NÄIN ON SUJUNUT ETÄKOULU

Tänään pyörähti seitsemäs viikko etäkoulua käyntiin. Aika on mennyt yllättävän nopeasti ja tuntuu aika hullulle, että takana on todellakin jo kuusi viikkoa koulunkäyntiä kotoa käsin.

Mutta miten tämä etäkoulu on oikein meillä sujunut? No, kiitos kysymästä, ihan mukavastihan tämä on mennyt.

Ensimmäinen etäkouluviikko meni kyllä aikalailla uuden arjen opetteluun, mutta aika nopeasti homma alkoi selkeytymään ja saatiin kiva rytmi tokaluokkalaisen etäkoulupäiviin.

Aamutoimien jälkeen etäkoululainen lähtee ”koulumatkalle”, eli esimerkiksi pikkuiselle muutaman minuutin kestävälle kävelylenkille tai vaikka trampalle hetkeksi hyppimään. Joskus ollaan kyllä unohdettu koko koulumatka, mutta ei olla kyllä tästä(kään) sen kummemmin stressattu. Koulumatkan jälkeen päästään sitten varsinaisiin kouluhommiin, eli lapsi saa tietokoneen eteensä ja pääsee lukemaan opettajan lähettämän Wilma-viestin, jossa on myös linkki kyseisen koulupäivän tehtäviin.

On ilmeisesti ihan hirmuisesti eroja siinä, miten ja milloin koululaiset saavat tehtävät ja koska niitä kuuluu tehdä. Ainakin isommilla koululaisilla saattaa olla läsnäolopakko tietokoneen edessä, sillä opettaja saattaa olla livenä ruudun toisella puolella oppitunteja pitämässä. Meillä tehtävät saadaan aina aamuisin ja ne voi periaatteessa tehdä aika omaan tahtiin saman koulupäivän aikana.

Joskus tehtäviä tehdään tietokoneella, joskus oppikirjoista ja joskus saattaa olla esimerkiksi jokin lyhyt video, joka katsotaan ja sen jälkeen vastataan opettajalle muutamiin videoon liittyviin kysymyksiin. Kaikkia tehtäviä ei raportoida opettajalle, vaan usein esimerkiksi yhden tai kahden kouluaineen tehtävistä kuuluu kertoa opettajalle vastauksia, tai ottaa esimerkiksi kuva tehdystä tehtävästä.

Noin kerran viikossa opettaja soittaa ryhmävideopuhelun, jolloin lapset tekevät jonkun tehtävän yhdessä. Muuten etäkoulu on tokaluokkalaisella aika omatoimista, eli vaatii aika paljon vanhemman läsnäoloa ja seuraamista.

Tokaluokkalaisen normaalisti neljän tunnin mittaiset koulupäivät kestävät etäkoulussa paljon vähemmän aikaa, usein tunnin tai pari, joten etäkoulu on aika usein nopeasti hoidettu. Tehtävät ovat aika helppoja ja varsinkin muut aineet, kuin äidinkieli ja matikka on usein lyhyen videon katsomisella ja muutamaan kysymykseen vastaamisella kuitattu. Toisaalta on mukavakin, ettei tehtäviin kulu useita tunteja aikaa, mutta luulen, että ne normaalit lähiopetuspäivät, joita aikaisemmin oli, olivat paljon monipuolisempia sisällöltään, kuin nämä etäkoulupäivät. En kuitenkaan usko, että lapsi jää mistään oppiaineesta jälkeen, vaan on kärryillä vielä silloinkin, kun kouluihin (toivottavasti) syksyllä taas palataan.

On tässä etäkoulussa kyllä hurjan paljon muitakin eroja lähikouluun verrattuna, kuin vain koulupäivien pituus (eli lyhyys) ja helpot tehtävät.

