Parasta just nyt on…

♥ Joululeffat! Rakastan! Lasketaankohan Kaunotar ja Kulkuri joululeffaksi? Katsottiin eilen siitä tehty ”liveversio” ja se oli IHANA!

♥ Disney+. Parasta mitä meidän televisiolle on aikoihin tapahtunut. Ja ihanaa, että meidän lapset on jo sen ikäisiä, että voidaan katsella vaikka mitä ihania leffoja sieltä yhdessä. Tänä viikonloppuna ollaan katsottu Disney-leffa joka ilta, hah!

♥ Piparkakkutalo, joka tuo joulutunnelmaa meidän keittiön senkin päällä. Mut yllätettiin tällä viikolla aivan uskomattoman upealla piparkakkutalolla, jossa on häkellyttävän hienoja yksityiskohtia ja mm. valot sisällä. Siis valot, en kestä!

♥ Joulukuusi. Löysin meille just sellaisen joulukuusen josta olin haaveillut (ja aikaisemmalle löytyi uusi omistaja fb-kirppiksen kautta) ja olen tuosta kuusesta koristeineen aivan naurettavan onnellinen.

♥ Joulukuusenkoristeet. Kuulostan ehkä aivan hölmöltä, mutta rakastan kaikkia ihania ja tärkeitä kuusenkoristeita, joita meidän joulukuusesta löytyy! On siellä joitain perus pallojakin, mutta myös muutamia tärkeitä aarteita, kuten vaikka nuo kuvan Disney-koristeet. (Oon jotenkin ihan Disney-tunnelmissa ja ikävöin kaikkia ihania Disney world reissuja!)

♥ Porkkanalaatikko. Rakastan kyllä kaikkea jouluruokaa, mutta tänään aloitettiin porkkanalaatikolla ja karjalanpaistilla. Ja joulutortuilla. Ja suklaakonvehdeilla. Ja glögillä.

♥ Wienernougat. Ah mitä ihania voinappeja. Onneksi en pysty syömään näitä kuin puoli rasiaa kerrallaan. Valitettavasti en pysty syömään myöskään kerralla vähempää kuin tuon puolikkaan rasian.

♥ Spotifyn joulusoittolistat. En ehkä kuuntele mitään muuta seuraavien viikkojen aikana. Paitsi Antti Holmaa kuuntelin tänään lenkillä Bookbeatista.

♥ Tonttuviestit. On ihanaa leikkiä tonttua ja ilahduttaa lapsia hauskoilla viesteillä, joissa yleensä luvataan mukavaa puuhaa sille päivälle. Tänään kuopus haki tontun tuoman kirjeen kun esikoinen oli ulkona ja LUKI sen alusta loppuun saakka itse. Meinasin haljeta ylpeydestä!

♥ Ja varmaan kaikkea muutakin parasta on just nyt. Joulunodotus on ihanaa. Varmasti jopa parempaa, kuin itse joulu, jolloin kaikenlainen jouluhössötys on jo lähes ohi.

Mukavaa sunnuntaita!

Me tykätään retkeillä lasten kanssa ja tärkeintä näillä retkillä on tietenkin hyvät eväät!

Aika usein (eli melkein aina) pakataan reppuun makkaraa ja joskus vaahtokarkkejakin nuotiolla käristettäväksi ja paahdettavaksi. Viime viikonloppuna ei kuitenkaan haluttu ottaa makkaroita tai muitakaan suolaisia retkieväitä, vaan lähdettiin metsään ihan vain herkuttelemaan!

Tarkoituksena oli tehdä tikkupullia ihan perinteisellä tavalla, eli kieputtaa ohuita taikinapötkylöitä kepin päähän ja paistaa niitä nuotiolla. Onneksi kuitenkin ennen metsään lähtöä googlailin tikkupullavinkkejä, sillä löysin Partioaitan sivuilta aivan nerokkaan vinkin käyttää tölkkicroisantia taikinana!

Samalla kun kävin ostamassa tölkkicroisantteja ja muita evästarvikkeita, ostin myös (gluteenitonta) pakastepullataikinaa.

Heti ihanalle retkipaikalle saavuttuamme mies sytytteli nuotion ja kohta päästiin testailemaan näitä kahta erilaista vaihtoehtoa tikkupullien tekoon. Arvaattekos kumpi tapa oli meidän mielestä parempi? No tölkkicroisantit voitti tällä kertaa kyllä ihan sata nolla!

Croisanttitaikinaa oli superhelppo käsitellä, sillä se ei tartu käsiin, eikä tee käsiä tahmaiseksi. Siitä vain kipsuteltiin taikinaa tikun päähän ja paistettiin croisantit kypsiksi.

