Tulevasta kesästä tulee varmasti aivan erilainen kuin aikaisemmista, koska moneen sellaiseen tapahtumaan tai paikkaan, joissa ollaan totuttu käymään ei tänä kesänä ehkä pääsekään. Suomen rajojen ulkopuolelle ei varmasti tänä kesänä olla mitään asiaa, mutta ehkäpä hyvällä tuurilla kesällä päästään jo reissaamaan täällä kotimaassa. Mutta onneksi on sata muutakin kivaa asiaa, joita kesällä voi tehdä ihan varmasti ja olen jo ihan varma, että tästäkin kesästä tulee ihana!
Tänä kesänä aion ainakin:
♥ Juoda aamukahvit terassilla. Toivottavasti monta kertaa.
♥ Pukeutua ihaniin mekkoihin. Tietenkin!
♥ Tehdä grillissä pitsaa (ihan parasta!)
♥ Retkeillä metsässä
♥ Geokätköillä lasten kanssa
♥ Kahlata järvivedessä (koska uimaan en varmasti uskalla, hrrr!)
♥ Pyöräillä jonnekin kivaan paikkaan
♥ Nukkua ainakin kerran lasten kanssa leikkimökissä (toivottavasti saadaan mökki pian valmiiksi!)
♥ Syödä lakujäätelöä
♥ Sujauttaa paljaat varpaat sandaaleihin (kuka edes käyttää kesällä sukkia??)
♥ Istua (omalla) terassilla kesäyössä
♥ Mennä piknikille (omaan pihaan)
♥ No tietty myös pukeutua tähän kuvissa näkyvään kesäiseen asuun, jota jo vähän testailin!
Ja tehdä ainakin tsiljoona muutakin kivaa kesäasiaa. Ei kuulosta ollenkaan huonolle kesälle tämä(kään)!
Geokätköilyn aloitus on ollut ekan kerran mielessä varmaan yli vuosi sitten ja ehkä sata kertaa sen jälkeenkin. Geokätköily on kuulostanut tosi hauskalle, mutta en vain ole aikaisemmin tullut selvittäneeksi, että miten tuota geokätköilyä harrastetaan ja miten sen voi aloittaa. Esikoinen valitsi joitain iltoja sitten kirjahyllystään iltalukemisekseen Muumipeikon retket kirjan, josta geokätköily jälleen muistui lapsen mieleen ja tällä kertaa päätin ottaa asiasta selvää.
Ollaan kyllä aika ahkerasti liikuttu luonnossa ja varsinkin nyt koronan aikaan, kun muut menot ovat aika vähissä, ollaan ulkoiltu paljon. Ollaan vain tavallisesti talsittu luontopoluilla, syöty eväitä ja ennen koronaa myös paistettu makkaroita yleisillä nuotiopaikoilla. Nyt tuntui juuri sopivalle hetkelle selvittää mitä tuo geokätköily oikein on, sillä kaikenlainen lisäpuuha meidän metsäretkille olisi varmasti mukavaa!
Geokätköilyn aloittaminen olikin helpompaa, kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Kaikessa yksinkertaisuudessa ensin luodaan oma käyttäjätili Geocaching-sivustolle, ja sen jälkeen voikin lähteä etsimään ensimmäistä kätköä. Mitään kummempia tarvikkeitakaan ei tähän harrastukseen tarvitse (ainakaan aluksi) hankkia, vaan riittää, kun löytyy älypuhelin GPS-paikannuksella ja metsään sopivat ulkoiluvaatteet. Sen jälkeen, kun käyttäjätili on luotu, voi kännykkään ladata sovelluskaupoista löytyvän ilmaisen Geocaching-sovelluksen, jonka avulla kätköt löytyvät. Me aloitettiin nyt ensin ilmaisella versiolla, mutta saatavana on myös maksullinen premiumjäsenyys, jonka jälkeen kaikki piilotetut kätköt tulevat sovellukseen näkyviin.
Sitten vain hommiin, eli geokätköjä etsimään!
Koska olisi ollut aivan liian tylsää aloittaa geokätköily omilta kotinurkilta, päätettiin me ajaa Aulangon monipuoliselle ulkoilualueelle. Tuo Aulanko on mun mielestä aivan ihana paikka ja siellä riittää kyllä retkeiltävää useammaksikin kerraksi. Toki kauniina ja aurinkoisena sunnuntaipäivänä siellä oli ulkoilijoita tosi paljon ja parkkipaikka lähes täynnä, mutta ruuhkia oli oikeastaan vain lammen ja näkötornin luona ja poluilla ja metsissä saatiin tallustella aivan rauhassa.