Ainakin aika kivoja etuja, kuten se, että etäkoulupäivinä saa nukkua niin myöhään kuin nukuttaa. Tämä on aika suuri ero tavallisiin koulupäiviin verrattuna ja mun mielestä aika mukavaa, koska nyt munkaan ei tarvitse herätä ennen kukonpierua koululaista herättämään. Viimeisinkin unikeko heräilee meillä yleensä kahdeksan aikaan, mikä on mulle juuri sopiva aika, vaikka joku muu saattaakin olla sitä mieltä, että se on aivan hurjan myöhään.

Etäkoulun etuihin kuuluu myös se, että aamuisin heti herättyään saa hetken aukoa silmiään lastenohjelmien parissa, jota meillä ei tavallisina koulupäivinä saa tehdä. Tavallisina kouluaamuina on aamutoimet usein puolessa tunnissa huitaistu läpi, nyt niihin on varattu pari tuntia aikaa, sillä koulu aloitetaan aina viimeistään kymmeneltä. Rakastan itse hitaita aamuja, joten tämäkin on mun mielestä ihanaa!

Myös koulutehtävissä on varmasti hirmuisesti eroja ja vaikka tavallisessa koulussa tehtävät varmasti ovat usein monipuolisempia, on etäkoululaiselle tullut mielestäni aika hauskoja ja kekseliäitäkin koulutehtäviä. Mieleen on jäänyt ainakin polkupyörän keväthuollon tekeminen, erilaisten kotitöiden tekeminen (huippua, heh!) ja käsityötuntien hauskat askartelutehtävät, joita pikkuvelikin on innostunut samaan aikaan tekemään. Liikuntatunnit ovat usein olleet aika helppoja ja nopeita, mutta niistäkin löytyy hauskoja tehtäviä, kuten vaikka ne kerrat, kun youtubesta on katsottu pelikonsoleiden tanssivideoita! Nämä ovat olleet niin hauskan näköisiä ja lapset ovat innoissaan tanssineet niiden mukana, että joku tanssipeli hankitaan meillekin sitten, kun pleikkarin hankkiminen on ajankohtaista.

Etäkoulun hankaluutena on ollut välillä tokaluokkalaisen motivointi koulutehtävien pariin (aargh!). Varsinkin aluksi lapsi sitkeästi kuvitteli olevansa lomalla ja edelleen joskus kuulen, miten tämä ei ole ”oikeaa koulua”. Koulupäivät usein aloitetaan innokkaasti, mutta päivissä saattaa olla myös sellaisia tehtäviä, joiden pariin saa kunnolla patistaa. Toisaalta välillä lapsi tekee innokkaasti myös bonustehtävät, ainakin silloin kun ne ovat jonkin tietokonepelin muodossa.

Vielä muutaman viikon loppurutistus etäkoulussa (ellei koulut sitten aukea vielä pariksi viikoksi, mikä olisi kyllä aika hölmöä) ja sitten saadaan (onneksi) pakata koulukirjat reppuun kesän ajaksi ja päästään siirtymään kesäloman viettoon!

Mites muilla on etäkoulu sujunut?

TÄSTÄKIN KESÄSTÄ TULEE IHANA

Tulevasta kesästä tulee varmasti aivan erilainen kuin aikaisemmista, koska moneen sellaiseen tapahtumaan tai paikkaan, joissa ollaan totuttu käymään ei tänä kesänä ehkä pääsekään. Suomen rajojen ulkopuolelle ei varmasti tänä kesänä olla mitään asiaa, mutta ehkäpä hyvällä tuurilla kesällä päästään jo reissaamaan täällä kotimaassa. Mutta onneksi on sata muutakin kivaa asiaa, joita kesällä voi tehdä ihan varmasti ja olen jo ihan varma, että tästäkin kesästä tulee ihana!

Tänä kesänä aion ainakin:

♥ Juoda aamukahvit terassilla. Toivottavasti monta kertaa.

♥ Pukeutua ihaniin mekkoihin. Tietenkin!

♥ Tehdä grillissä pitsaa (ihan parasta!)

♥ Retkeillä metsässä

♥ Geokätköillä lasten kanssa

♥ Kahlata järvivedessä (koska uimaan en varmasti uskalla, hrrr!)

