Avainsana-arkisto: Lifestyle

Vieroitusoireita

27.10.2013
19
Nyt me päätettiin vihdoin ja viimein luopua tutista. Yritettyhän sitä on aikaisemminkin, mutta silloin en vaan jaksanut sitä yöheräilyä, mitä tutittomuudesta seurasi. 

Ihan vastasyntyneestä asti tuttia ei olla meillä syöty, vaan tutti otettiin aikanaan kuvioihin mukaan vauvalle, kun hokasin imetyshetkien venyvän ja venyvän, vauvan pitäessä äitiä ruokailun päätteeksi huvituttinaan, ja välillä rinnalle oli päästävä vain tyydyttämään vahvaa imemisen tarvetta, ilman sen kummempia ruokailuaikeita. 

Ihan tuosta vaan ei tutti vauvalle kelvannutkaan, vaan monen tuttimallin kokeilun, vastoin ohjeita sokeriveteen kastelun ja muun kikkailun jälkeen ainoastaan luonnonkuminen, ei anatomisesti muotoiltu tutti oli vauvan mieleen.

Joskus vuoden iässä tutti jäi päiväkäytöstä pois vähän kuin itsestään, kun huomasin, että tuttia pidetään tutuissa tilanteissa vain tavan vuoksi. Pian päikkäritutistakin luovuttiin ilman suurempaa draamaa, ainoastaan yötutti on kulkenut sitkeästi matkassa, tullen kokoajan lapselle tärkeämmäksi.

Viime sunnuntaina nukkumaan mennessä ei tuttia kuitenkaan ”löytynytkään”, ja kerroin sen unohtuneen mummin luo, missä oltiin viikonlopun vietossa. Silminnähden järkyttynyt lapsi alkoi välittömästi pakata juuri purettua matkalaukkua viskellen sinne unilelujaan, aikomuksena matkata takaisin mummin luo tuttia hakemaan!

Lapselle selitettiin, miten tuttia oikeastaan käyttääkin vain ihan pienet vauvat, eikä poika ole enää niin pikkuinen, vaan jo sen verran iso, että uni tulee varmasti ilman tuttiakin.

Voi miten väärässä äiti olikaan, nukkumaanmeno oli jotain aivan kamalaa! 

Meillähän aikanaan lempeästi unikoulutettiin reilun vuoden ikäinen lapsi nukahtamaan itse pinnasänkyynsä. Koko homma vaan vesittyi siinä vaiheessa, kun pinnasängystä irroitettiin laita. Siitä lähtien on lapsi taas nukutettu sängyn vierellä istuen, käsi kädessä… Periaatteessa siis ihan helposti, mutta niin turhauttavasti aikaa vieden.

Nyt tutittomana iltana lasta ei saanutkaan pitää kädestä kiinni. Huoneesta ei saanut lähteä pois, toisaalta vieressäkään ei olisi saanut olla, ja varsinkaan päinkään ei olisi saanut katsoa… Lapsi huusi, raivosi ja itki selkä kaarella, sen minkä tutin hokemiselta ennätti. Melkoisia vieroitusoireita tuosta pieneistä harmittomasta kapistukseta.

Lopulta raivoamisesta väsyneen lapsen sai ottaa syliin, johon rauhoittui ja lopulta myös nukahti hiusten silittelyyn.

Muina iltoina on meno ollut jokseenkin samanlaista, lopulta itsensä lähes tainnuksiin itkeneen lapsen on saanut rauhoittumaan syliin, tai pinnasänkyyn äitin viereen. KYLLÄ! Me ollaan nyt molemmat pötkötelty pinniksessä (siinä siis ei tosiaan ole sitä laitaa enää… :D ) jossa on ollut aikas tiivis tunnelma.

Ensimmäisenä tutittomana iltana siitä tutista tietty jauhettiin varsin paljon, mutta kyllä se on muistettu mainita muinakin iltoina.

Huh huh! Silloin kun yötutista koitettiin puolisen vuotta sitten päästä ensimmäisen kerran, ei nukahtamisessa ollut lainkaan ongelmaa ilman tuttia! Lapsi kyllä nukahti helposti ilman tuttiakin, mutta heräisi jo parin tunnin päästä eikä uni ottanut tullakseen enää uudelleen ilman tuttia muuta kuin äitin vieressä. Myös normaaleista kasin aamuista ei ollut enää tietoakaan, vaan herätys saattoi olla jo viiden jälkeen… Viikon päästä olin itse niin väsynyt, että luovutin, ja tutti otettiin takaisin kuvioihin.

Ehkä sitä olisi pitänyt sittenkin vain jaksaa viedä homma loppuun silloin… Nyt kun nämä viekkarit on ihan toista luokkaa!

Minkä ikäisenä teillä on tutista luovuttu?

Onko vieroitusoireet olleet samaa luokkaa, ja kuinka ihmeen kauan sitä on kestänyt?


Lasten oma kirjakerho – Digitaalinen satukirjasto

25.10.2013
6

-Sponsoroitu, yhteistyössä Lasten oma kirjakerho- Varmaan lähes jokaiselle on tuttu Lasten oma kirjakerho, mutta tiesittekö, että Lasten oma kirjakerho on nyt myös digitaalisena?
Kyseessä on siis iPadille ladattava sovellus, joka sisältää noin 100 lastenkirjaa, joista puolet on luettu ääneen!

