Meillä menee nämä kirjat vähän kausittain. Joistain kirjoista tulee sen hetken suosikkeja, joita luetaan viikkokaupalla.
Erikseen on päiväkirjat ja iltakirjat. Päiväkirjat on näitä ohuita lastenkirjoja, iltasatuina tykkään lukea paksumpia lastenkirjoja jatkokertomuksena. Toki meillä on niitä perinteisiä iltasatukirjojakin, jotka on myös tosi kivoja, mutta ne on luettu niin moneen kertaan läpi, että tällä hetkellä saavat odotella kaapissa vuoroaan.
Tällä hetkellä meidän top kolmonen näissä päiväkirjoissa näyttää tämmöiseltä:
Tiitiäisen Tuluskukkaroa (Kirsi Kunnas) on luettu ihan vauvasta asti, mutta edelleen se aina nousee näiden suosikkien joukkoon ;)
MAINOSKISSA
Telkkarin kissa mainoksissa
katsoo minua kauniisti silmiin.
Pääsisinpä samaan filmiin,
ottaisin kissan omakseni,
lemmikiksi itselleni,
saisin sitä silitellä,
saisin olla sille hellä,
antaisin sille kotiolot,
etsisin sille hiirenkolot.
Mutta se vain naukuu ja huokaa:
Osta purkkiruokaa!
Tiitiäisen Tuluskurkkaro
Kirjassa on lyhyitä runoja hauskoilla kuvilla kuvitettuna, mutta varsinainen suosikki on aukeama jossa on kirjaimia. Näitä osoitellaan ja äitin pitää kertoa mitä kirjaimia ne on, ja sitten toistetaan perästä :)
Mummin aikoinaan lähettämä Jäähyväiset tutille (Nele Moost / Michael Schober) on myös ollut pinnalla viime aikoina. Meillä on yötutista luopuminen ollut mielessä, öö… viimeiset puoli vuotta? Jossain vaiheessa kokeiltiinkin öitä ilman tutteja, mutta palattiin taas tutillisiin öihin.
Tästä kirjasta ei nyt ehkä motivaatiota tutittomuuten löydy, sillä lopputulos pikkupossun tutin vieroituksesta ei kirjassa ihan paras mahdollinen ole ;) Mutta hauska kirja tämäkin on.
-Sorkat pois tutistani! vinkuu Sikke.
– Jos jatkat imemistä, hampaasi alkavat törröttää. Niistä tulee hirviön torahampaat.
—
-Emme mekään saa tehdä kaikkea mitä haluamme. Vai oletko nähnyt meidän imevän tuttia? kysyy isäsika.
-En, mutta äiti saa syödä pipareita, vaikka ne lihottavat.
Jäähyväiset tutille
Uusin näistä kirjoista on isomummolta synttärilahjaksi saatu Rasavilli Piltti (Barbro Lindgren, Eva Eriksson).
Oli kerran äiti, lempeä ja kiltti,
jolle oli syntynyt rasavilli Piltti.
Pikku Piltti tykkää leikkiä
kaikkea muuta – paitsi kilttiä.
Keskellä yötä
kun koko talo nukkuu
se rasavilli
kukkuu jalkeilla ja
hyppää harakkaa.
Rasavilli Piltti
Tämä on meidän rasavillin piltin mielestä varsinainen opetuskirja! Kohta loikkasi kattolamppuun keinumaan, saa aikaiseksi meidän piltissä kenguruefektin, ja kattolamppuun tosissaan koitetaan loikata! :D Myös kuvilla havainnollistettu tarina vessanpönttöön pulahtavasta Piltistä sai lampun syttymään taaperon pään päällä, ja samassa singahdettiin vessaan, josta ehdin napata syliin juuri pönttöön hyppäämässä olevan lapsen!
Tätä siis vain pieninä annoksina kerrallaan ;)
Mitäs teillä luetaan?
Apina selkään
Nyt kun kerhoa on takana kolmisen viikkoa, niin eikös ole jo aika hankkia uusi reppu… Ei vaan, meillä tosiaan oli uudelle kerhorepulle tarvetta, sillä Skip Hopin ihana pöllövaljasreppu oli auttamattomasti liian pieni kerhorepuksi. Sinne sai juuri ja juuri ängettyä eväsrasian ja mehujehun lisäksi ohuen vaihtopaidan, kun oikein kääri pienelle rullalle ;) Kerhotossut kulkeutuivat äitin taskussa, ja oman kirjan päiväksi viety kirja sujautettiin lähtiessä kainaloon.
Aikanaan sitä valjasreppua ostaessa, oli pöllö ilmiselvä valinta, mutta hauska apinakin jäi silloin mieleen. Niinpä en pistänyt ollenkaan pahaksi, että sain nyt syyn sen meille tilata.
