Vauva on toistaiseksi kulkenut blogissa vailla nimeä, joten olisikohan vihdoin aika ottaa käyttöön vauvalle oma bloginimi!
Olen koittanut keksiä vauvalle bloginimeä, josta heti hoksaa, ettei se ole lapsen oikea nimi, mutta oikein mikään ei ole tuntunut tarpeeksi kivalta. Olen pohtinut, kutsuttaisiinko vauvaa blogissa toisella nimellään, aivan kuten veljeäänkin, mutta sekin on tuntunut liian henkilökohtaiselta täällä käytettäväksi. Niinpä lopulta päädyin vauvan kolmanteen nimeen, joo, sillä mennään!
Saanen siis esitellä, vauva nimeltä Viljami!
Me ollaan vietetty tänään(kin) rentoa (tooodella rentoa) kotipäivää, lastenohjelmia katsellen ja legoilla rakennellen. Jokin aika sitten alkoi flunssaista oloa valitella issee, sitten iski kuume Veikkoon ja tänään on jo Viljamikin niiskutellut. Toivotaan, että pikkuisin niiskuttaja säästyy suuremmalta flunssalta, ja päästään pian taas normaaliin arkirytmiin ja ulkoilemaan!
Pakkaspäivinä, kun parasta on uppoutua villatakkiin ja hiihdellä kotona tossut jalassa, valkkaa lapsillekin lämpöistä ja mukavaa vaatetta päälle. Viljamille ihan ehdoton valinta tälle päivälle oli PikkuVaniljasta saatu 100% luomupuuvillainen Baby’s Only neulehaalari*. Tämä on malliltaan tosi kiva, sopivan slimmi, mutta ei kuitenkaan missään nimessä liian kapoinen. Kun hihat ja lahkeet eivät ole mallia säkki, voi kooksi valkata vähän reilumman, eikä pituus hihoissa tai lahkeissa silloin haittaa, ja vaate on tuplasti pitkäikäisempi, kuin jos lahkeenpituus pitäisi heti olla sopiva.
Sillä välin kun me Veikon kanssa ollaan rakenneltu legoilla tai pelattu Jake ja mikä mikä maa peliä (tämän hetken lempparit…) on Viljami saanut seurailla meidän touhuja omasta viihdekeskuksesta käsin. Nyt on nimittäin sitteri vaativammankin vauvan makuun, hahah! Monesti olen maininnut, kuinka tämä napero viihtyy parhaiten sylissä, ja pitää äitin sillä tavoin kiireisenä, mutta eipäs ollut tullut ennen kokeiltua soivaa ja värisevää sitteriä!
Isoveljeä tietenkin kiinnostaa suuresti tuosta Mamas & Papas sitteristä* löytyvät napit, joista rauhallinen musiikki tai kevyt värinä laitetaan päälle. Onneksi tuo innokas musan räpyttäminen kesti vain hetken, ja nyt Viljami saa nauttia leikkihetkestään joko musa päällä tai kiinni, eikä sitterissä pyöri enää disco velipojan toimesta.
Osaltaan vauvan sitterissä viihtymiseen vaikuttaa varmasti sekin, että noihin leluihin ihan oikeasti ylettää, kun vauva tavoittelee niitä. Niistä myös kuuluu pieni helinä niitä heiluttaessa. Ja äitiltä irtoaa pisteet sisustukseen sopivasta ulkonäöstä!
Olen joskus ennenkin kertonut, että tykkään vauvan tarvikkeista neutraaleissa sävyissä, ja itseasiassa myös Veikon huone on sisustettu samaan tyyliin. Voin kertoa, että pikkuhiljaa niitä leluja kertyy kaikissa sateenkaaren väreissä, isommiten varsinkin jos jonkinlaista muovista hittilelua, joten tykkään, että huone itsessään saa olla rauhallisen värinen. Ja toki neutraaliin pohjaan saa helposti lisättyä väripilkkuja, kuten Viljamillakin tällä hetkellä harmaassa huoneessa muutamat iloisen keltaiset yksityiskohdat.
Ja vaikka vauvan paras paikka onkin ihan varmasti äitin sylissä, niin kyllä se vaan kummasti helpottaa saada välillä kädet vapaaksi ;)
Mitäs teille kuuluu? Oletteko säästyneet flunssalta? Löytyykö sieltä kaimoja meidän vauvalle?
* saatu PikkuVaniljasta
TESTISSÄ ITKUHÄLYTTIMIEN KINGI
Me ollaan säilytetty melkein kaikki Veikon vanhat (hyväksi todetut) vauvatarvikkeet, hutiostokset on pantu kiertoon ja patterisyöppö itkuhälytin sanoi lopulta sopimuksensa irti jo Veikon vauvavuotena, vielä kun sille olisi käyttöäkin ollut. Uudelle itkarille meillä olikin vauvan synnyttyä kovasti tarvetta, mutta tällä kertaa en halunnut tehdä samaa virhettä, ja hankkia ihan perusvempainta, jolle saa syöttää pattereita lähes samaa tahtia kuin vauvalle maitoa.