Kokeiltiin paistaa tikkupullia myös valmiista gluteenittomasta pullataikinasta, mutta taikinaa oli aivan kamala käsitellä metsässä, sillä se tarttui käsiin (kuten pullataikinat kai yleensäkin), enkä meinannut saada pullataikinasta tahmaisia käsiäni millään metsässä puhtaaksi. Viileässä syyssäässä käsien lutraaminen hyytävän kylmän näköisessä järvivedessä ei houkutellut, mutta onneksi mukana oli kosteuspyyhkeitä, joilla lopulta sain raavittua taikinan joten kuten käsistäni irti. Toki jos ruokavalio on ehdottoman gluteeniton, ei tuo croisanttitaikina silloin sovi, mutta muuten kyllä suosittelen testaamaan. Ihanan helppoa!

Viiden lapsen kanssa tikkupullia paistaessa tietenkin joku kärvensi pullansa (tai croisantin) liian mustaksi ja jollain jäi vähän liian raa’aksi, mutta tämä ei kyllä ketään tuolla metsässä haitannut, vaan jokainen lämmin herkkupala syötiin hyvillä mielin kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa ja huuhdottiin lopuksi päärynämehulla alas.

Mukavaa päivää!

Parasta syksyssä..

Meidän perheen kaikki juhlat syntymäpäivistä hääpäivään osuu syksyyn tai loppuvuoteen. Saadaan siis ihanaa juhlahumua synkeän syksyn keskelle.

On ollut mukavaa kietoutua pehmoisiin neuletakkeihin ja ottaa kaikki ihanat syystakit käyttöön. Muutenkin on ollut ihan parasta tehdä löytöjä omasta vaatekaapista. En muistanutkaan miten ihania vaatteita siellä on!

Harrastuksettoman koronakevään jälkeen harrastusten täyttämä syksy tuntuu superkivalle. Ei olla haluttu täyttää kalenteria joka illalle, mutta aika useana iltana on joitain harrastusmenoja.

Syksyllä on aivan uskomattoman kaunista! Mun mielestä juuri tämä vuodenaika, kun puissa on vielä lehdet, mutta ne alkavat olla jo ihanan värikkäitä on kaikkein kauneinta. Toivottavasti tätä kestää vielä pitkään, eivätkä syysmyrskyt riepottele lehtiä puista irti vielä hetkeen.

Kesällä tuli oltua ulkona ihan KOKO ajan. Sekin oli kyllä mukavaa, mutta tykkään myös tästä, kun saa hyvällä omalla tunnolla puuhastella sisätiloissa. Ajattelin käydä ostamassa vuosien tauon jälkeen maalaustarvikkeet! Heh, meillä ei taida olla tällä hetkellä yhtään maalausta vailla olevaa seinää meidän kodissa ja ehkä muutenkin voi olla hyvä siirtää tämä maalausinto puukehyksiin pingotettuihin kankaisiin.

Pahinta syksyssä…

Kurapukurumba, yyyh! Vielä on ollut ihanan kuivaa ja ulos on ollut helppo lähteä lasten kanssa. Mutta varmasti sekin aika on edessä, kun ulos on puettava kuravaatteet ja värjöteltävä tihkusateessa. Ja eteinen täyttyy hiekasta ja kurasta, graah.

Varmasti kaikkein pahin syksyssä ja talvessakin on pimeys! En kestä sitä yhtään! Jos mun olisi valittava kylmyyden ja pimeyden välillä, valitsisin sekuntiakaan miettimättä kylmyyden. Voisin elää pakkasessa läpi vuoden, jos voisin siten välttää sen lamaannuttavan pimeyden.

Kesällä tuntui kuin meillä olisi neliöitä ainakin tuplasti, kun monia toimintoja saattoi siirtää terassille ja muualle omalle pihalle. Nyt terassikamat on kannettu pois ja leikkimökki odottaa leikkijöitä vasta ensi keväänä (kun ne terassikamat on ensin purettu taas terassille).

Äh, korona. Se on tietty pahinta koko syksyssä. Toivottavasti koronatilanne ei tästä kamalasti huonone, vaikka ei tämä tilanne kovin hyvältäkään enää näytä. Koko kevään mietin, että kaiken sen koronakotoilun kestää, kun on kevät, valoisaa ja ihana sää ulkoilla. Että olisipa kamalaa, jos olisi synkkä marraskuu. Niinpä todellakin toivon, ettei koronatilanne pahene niin, että etäkouluillaan keskellä pimeää marraskuuta!

No, en nyt kuitenkaan keksinyt enää viidettä pahaa asiaa syksyssä, joten kaikenkaikkiaan tämä syksy taitaa olla aivan mukavaa aikaa!