Veikko sai viime vuonna loppukesällä kolmevuotislahjaksi mummilta ensimmäisen polkupyöränsä, suloisen pienen Jopon. Koska keväästä asti oltiin ahkerasti potkupyöräilty (maailman siisteimmällä) potkupyörällä, me ajateltiin, ettei laitetakaan pojan ekaan polkupyörään ollenkaan apupyöriä, vaan koklataan onnistuisiko pyöräily heti ilman appareita. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen Veikko oppikin ajamaan polkupyörällään, ja oli kyllä aika hauska näky, kun pieni alle metrin mittainen juuri kolme vuotta täyttänyt poika polki reippaasti ja varmasti ilman apupyöriä.
Tämän kevään pyöräilykausi on jo hyvässä vauhdissa, ja meillähän pyöräillään. Pyöräillään lähileikkipuistoon, pieniä lenkkejä omalla asuntoalueella, tai sitten vain ihan edestakaisin omaa kotikatua. Ja vaikka välillä mennään mukkelis makkelis kumoon, niin ei haittaa, pystyyn vaan ja pyörän kyytiin uudelleen.
Pyörä on muuten nimetty poliisipyöräksi, ja kypärässään on kuulema radiopuhelin, haha!
Babyshopin Mid season sale muuten jatkuu vielä, ja Molon välikausivaatteitakin löytyy -30% alella! Aleen pääset tästä.
Jokos teillä on pyöräilykausi avattu?
VAUVAN EKAT MAISTELUT JA HAUSKA VÄLINE SIIHEN!
Vaikka kummankin lapsen vauva-aikana olen nauttinut imetyksen helppoudesta ja vaivattomuudesta, niin silti esikoisen aikaan samalla jo odottelin kovasti, koska vauvalle voisi alkaa tarjoamaan kiinteitä. Ihan samoin silloin odotti kaikkia uusia kehitysvaiheita, kaikki kun oli niin uutta ja ihmeellistä!
Nyt toisella kierroksella vauva-arki on saanut rullailla enemmän omalla painollaan, enkä ole odottanut niiden kiinteidenkään aloittamista. Meidän arki on sujunut hyvin juuri näin, enkä oikeastaan ole kaivannut tähän nyt mitään uutta puuhaa sekoittamaan sujuvia arkirutiineita.
Vauva kuitenkin kasvaa, ja maaginen puolen vuoden raja alkaa häämöttää, tuolloinhan viimeistään pitäisi ottaa kiinteitä mukaan kuvioon, vaikka maito onkin edelleen vauvan pääasiallinen ravinto.
Neuvolassa meille suositeltiin, että voitaisiin jo viiden kuukauden paikkeilla kokeilla pieniä makuannoksia, siis sellaista teelusikallista päivää kohden, sillä nyt voisi olla herkkyyskausi maisteluita kohtaan.
Törmäsin viime viikolla hauskaan vekottimeen, tuommoiseen silikoniseen tutin näköiseen vempaimeen, jonka sisälle voi laittaa syötävää jota vauva sitten voi maistella tuon välineen avulla. Toki ihan perinteinen lusikointikin käy, mutta tuo oli vaan mielestäni kiva tapa niille makuannoksille. (Täältä löytyy vastaava)
Vaikka ihana ajatus olisikin, että meidän jääkaapista löytyisi aina luomua lähiruokaa, on todellisuus kuitenkin se, että meillä syödään ihan tavallisesti tuotettua sapuskaa ja silloin tällöin myös sitä luomuakin. Vauvalle kuitenkin haluan (ja samalla nyt tietty muullekin perheelle) tarjota vihannekset ja hedelmät luomuna, ja ostin nyt ekaksi bataattia, porkkanaa ja päärynää.
Ekaksi vauva sai maistella pehmeäksi keitettyä ja soseutettua päärynää, jota ihmeissään maiskuteltiin ja taisi jotain mennä ihan alas asti, hah!