Aivan ensimmäiseksi me tietenkin avattiin Geocaching-sovellus ja tarkistettiin missä olisi lähin geokätkö! Mulla on iPhone, eli puhelin, jonka akku ei kestä YHTÄÄN viileää säätä, joten omaa puhelintani en voi näihin hommiin käyttää ennen kesää, miehen kännykän GPS puolestaan sekoili, mutta onneksi tärkein, eli esikoisen puhelin toimi aivan moitteettomasti ja päästiin suunnistamaan ensimmäistä kätköä kohti. Kun sovelluksesta löytyy sopivan matkan päässä oleva kätkö, niin karttaa seuraamalla voi lähteä suunnistamaan kohti geokätköä ja sovellus näyttää etäisyyden kätköön metrin tarkkuudella. Silloin, kun sovellus näyttää, että matkaa on enää muutamia metrejä, ollaan jo todella lähellä ja kun jäljellä on enää 1 metri, on aika ruveta etsimään kätköä!
Ensimmäisen kätkön ohjeissa oli vihje, että se löytyy kivenkolosta, joten ei muuta kuin nokka kohti maata ja tutkimaan paikkoja. Aivan aluksi me ei oikein tiedetty, että mitä me tarkalleen ottaen edes etsitään, mutta jonkin ajan kuluttua esikoinen löysi kiven kolosta muovirasian, jonka päälle oli tussilla kirjoitettu ”Geokätkö”. Jee, ensimmäinen kätkö löydetty! Rasioiden sisältä löytyy lokikirja, jonne löytäjä kirjoittaa viestin ja oman nimimerkkinsä ja tieto löydöstä kirjoitetaan myös sovellukseen. Näin tehtiin ja juhlistettiin ekaa geokätkölöytöä omenaisilla välipalapatukoilla, kunnes lähdettiin kohti seuraavaa kätköä.
Geokätköily on oikeastaan kuin aarteen etsintää ja tämä kyllä koukuttaa nopeasti koko perheen!
Näin ekan geokätköilyreissun kokemuksella sanoisin, että geokätköily on aivan supermukavaa puuhaa ja juuri kiva lisä tavallisille metsäretkille. Joskushan voi lähteä ihan vain etsimään kätköjä, joskus taas vaikka makkaraa paistamaan ja samalla käydä etsimässä jonkin lähistöllä olevan kätkön.
Nyt ekalla kerralla me oltiin vain kätköjä etsimässä ja saatiin kulumaan metsässä neljä tuntia aivan huomaamatta!
Meillä oli vain pientä välipalaa mukana, eikä tällä kertaa ollenkaan mitään isompia eväitä, joten meillä kaikilla oli jo aikamoinen nälkä, kun lopulta lähdettiin kävelemään autolle päin. Päivän toinen kohokohta tulikin tämän jälkeen, sillä kurvattiin drive thurn kautta ja parkkeerattiin pysäköintialueelle syömään hampurilaisaterioita niin, että lapset saivat istua ja syödä auton peräkontissa. Tämä oli lasten mielestä tietenkin aivan älyttömän hauskaa ja esikoinen jo kyselikin, että voitaisiinkohan me koronan jälkeenkin syödä samanlailla auton peräkontissa istuskellen, heh.
Me ollaan oltu aika tarkkoja nyt kaikenlaisten kontaktien välttelyssä tämän koronan aikana ja tuolla metsässäkin mua vähän mietitytti koskea niihin geokätköihin. Toisaalta ilmeisesti pinnoista ei ole kovin todennäköistä saada tartuntaa, mutta varmuuden vuoksi mulla oli metsässäkin taskussa pieni käsidesipullo, että saatiin putsailtua käsiä välillä.
Seuraava geokätköilyreissu on tilattu jo alkaneelle viikolle ja tällä kertaa ajattelin ottaa metsään kunnon eväät mukaan (vaikka se autossa syöminen mukavaa olikin), sillä aikaa tuolla metsässä saattaa tosiaan hurahtaa useamman tunnin verran.
Tästä tuli kyllä meidän perheelle uusi hauska korona-ajan harrastus, mutta olen kyllä ihan varma, että tätä harrastusta jatketaan myös silloin, kun koronarajoitukset poistuvat ja muut menokohteet aukeavat.
