Mulla oli tuossa alkusyksystä todellinen surkeiden sattumusten sarja. Moni asia meni pieleen, sähläsin ja sähelsin kaikenlaista. Ja aivan onnettoman huono tuuri oli polkupyörien kanssa!
Kun eräänä syksyisenä päivänä peruutin autoa pois autokatoksesta, tunsin miten jotain jäi renkaan alle. Se ei tuntunut pienelle muoviselle hiekkalaatikkolapiolle, jollaisia olin joskus moukaroinut säpäleiksi autonrenkaalla, vaan se oli jotain isompaa. Aargh!
Lähdin katsomaan mikä tuo kookkaan tuntuinen uhri oli ja näin surukseni esikoiseni polkupyörän, jonka sarvien yli olin juuri ajanut. Pyörä oli ollut kaatuneena autokatokseen siten, että sarvet olivat olleet auton etu- ja takarenkaiden välissä. Niinpä sitten peruuttaessani sarvet jäivät auton alle, jonka painoa ne eivät selvästikään kestäneet.
Onneksemme (tai epäonneksemme) saimme lapselle lainaan naapurista polkupyörän koulumatkoja varten. Seuraavina päivinä koulumatkat taittuivat lainapyörällä, aina siihen asti, kunnes koitti se perjantai, jolloin meidän oli tarkoitus lähteä ostamaan uutta pyörää. Ja juuri sinä päivänä lapsi soitti koulusta, että oli kaatunut tuolla lainapyörällä, eikä sen takarengas liikkunut nyt ollenkaan! AAARGH!
Siinä missä meidän oli ollut tarkoitus lähteä ostamaan uutta pyörää, hyppäsinkin auton kyytiin ja lähdin hakemaan lasta ja naapurin rikkinäistä lainapyörää kotiin. Mies tutki pyörää ja sai sen onneksemme (tai niin luultiin) kuntoon! Huh! Huokaistiin helpotuksesta ja lähdettiin polkupyöräkauppaan.
Pari tuntia myöhemmin palattiin kotiin mukanamme polkupyörä, josta lapsi oli aivan älyttömän onnellinen. Oli perjantai, eikä lapsi olisi malttanut odottaa, että viikonloppu on ohi ja maanantaina saisi ajaa uudella pyörällä kouluun. Päivät matelivat ja maanantai koitti vihdoin. Ja tiedättekös mitä? En muistanut YHTÄÄN, mihin olin laittanut polkupyörän lukon, kun sitä naapurin hajonnutta pyörää haettiin koululta!
Niinpä pienen itkuntirautuksen jälkeen suuresti pettynyt lapsi sai painaa leukansa rintaan ja laahustaa jalkaisin kouluun. Ei uutta pyörää voinut ajaa koululle ja jättää pihaan lukitsematta.
Eikä se naapurin lainapyöräkään ollut tullut kerrasta kuntoon. Mies katsoi ja korjaili sitä vielä pari kertaa uudelleenkin, kunnes kiikutti polkupyörän korjaamolle.
Lopulta kaikki oli hyvin. Koululainen sai uuden polkupyörän, joka ostettiin mummin kanssa lapselle syntymäpäivälahjaksi. Lukko löytyi ja on pysynyt siitä lähtien tallessa. Naapurin lainapyöräkin palasi korjaamolta ehjänä takaisin, eikä ole (ainakaan tietääkseni) sen koommin enää reistaillut.
Ehkä tuosta surkeiden sattumusten sarjasta oli jotain hyötyäkin! Samalla, kun googlailtiin millainen polkupyörä olisi lapselle hyvä, iski meihin kaikkiin ihan hirmuinen (maasto)pyöräkuume! Olen pitkään haaveillut jostain koko perheen yhteisestä liikuntaharrastuksesta ja ehkäpä tässä voisi olla sellainen. Maastopyörät alla voitaisiin yhdessä suhailla pitkin maita ja mantuja.
Samalla tuli myös huomattua, että polkupyörissä on aivan hirmuisesti eroa. Yksi asia, johon erityisesti kiinnitettiin huomiota, on pyörän keveys. Raskaalla pyörällä on luonnollisesti raskas polkea ja pyörien painoissa on suuria eroja. Kevyellä pyörällä pääsee lujempaakin!
Aluksi mua hirvitti ajatus siitä, ettei lapsen uudessa polkupyörässä olisi ollenkaan jalkajarrua, mutta kaikki pyörät, jotka muuten täyttivät kaikki meidän kriteerit, olivat vain käsijarrulla varusteltuja. Mutta turhaan huolehdin tuosta, sillä lapsi oppi kyllä heti käyttämään käsijarruja, eikä mitään vaaratilanteita ole tullut siitä, ettei pyörässä ole jalkajarrua.
Hyvä pyörä on innostanut lasta liikkumaan muutenkin, kuin vain koulumatkoja. Lapsi on uudesta ketterästä ja hyvin kulkevasta pyörästä innostuneena ehtinyt osallistumaan syksyn aikana lapsille tarkoitetuille maastopyörälenkeille ja yksiin kisoihinkin. Tältä vuodelta lenkit ja kisat ovat jo ohitse, mutta ensi keväänä varmasti nämä touhut jatkuvat taas!
Ps. Täytyy vielä vinkata tuosta kypärästä, sillä se on lähes kokonaan heijastava! Aivan huikea juttu, sillä heijastimia ja valoja ei varmasti syksyn pimeydessä voi koskaan olla liikaa. Se oli mun mielestä niin loistava (kirjaimellisesti…), että tilasin samanlaisen myös kuopukselle!
Kivaa viikkoa!