Me ollaan testailtu nyt jonkin aikaa digitaalista satukirjastoa, ja on aika kertoa meidän kokemuksista.

Sovellus ladattiin AppStoresta, jonka jälkeen sisään pääsi kirjautumaan omilla tunnuksilla. Käyttöä ei sen kummemmin tarvinnut opetella, sillä valikot ovat varsin helpot käyttää myös iPadin käyttöön tottuneelle kaksivuotiaalle.

Digitaalinen satukirjasto sisältää niin tutut Disney klassikot, kuin uudemmat prinsessa- ja Autot-sadutkin. Myös perheen pienimmille on oma Minit -osio.
Satukirjaston sisältö myös päivittyy uutuuksilla aina parin viikon välein.

Ääneen luetuista saduista tuli itselle melkoinen nostalgiaolo, muistaako joku muukin ne lapsuuden kirjat jotka oli ääneen luettu kasetille? Sama tuttu merkkiääni kertoo tässäkin, koska sivua saa kääntää.

Suosikiksi meillä on osoittautuneet Autot-kirjat, vaikka hahmo ei ennestään pojalle ollutkaan tuttu. Äitiä sen sijaan ilahduttaa kirjasta löytyvät klassikot Leijonakuninkaasta Kaunottareen ja Kulkuriin ;)

Kaikissa osioissa on myös esittelyjä hahmoista, jotka myöskin ovat ääneen luettuja. Nämä ovat olleet myös meillä varsin suosittuja, varsinkin sieltä Autot-hahmojen parista :)

Myös perheen pienimmät on huomioitu. Minit -osiosta löytyvät kirjat vauvoille, jotka kiinnostavat kyllä vielä parivuotiastakin.

Kirjojen ja hahmoesittelyiden lisäksi digitaalisesta satukirjastosta löytyy myös puuhat -osio, josta löytyy palapelejä ja muistipelejä eri tasoisina.

Meillä palapelit ovat ihan hitti tällä hetkellä, joten niitä poika on ahkerasti pelannut myös tässä sovelluksessa. Myös muistipelit ovat kiinnostaneet, ja tästä innostuneena ollaan muistipelejä alettu pelaamaan ihan oikeillakin muistipelikorteilla.

Vaikka meillä edelleen luetaan oikeitakin kirjoja, on tämä sovellus ollut ihan hauska vaihtoehto lukuhetkiin. Varsinkin, kun äitikin saa olla välillä kuuntelijan roolissa ;) 

Onhan tämä myös varsin kätevä tapa kuljettaa sataa kirjaa mukana vaikka matkalle :D Viisi kirjaa voi ladata offline-tilaan, jolloin kirjoja voi katsella ja kuunnella myös silloin, kun internet yhteys ei ole käytettävissä.

Mikäli kiinnostus digitaalista satukirjastoa kohtaan heräsi, niin alta löydät linkin kivaan tarjoukseen :)

Tutustu uuteen digitaaliseen Lasten Omaan Kirjakerhoon. Saat yhden kuukauden maksutta!
Tutustumisjakso on kolmen kuukauden mittainen ja sen hinta on 9,90 euroa kuussa. Saat yhden kolmesta kuukaudesta maksutta. (yht. 19,80/ 3kk)
Mikäli olet jo Lasten oman kirjakerhon, Minit-kirjakerhon tai Prinsessakerhon jäsen, löytyy tilauskaavakkeesta kohta, jonka ruksimalla hinta putoaa vieläkin edullisemmaksi.

Olikos tämä teille tuttu juttu, vai ihan uusi tuttavuus?

Sisältää mainoslinkin

Kuvia, jotka eivät päätyneet postaukseen

18.10.2013
24

Syksyisiä kuvia. Kuvia, jotka eivät koskaan päätyneet tähän postaukseen. Miten ihania värejä, ja miten paljailta nuo samaiset puut näyttävätkään nyt, vain viikon päästä kuvien ottamisesta.

Nyt sitä syksyä on talletettu palanen näihin kuviin ja talvi voi tulla. Ei kai sitä estääkään voi! ;)

Instagrammissa (@annikakarkkipurkki) ja Facebookissa seuraavat tietävätkin, että me lähdettiin Veikon kanssa pienelle junareissulle. Ollaanhan me junalla matkustettu monesti ennenkin, mutta silti vaan junan saapuminen sai aikaiseksi vimmatut aplodit ja jee-huudot :D On se kivaa, että on kivaa ;) Äitinkin mielestä oli kivaa, sillä tiedossa oli nopea tunnin matka pendoliinolla.

Mutta eihän se ihan putkeen sitten mennytkään… ;)
Alkumatkasta juna sippasi keskelle metsää, ja sielä me sitten seisottiinkin yli tunti! Sähkövian takia ei kuulutuksekaan toimineet, mutta jossain vaiheessa meille käytiin kertomassa, että matkaa voitaisiin ehkä jatkaa junan alkupäällä, jos vaan loppupää saataisiin otettua irti. No, eihän sekään onnistunut, vaan lopulta loikittiin raiteiden välissä uuteen junaan.
Että täälä sitä nyt istutaan, ja toivotaan, että tämä juna vie meidät perille asti! :D

Ihanaa viikonloppua ♡