Joka kerta, kun käyn vohvelikahvilassa, käy ihan sama juttu. Alan himoitsemaan omaa vohvelirautaa! Olen kuitenkin järkeillyt, että parempi yksi vohveli kahvilassa nautittuna silloin tällöin, kuin läjä vohveleita viikottain kotona…
Pääsiäisenä Rovaniemellä me käytiin syömässä ihanat lakka-kermavaahto-jätski-vaikkamitäihanaa-vohvelit, enkä eilen enää voinut vastustaa, kun kävelin kaupassa vohvelirautahyllyn ohi.
Täytyy nyt vain toivoa, että vekottimelle käy samanlailla, kuin suurimmalle osalle keittiövempaimia, eli se hautautuu kaapin perukoille ja unohtuu sinne. Tai sitten meillä syödään läpi kesän vohveleita isolla kasalla kermavaahtoa ja tuoreilla mansikoilla. Ei kyllä kuulosta hullummalta vaihtoehdolta sekään, vai mitä? ;)
Tällä kertaa tein meille kuitenkin suolaiset vohvelit, ja näistäkin kyllä keksisin sata eri versiota!
Näihin tein superhelpon ja nopsan tsatsikitäytteen. Tsatsiki on tietty itsekin helppo tehdä jugurtista, raastetusta kurkusta ja valkosipulista sekoittamalla, mutta vielä helpommalla pääsee kun kerää tsatsikin ostoskoriin Lidlin maitohyllystä. Lidlin tsatsiki on nimittäin oikeasti ihan superhyvää!
Tietääkö muuten joku saako raskaana syödä katkarapuja?! Vai lasketaanko ne niihin raakoihin kaloihin mitkä on kiellettyjä, tai pakasteisiin mitkä pitäisi kuumentaa…? Ajattelin ensin tehdä toast skagen -henkiset katkarapuvohvelit, mutta aloin sitten miettimään saako niitä katkarapuja syödäkään…
Suolaiset vohvelit tsatsikitäytteellä
Vohveleita (vohvelien ohje täältä, ilman sokeria)
Täytteeseen:
Tsatsikia
Paprika
Kinkkua
Oliiveja
Fetajuustoa
Rukolaa
Tee vohvelitaikina ilman sokeria, paista vohvelit.
Sekoita tsatsikiin silputtu kinkku ja paprika
Tarjoile vohvelit tsatsikitäytteen, oliivien ja fetajuuston kanssa.
Helppoa ja hyvää!
Maistuukos vohvelit suolaisella vai makealla täytteellä? Vai molemmilla?
PURNAUSTA RASKAUSHORMONEISTA JA AURINKOINEN ASU
Saanko hetken purnata, niistä ihanan kamalista raskaushormoneista. Tiedättehän, kun suurin osa elämästä on niin onnellista ja ihanaa, ja yhtenä hetkenä koko maailma romahtaa.
Itkeä pillittää saa pienimmästäkin asiasta ja tavallinen pieni riidanpoikanen saa hormonihuuruissa megasuuret mittasuhteet. Väärin sanottu asia tuntuu vähintäänkin tikariniskulta suoraan sydämeen ja lopulta sitä on jo miettimässä asumuseroa tai vähintäänkin avioliittoneuvontaa, normaalin puolenpäivän mökötyksen sijaan.
Ou jee, olen varmasti mitä parasta seuraa ja oikea unelmavaimo.
Onneksi raskauden puoliväli häämöttää ihan nurkan takana, ja eikös tämän sitten pitäisi alkaa laantua…?
Jos en olekaan kärsinyt fyysisistä raskausoireista kummassakaan raskaudessa, niin näistä henkisistä näköjään sitten kyllä.
Oikeastaan mun ei pitänyt nyt mistään tämmöisestä edes purnailla, mutta ehkäpä tämä vähän helpotti…
Tärkeimpänä asiana piti laittaa vain näitä ihanan aurinkoisia kuvia, aurinkoisesta pojasta ja aurinkoisesta asusta.
Keltainen on jokakeväinen lemppari, ja ihanaltahan se taas näyttää. Pitäisiköhän kaivaa omatkin keltaiset farkut kirpparikasasta, jos ne vaikka menisivät vielä päälle… ;)
Ja hei, kiitos kaikista kommenteista edellisiin postauksiin, niitä on aina ilo saada, vaikka en olekaan nyt ehtinyt niihin vastaamaan. Palailen niiden pariin kyllä myöhemmin, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan pois päänsärkyä, joka ei ihme kyllä parantunutkaan pehmiksellä ja kinuskikastikkeella! :D
Pipo Gugguu // Neule Polo Ralph Lauren // Farkut Name It // Kengät Rap
Mitäs mieltä keltaisesta, ihanaa vai ihan nou nou?
PÄÄSIÄINEN PAKETISSA
Olipa hassua palata vielä lumisesta Lapista takaisin kotiin, kun täällä olikin tullut sillä välin kesä!
Tänään puin lapselle ulkovaatteiksi pelkän windfleecen ja ohuen pipon ja hanskat, ja silti näistäkin ulkovaatteista kuoriutui hikinen pikkupoika. Ihanaa, kesä on oikeasti tulossa!
Alla kuvia meidän pääsiäisestä, suurin osa jo Instagrammin (@annikakarkkipurkki) puolella nähtyjäkin.
Ajeltiin torstaina Rovaniemelle Veikon kummien, eli siskoni N:n ja miehensä luo, jossa meillä oli ihan superkiva pääsiäinen, loistavat herkkuruuat ja parasta seuraa.
Paljon me ehdittiin touhuta, vaikka rennostikin vaan otettiin. Joulupukkia käytiin tietenkin tapaamassa, napapiirillä kun oltiin, ja pienen alkujännityksen jälkeen Veikko rohkeni pukin viereen istumaan ja lahjatoivetta ensi joululle kertomaan.
Onhan tuo kymmenen tuntia suuntaansa aikamoinen ajomatka, mutta Veikon kanssa on kyllä ilo matkustaa, niin reippaasti sujuu pitkätkin automatkat, lennot, laivareissut ja junamatkatkin. Toivottavasti tuleva vauvakin on yhtä rento matkaaja!
Vaikka pääsiäinen oli kiva, niin kiva on taas palata arkeenkin, varsinkin kun kaikkea mukavaa on taas tiedossa. Ihan pianhan on jo vappu eikä enää mene kauaa meidän Lontoon matkaankaan. Ja aivan loistava blogiarvontakin on luvassa tässä lähiaikoina…!
Oliko teillä mukava pääsiäinen?