Tänään oli vuorossa bataatti, joka sai aikaan vähän hämmästyneempiä ilmeitä, mutta mielenkiinnolla sitäkin maisteltiin, vaikka suurin osa kyllä taisi loppujen lopuksi päätyäkin syliin.
Tuon silikonisen jutun lisäksi löysin myös vastaavan, jossa silikoninen osa on korvattu verkolla (täällä vastaava), sitä me ei olla vielä kokeiltu, sillä se oli tarkoitettu 6kk iästä eteenpäin. Kohta siis päästään kokeilemaan sitäkin!
Nyt kun vauva on vielä liian pieni kokeilemaan sormiruokailua, on tämä mun mielestä vähän kuin kiva välimuoto sormiruokailun ja syöttämisen väliltä!
Mitäs teillä on maisteltu ekoilla kerroilla? Perinteiseti lusikoiden, omilla sormilla vai tuommoisilla välineillä?
Sis. mainoslinkkejä
LEGOPELAILUA IPADILLA
Joskus reilu vuosi, tai puolitoista sitten me ostettiin iPad matkaviihdykkeeksi, lapselle pelikoneeksi reissuja varten. Ajateltiin, että se olisi kätevin vaihtoehto, sillä samaan koneeseen voi latailla pelejä aina silloisen kiinnostuksen kohteen mukaisesti ja voisihan padia käyttää äiti tai isseekin illalla hotellissa jos ei omaa konetta ole tullut otettua mukaan.
Kone on ollut yleensä se ”viimeinen oljenkorsi”, sitten kun tarrat on liimailtu, kirjat luettu ja eväät syöty. Mutta on siitä kyllä ollut paljon hyötyäkin, vaikkapa silloin, kun tunnin junamatka venähti kolmetuntiseksi junan levitessä keskelle metsää…
Kotona meillä ei ole yleensä koneella ole pelailtu, tai sen olemassa oloa edes muistettu. Paitsi nyt. Olen käyttänyt iPadia itkuhälyttimen vastaanottimena, ja legopakettien mukana tulleissa lehtisissä on mainostettu padille ladattavia pelejä, ja niistäkös se ajatus sitten lähti.
Veikko on toivonut noita legopelejä pitkään koneelleen, ja nyt jokunen viikko sitten niitä vihdoin latailin. Sen jälkeen arvatenkin niillä huvittaisi kovasti pelailla, joten ollaan nyt otettu käyttöön pelipäivä. Kerran viikossa saa koneen kolmeksi vartiksi, yleensä niin, että padiin ajastetaan puoli tuntia peliaikaa, ja sitten saa vielä vartin ekstraa päälle. Ekan pelipäivän jälkeen konetta manguttiin varmaan neljä päivää takaisin, ja kauhulla mietinkin, että nyt sitä jäätiin koukkuun ja jokaisen pelipäivän jälkeen on sama homma edessä, tai koko pelipäivä pitää perua kokonaan, haha!
Mutta muulloin homma onkin hokasattu ihan hyvin, ja tuon ekstravartin jälkeen on kone kiltisti kiikutettu takaisin.
Pelipäivä on ollut käytössä nyt nelisen viikkoa, joten nähtäväksi jää tuleeko tästä pitempiaikainen tapa, vai vain muutaman viikon villitys.
Tämän viikon pelipäivä me pidettiinkin jo aikaisemmin viikolla, kun meidän piti lähteä iltasella autoilemaan ja haluttiin välttää lapsen autoon nukahtaminen juuri ennen nukkumaanmenoaikaa. Nämä kuvat on viime viikonlopulta, kun pelailtiin kotona.
Mitenkäs teillä? Onko teillä pelejä matkaviihdykkeenä tai muuten?
Jos kaipaat pelivinkkejä perheen pienimmille, niin kurkkaa aikaisemmat postaukset täältä.