♥ Pyöräillä jonnekin kivaan paikkaan

♥ Nukkua ainakin kerran lasten kanssa leikkimökissä (toivottavasti saadaan mökki pian valmiiksi!)

♥ Syödä lakujäätelöä

♥ Sujauttaa paljaat varpaat sandaaleihin (kuka edes käyttää kesällä sukkia??)

♥ Istua (omalla) terassilla kesäyössä

♥ Mennä piknikille (omaan pihaan)

♥ No tietty myös pukeutua tähän kuvissa näkyvään kesäiseen asuun, jota jo vähän testailin!

Ja tehdä ainakin tsiljoona muutakin kivaa kesäasiaa. Ei kuulosta ollenkaan huonolle kesälle tämä(kään)!

Mukavaa viikkoa!

GEOKÄTKÖILYN ALOITTAMINEN

Geokätköilyn aloitus on ollut ekan kerran mielessä varmaan yli vuosi sitten ja ehkä sata kertaa sen jälkeenkin. Geokätköily on kuulostanut tosi hauskalle, mutta en vain ole aikaisemmin tullut selvittäneeksi, että miten tuota geokätköilyä harrastetaan ja miten sen voi aloittaa. Esikoinen valitsi joitain iltoja sitten kirjahyllystään iltalukemisekseen Muumipeikon retket kirjan, josta geokätköily jälleen muistui lapsen mieleen ja tällä kertaa päätin ottaa asiasta selvää.

Ollaan kyllä aika ahkerasti liikuttu luonnossa ja varsinkin nyt koronan aikaan, kun muut menot ovat aika vähissä, ollaan ulkoiltu paljon. Ollaan vain tavallisesti talsittu luontopoluilla, syöty eväitä ja ennen koronaa myös paistettu makkaroita yleisillä nuotiopaikoilla. Nyt tuntui juuri sopivalle hetkelle selvittää mitä tuo geokätköily oikein on, sillä kaikenlainen lisäpuuha meidän metsäretkille olisi varmasti mukavaa!

Geokätköilyn aloittaminen olikin helpompaa, kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Kaikessa yksinkertaisuudessa ensin luodaan oma käyttäjätili Geocaching-sivustolle, ja sen jälkeen voikin lähteä etsimään ensimmäistä kätköä. Mitään kummempia tarvikkeitakaan ei tähän harrastukseen tarvitse (ainakaan aluksi) hankkia, vaan riittää, kun löytyy älypuhelin GPS-paikannuksella ja metsään sopivat ulkoiluvaatteet. Sen jälkeen, kun käyttäjätili on luotu, voi kännykkään ladata sovelluskaupoista löytyvän ilmaisen Geocaching-sovelluksen, jonka avulla kätköt löytyvät. Me aloitettiin nyt ensin ilmaisella versiolla, mutta saatavana on myös maksullinen premiumjäsenyys, jonka jälkeen kaikki piilotetut kätköt tulevat sovellukseen näkyviin.

Sitten vain hommiin, eli geokätköjä etsimään!

Koska olisi ollut aivan liian tylsää aloittaa geokätköily omilta kotinurkilta, päätettiin me ajaa Aulangon monipuoliselle ulkoilualueelle. Tuo Aulanko on mun mielestä aivan ihana paikka ja siellä riittää kyllä retkeiltävää useammaksikin kerraksi. Toki kauniina ja aurinkoisena sunnuntaipäivänä siellä oli ulkoilijoita tosi paljon ja parkkipaikka lähes täynnä, mutta ruuhkia oli oikeastaan vain lammen ja näkötornin luona ja poluilla ja metsissä saatiin tallustella aivan rauhassa.