Me saatiinkin vauvan synnyttyä testiin itkuhälytin, joka on todellinen itkuhälytinten kingi!
Nabby on pikkuinen kämmenelle mahtuva itkuhälytin, jonka vastaanottimena toimii iPhone, iPad tai Android-laite. Omaan laitteeseen ladataan vain ilmainen Nabby-sovellus ja sen jälkeen itkuhälytin on käyttövalmis! Parilla eurolla saa ostettua sovellukseen myös lisäosia, kuten lämpötilan mittauksen tai unilaskurin.
Ja iso plussa tietty myös se, että itkuhälytin ei toimi pattereilla vaan Nabbyn mukana tulee USB-johto, jolla laitteen voi ladata vaikka iPhonen laturilla tai tietokoneen kautta. Sovellus omassa puhelimessa näyttää Nabbyn akun varaustason, joten ei tarvitse jännäillä onko itkuhälyttimen akku pian loppumassa.
Nabby lupaa jopa huikean 340 metrin kantaman linnuntietä, ja tiiviisti rakennetulla seudulla vähän vähemmän, mutta kantosäde riittää viereiseen taloon kuitenkin ihan helposti.
Mitään ennätystä ei olla kokeiltu, mutta moitteetta on meillä toiminut, kun vauva on nukkunut päiväunia talon vieressä autokatoksessa, tai sisällä sängyssä kun me ollaan Veikon kanssa leikitty omassa pihassa.
Mitä me ollaan tykätty Nabbystä?
En vaihtaisi tätä mihinkään muuhun itkuhälyttimeen!
Tykkään laitteen pienestä koosta, sen saa kätevästi ripustettua pinnasängyn laitaan tai vaunuihin. Nabbyn herkkyyttä pystyy säätämään, eikä se ritise ja rätise kuten meidän aikaisempi itkuhälytin.
Vastaanottimena olevaa laitetta voi samanaikaisesti käyttää myös muuhun, ja itkuhälytin toimii vaikka samanaikaisesti puhuisi puhelua tai olisi muussa sovelluksessa. Lisäksi puhelin vastaanottimena kulkeutuu (ainakin mulla, jonka käteen se on kiinni kasvanut…) aina mukana siirtyessä huoneesta toiseen, eikä erikseen tarvitse muistaa mihin on itkuhälyttimen vastaanottimen jättänyt.
Pienen kokonsa vuoksi tämä on helppo napata mukaan myös reissuille lähtiessä.
Ja extrana… Tällä saa aikaan hurjan hauskat radiopuhelinleikit, ainakin jos herra kolmeveeltä kysyy… mutta sama lienee onnistuu perinteiselläkin versiolla, joskaan ei varmasti niin kivasti kun leikkiin ei silloin liity iPadia ja lähetin ei ole kämmenelle mahtuva :D
Lisää voit lukea Nabbyn omilta sivuilta, (josta Nabby-itkuhälyttimiä voi myös tilata) tai Facebookista.
Oliko Nabby teille tuttu juttu?
Yhteistyössä Nabby
VASTASYNTYNEEN KUVAUS – LAURA SCHNEIDER PHOTOGRAPHY
Me saatiin muutama viikko sitten aivan ihanat Laura Schneiderin ottamat kuvat meidän pikkuisesta vastasyntyneestä vauvasta. Ja tiedättekö, ihastelin näitä kuvia varmasti tunteja, kun ne ensimmäistä kertaa näin!
Olin ihaillut Lauran upeita kuvia vastasyntyneistä vauvoista jo pitkään ja kuvien tyyli sopi täydellisesti omiin mieltymyksiini. Osasin siis odottaa ihania kuvia, mutta silti oli aivan eri asia nähdä oma lapsi ikuistettuna kauniisiin ja herkkiin kuviin.
Kuvapaketteja on valittavana kahta kokoa, josta me valittiin laajempi setti. En voisi olla tyytyväisempi valintaan, sillä en olisi osannut jättää kuvapaketista pois yhtään kuvaa!
Pientä sneak peekiä kuvista on näkynyt jo Instagramin (@annikakarkkipurkki) puolella, mutta nyt myös blogin lukijoille palanen meidän kuvauksen lopputuloksesta.
Kuinka kaikki käytännössä meni?
Aika varattiin hyvissä ajoin jo kesällä, kun laskettu aika oli lokakuun lopulla. Tuolloin Laura varasi kalenteriinsa tilaa lasketun ajan paikkeille, ja varsinainen kuvausaika me saatiin, kun ilmoitimme vauvan syntymästä.
Vastasyntyneet kuvataan aina alle kahden viikon ikäisinä, useimmiten 7-12 päivän iässä ja meidän vauva oli kuvauspäivänä kahdeksan päivän ikäinen.
Ennen kuvauspäivää saimme täytettäväksi kuvauskyselylomakkeen, jossa kyseltiin muunmuassa toiveita kuvausten sävymaailmasta ja rekvisiitasta, joiden mukaan Laura valmistelee studion kuvaustilannetta varten valmiiksi.