Kokoero valjasrepun ja kerhorepun välillä on kyllä huima, uuteen reppuun menee kevyesti vaikka collegeasu vaihtovaatteiksi evästarvikkeiden ja tossujen lisäksi. Ja toki sinne kirjakin mahtuu, jos niitä oman kirjan päiviä on toistekin :)
Ainut pieni miinus tässä uudessa repussa on. Tässä ei ole olkahihnoissa samanlaista klipsiä kuin valjasrepussa, eli semmoista millä nuo olkahihnat ”lukitaan” edestä kiinni toisiinsa.
Valjasrepussa se on tietty oleellinen ominaisuus, että reppu pysyy selässä vaikka talutushihna kiristyisi, mutta kätevä se olisi tässä isommassakin repussa ollut, varsinkin kun pikkuisella kantajalla ne olkahihnat meinaa valahtaa käsivarsille. Mutta eiköhän tuohonkin totu.
Söpö se ainakin on, vai mitä? :D
Niinkuin aikaisemmin kerroin, on kerhon aloitus sujunut oikein hyvin, ja mukavasti kerhossa on mennyt edelleen.
Kun aikaisemmin kerhotädeille heiluteltiin lähtiessä heipat, niin tällä viikolla tädit on käyty halaamassa lähtiessä…
Eiköhän siitäkin voi päätellä, että kyllä sielä kerhossa taitaa ihan kivaa olla :)
Uudelle eväsrasialle meillä ei todellakaan ollut tarvetta, mutta tällä kertaa hellyin änkkäriosastolla, ja meidän talouteen tuli ensimmäinen angry birds tavara!
Meillä on muuten tapana, että pienille ruokaostoksille mennessä Veikko saa toimia kärrymiehenä pikkuisten kärryjen kanssa, mutta isoille ostoksille mennään isoilla kärryillä, ja silloin istutaan kyydissä. Siitä kärryissä istumisesta vaan joskus joudutaan vähän neuvottelemaan, ja yleensä lahjon pojan kärryyn sillä ehdolla, että saa sitten valita kaupasta yhden pillimehun kotiin. Valinta on aina angry birds juoma :D Se siis ei ole edes mikään pillimehu, mutta väliäkö sillä, toinen on niin täpinöissään kun pääsee valkkaamaan ottaakko punainen vai keltainen lintu tällä kertaa ;)
Mutta näin pitkään me ollaan säästytty änkkäritavaroilta! Niitä ei ole meillä ennen näkynyt ihan vaan siitä syystä, että en tykkää niiden ulkonäöstä, tai oikestaan niistä kirkkaista väreistä…
Ilmiönähän tää on ihan huippu, kerrankin jotain suomalaista josta rinta rottingilla ollaan tekemässä suurta! :D
Onneksi tuommoisen pienen änkkärifanin saa onnelliseksi näinkin pienellä ”fanituotteella”, eikä vielä olla kinuamassa esimerkiksi angry birds verhoja! :D
Ensi viikolla kerhoreppuun pakataan sitten eväät änkkärirasiassa, ja täähän on oikeastaan ihan hieno!
Se on taas perjantai, ihanaa viikonloppua!
Ajelulla automuseolla
Taas kiva viikonloppu takana, ja uusi viikko edessä!
Sunnuntairetkeiltiin eilen Marjamäen pajutilalle, joka on täynnä ihanaa sisustustavaraa. Mitään niin ihanaa ei kuitenkaan tällä kertaa osunut vastaan, että olisi pitänyt kotiin asti ostaa ;) Ehkä valikoima on muutenkin vähän pienentynyt, ja vaatteitakin oli tullut tilalle.
Sen lisäksi että ruokittiin itsemme herkuilla, piti pihalla olevia pajueläimiä ruokkia maahan pudonneilla lehdillä ;) Söihän ne alpakatkin Metsänkylän navetalla lehtiä, niin miksi pajueläimet sitten eivät söisi…
Samalla reissulla poikettiin Vehoniemen automuseoon, josta on muuten ihan mahtavat järvinäköalat jyrkkää rinnettä alas. Pihassa on näkötornikin, jos haluaa katsella maisemia enemmän.
Museoautot ei Veikkoa juurikaan kiinnostaneet, mutta leikkiauto jonka kyytiin sai istua ja rattia käännellä oli kyllä päivän hitti ;)
Tää on niin parasta syksyä, kun on lämmintä, kuivaa ja aurinkoista, ja puut loistavat syksyn väreissä!
Tätä kun kestäisi niin pitkään, että jonain aamuna vaan syksy olisi vaihtunut lumiseen talveen, ja sen märän ja sateisen ajan voisi skipata kokonaan ohi :D
Pipo Mini Rodini // Paita & Housut Mini Rodini (saatu MiniMintiltä) // Toppaliivi Lindex // Kengät Bisgaard (saatu MiniMintiltä)
Aurinkoista maanantaita!