Kepler62, Pate ja suurimpana lempparina Harry Potterit, jotka on varmasti vähän isommille alunperin tarkoitettu. Joskus on käynyt niin, että lapsi ei olekaan innostunut jostain kirjasta, mutta kun olen sitten lukenut kirjaa iltasaduksi lapselle ääneen (tätä tapahtuu aika harvoin koululaisen kanssa ja siksi lapsi tykkää kovasti kuunnella, kun luen), on lapsi hurahtanut mukaan tarinaan. Tällä ovelalla taktiikalla ajattelin jossain vaiheessa koukuttaa lapsen Soturkissa-sarjaan, josta lapsi ei ole tähän mennessä kovin innostunut, heh.
Kantsii kurkata tuonna Adlibrikselle, sillä siellä on kivasti tarjouksia monista kirjoista (mm. Mauri Kunnaksen kirjoja oli mielettömän hyvällä alella!) ja samasta verkkokaupasta löytyy myös lelut ja lautapelitkin!