Aivan ensimmäiseksi me tietenkin avattiin Geocaching-sovellus ja tarkistettiin missä olisi lähin geokätkö! Mulla on iPhone, eli puhelin, jonka akku ei kestä YHTÄÄN viileää säätä, joten omaa puhelintani en voi näihin hommiin käyttää ennen kesää, miehen kännykän GPS puolestaan sekoili, mutta onneksi tärkein, eli esikoisen puhelin toimi aivan moitteettomasti ja päästiin suunnistamaan ensimmäistä kätköä kohti. Kun sovelluksesta löytyy sopivan matkan päässä oleva kätkö, niin karttaa seuraamalla voi lähteä suunnistamaan kohti geokätköä ja sovellus näyttää etäisyyden kätköön metrin tarkkuudella. Silloin, kun sovellus näyttää, että matkaa on enää muutamia metrejä, ollaan jo todella lähellä ja kun jäljellä on enää 1 metri, on aika ruveta etsimään kätköä!

Ensimmäisen kätkön ohjeissa oli vihje, että se löytyy kivenkolosta, joten ei muuta kuin nokka kohti maata ja tutkimaan paikkoja. Aivan aluksi me ei oikein tiedetty, että mitä me tarkalleen ottaen edes etsitään, mutta jonkin ajan kuluttua esikoinen löysi kiven kolosta muovirasian, jonka päälle oli tussilla kirjoitettu ”Geokätkö”. Jee, ensimmäinen kätkö löydetty! Rasioiden sisältä löytyy lokikirja, jonne löytäjä kirjoittaa viestin ja oman nimimerkkinsä ja tieto löydöstä kirjoitetaan myös sovellukseen. Näin tehtiin ja juhlistettiin ekaa geokätkölöytöä omenaisilla välipalapatukoilla, kunnes lähdettiin kohti seuraavaa kätköä.

Geokätköily on oikeastaan kuin aarteen etsintää ja tämä kyllä koukuttaa nopeasti koko perheen!

Näin ekan geokätköilyreissun kokemuksella sanoisin, että geokätköily on aivan supermukavaa puuhaa ja juuri kiva lisä tavallisille metsäretkille. Joskushan voi lähteä ihan vain etsimään kätköjä, joskus taas vaikka makkaraa paistamaan ja samalla käydä etsimässä jonkin lähistöllä olevan kätkön.

Nyt ekalla kerralla me oltiin vain kätköjä etsimässä ja saatiin kulumaan metsässä neljä tuntia aivan huomaamatta!

Meillä oli vain pientä välipalaa mukana, eikä tällä kertaa ollenkaan mitään isompia eväitä, joten meillä kaikilla oli jo aikamoinen nälkä, kun lopulta lähdettiin kävelemään autolle päin. Päivän toinen kohokohta tulikin tämän jälkeen, sillä kurvattiin drive thurn kautta ja parkkeerattiin pysäköintialueelle syömään hampurilaisaterioita niin, että lapset saivat istua ja syödä auton peräkontissa. Tämä oli lasten mielestä tietenkin aivan älyttömän hauskaa ja esikoinen jo kyselikin, että voitaisiinkohan me koronan jälkeenkin syödä samanlailla auton peräkontissa istuskellen, heh.

Me ollaan oltu aika tarkkoja nyt kaikenlaisten kontaktien välttelyssä tämän koronan aikana ja tuolla metsässäkin mua vähän mietitytti koskea niihin geokätköihin. Toisaalta ilmeisesti pinnoista ei ole kovin todennäköistä saada tartuntaa, mutta varmuuden vuoksi mulla oli metsässäkin taskussa pieni käsidesipullo, että saatiin putsailtua käsiä välillä.

Seuraava geokätköilyreissu on tilattu jo alkaneelle viikolle ja tällä kertaa ajattelin ottaa metsään kunnon eväät mukaan (vaikka se autossa syöminen mukavaa olikin), sillä aikaa tuolla metsässä saattaa tosiaan hurahtaa useamman tunnin verran.

Tästä tuli kyllä meidän perheelle uusi hauska korona-ajan harrastus, mutta olen kyllä ihan varma, että tätä harrastusta jatketaan myös silloin, kun koronarajoitukset poistuvat ja muut menokohteet aukeavat.

Onko muita geokätköilyyn hurahtaneita?