Aikani pohdin toiveita, mutta päätin jättää tuon kohdan tyhjäksi ja antaa Lauralle vapaat kädet ja oikein tyytyväinen olen valintaani!
Mitään omaa rekvisiittaa ei tarvitse viedä mukanaan, studiolta löytyy aivan valtavasti erilaisia toinen toistaan suloisempia päähineitä, pöksyjä, koreja ja kankaita. Meidän vauvalle oli kuvauksen lahjaksi ostanut mummi neulonut vartavasten kuvauksia varten hauskan hiippalakin, joka sopi oikein hyvin värimaailmaltaan yksiin Lauran rekvisiitan kanssa, ja osassa kuvissa käytettiin myös tuota meidän mukana viemää hattua rekvisiittana.
Aikaa kuvauksiin oli varattu 3-4 tuntia, sillä itse kuvaamisen lisäksi aikaa kuluu paljon muuhunkin, kuten vauvan nukuttamiseen, syöttämiseen ja asetteluun. Meidän vauva nukkui koko parituntisen matkan studiolle ja vähän jännitin miten unta riittää enää kuvaustilanteeseen, mutta vauva yllätti jatkamalla unia läpi kuvaussession. Jos vauva meinasikin herätä eri asentoihin vaihdettaessa, tuuditti Laura vauvan hellästi uudelleen uneen.
Kun kuvaukset oltiin saatu valmiiksi, heräili vauva syömään ja saatiin vielä ihan lopuksi muutama kuva hereillä olevasta vauvasta.
Lauran työskentelyä seuratessa huomasin, ettei täydellisiin vastasyntyneiden kuviin riitä, että on todella taitava kuvaaja, tai kauniit rekvisiitat. Näiden lisäksi oleellisessa osassa on uskomattoman taitava vauvan käsittely. Vauva tuntui todella tyytyväiseltä ja onnelliselta kuvaustilanteessa Lauran käsissä ja siihenhän koko homma perustuukin, kaikki tehdään täysin vauvan ehdoilla.
Meidän valitsemaan kuvapakettiin kuului runsaasti kuvia, jotka toimitettiin meille ensin nettilinkkinä, mistä ne sai ladattua omalle tietokoneelle. Myöhemmin saimme postitse kuvat vielä USB-tikulla sekä kuvapakettiin kuuluvat aivan ihanat vauvakortit. Kortit oli muuten pakattu niin kauniisti, etten meinannut malttaa avata koko pakettia, hahah! Lisäksi vauvakin sai yllätyksen paketin mukana, suloisen puisen purulelun.
Vauvakortteihin painetaan vauvan syntymätiedot, ja näitä kortteja voi antaa vaikka sukulaisille muistoksi. Me käytetään kauniit vauvakortit osana ristiäisten kiitoskortteja, mielestäni sopivat siihen aivan täydellisesti!
Lauralta voi tilata myös muita kuvatuotteita, kuten kehystettyjä printtejä, canvastauluja tai kuva-albumeita. Me valittiin aivan ihana neljän kuvan kollaasi, joka koristaa nyt meidän olohuoneen seinää.
Lisäksi olen teettänyt meidän lähikuvaamossa valokuvasuurennoksia, joita olen laittanut ihan Ikeasta ostettuihin kehyksiin olohuoneen seinälle, josta löytyvät myös muut meidän perheen rakkaimmat kuvat. Voisinkin vilauttaa tuota seinää teille myöhemmin ihan omassa postauksessa!
Taidan kyllä olla aikamoinen valokuvahullu, kuvat on mulle suuria aarteita, jotka tuon mielelläni osaksi sisustusta.
Kuvaan itsekin mielelläni, mutta esille kotiin on päätynyt lähes yksinomaan ammattikuvaajien otoksia. Veikko on kuvattu ensimmäisen kerran kolmenkuukauden ikäisenä, tuolloin en valitettavasti ollut vielä kuullutkaan vastasyntyneiden kuvauksesta. Sittemmin poika on kuvattu vuosittain synttäreiden tienoilla, samalla on otettu kuvia koko perheestä ja jatkossa porukkaan liittyy perheen pieninkin.
Kuvaajaa valitessa on mielestäni tärkeää, että kuvaajan tyyli vastaa omia mieltymyksiä, silloin kuvista tulee juuri niin ihania, että niistä tärkeimmät haluaa pitää aina esillä.
Olen kyllä todella iloinen, että meillä on nyt muistona kuvat vastasyntyneestä. Tuo hetki kestää niin pienen ajan, ja nopeasti tilalle tulee vauvamaisia piirteitä. Jo nyt kuvia katsellessa on ihana muistella ensi hetkiä pikkuisen kanssa.
Lisää kauniita kuvia löydät Laura Schneiderin nettisivuilta sekä Facebookista.
Oletteko te käyneet vastasyntyneen kuvauksessa tai oletteko aikeissa mennä?
Saimme kuvapaketin edullisemmin bloginäkyvyyttä vastaan.