Olen tehnyt kotona töitä yli 8 vuoden ajan, joten tämä kotoilu on kyllä tavallaan ihan tuttua puuhaa. Mutta ei mekään olla koskaan ennen oltu KOKO perhe kotona, eikä varsinkaan aivan koko aikaa. Vanhaan arkeen kuului lasten harrastuksia, viikonloppuisia kylpyläkäyntejä ja leffareissuja, makkaranpaistoa yleisillä retkipaikoilla ja kaikenlaista huoletonta asiointia ihmismassojen keskellä. Nyt meidän arkea rytmittää oikeastaan vain esikoisen etäkoulu ja lainalasten kotilomat. Onneksi, sillä muuten tämä poikkeusarki tuntuisi varmasti vain loputtomilta sunnuntaipäiviltä.
Mutta kyllä tämä poikkeusarkikin voi olla ihan kivaa! Keräilin alle muutamia plussia ja miinuksia tästä uudesta arjesta.
Korona-arjen plussat ja miinukset:
PLUSSAA:
Unirytmi. Me ollaan aika aamu-unisia koko porukka ja on ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut heräillä ennen kukonpierua, eikä herätellä kuopusta aamuisin puolta tuntia päiväkotiin (true story!). Meillä lapset menevät nukkumaan 20-21 aikaan ja heräilevät usein siinä 8 aikaan. Myös mulle tämä rytmi on paras ikinä, sillä tykkään itse valvoa puolille öin ja virkeimmilläni olen, kun saan nukkua aamulla kahdeksaan. Tämä on ehkä parasta koko tässä uudessa arjessa!
Ollaan ulkoiltu yhdessä enemmän kuin aikohin! Vanhassa arjessa esikoinen oli usein omien kavereidensa kanssa menossa, joten varsinkaan arkisin ei välttämättä tullut ulkoiltua yhdessä. Toki ollaan aina tykätty retkeillä, mutta sellaista yhteistä arkiulkoilua ei olla harrastettu koululaisen kanssa aikoihin. Nyt tämän poikkeusarjen aikana ollaan ulkoiltu lasten kanssa aivan hurjan paljon yhdessä. Ollaan koluttu lähiseudun lenkkipolut, käyty iltaisin leikkimässä suljettujen päiväkotien pihoilla ja välillä autoiltu kaukaisemmille luontopoluille. Ihan parasta!
Pihaa tulee kerrankin laitettua! En ole mikään kovin innokas puutarhan hoitaja, mutta nyt on ollut mukava miettiä pihajuttujakin, että omassa pihassakin olisi mahdollisimman kiva viettää aikaa. Mies nikkaroi parhaillaan aivan superkivaa leikkialuetta (en malta odottaa, että siitä tulee valmis!) ja mulla on suunnitteilla kivoja juttuja kasvimaalle. Toivottavasti intoa riittää (siis mulla) myös loppukesälle, että ne kasvimaahommat tulee hoidettua loppuun asti.
Poikien yhteiset puuhat. Tämä poikkeusarki on saanut meidän lasten välille ainakin tuhat uutta yhteistä leikkiä ja puuhaa! Ovat lapset toki ennenkin yhdessä leikkineet, mutta nyt kun leikkikaverina on pääasiassa vain oma veli, on tämä varmasti lähentänyt lasten välejä entisestään.
Uudet puuhat. Nyt kun ei voi tehdä samoja asioita kuin ennen, on täytynyt keksiä uudenlaisia tapoja viettää vapaa-aikaa. Esikoinen toivoi, että tutustuttaisiin geokätköilyyn ja se on varmasti tulevan viikonlopun puuhalistalla.
Vanha arki tuntuu ihanalle! Vaikka tämä poikkeusarkikin on aika kivaa, niin nyt erityisesti arvostaa sitä vanhaa (tylsää) arkea. Toivottavasti voidaan vielä joskus palata siihen takaisin!
MIINUKSET:
Ei niitä hitaita ja kiireettömiä aamuja tullutkaan! Kuvittelin tämän poikkeusarjen aluksi, että nyt saadaan nauttia rakastamistani hitaista ja kiireettömistä aamuista. Mutta että saataisiin pidettyä jonkinlainen järkevä päivärytmi, on aamutoimet täytynyt tehdä aivan tavalliseen tahtiin. Ollaan yritetty aloittaa esikoisen etäkoulu viimeistään kymmeneltä (tätä voi käydä omaan tahtiin), joten aikaa aamukahvilla lorvimiseen ei oikeastaan jääkään hurjan kauaa, jos herää vasta kahdeksan aikaan.
Rahaa ei säästykään! Myös näin kuvittelin aluksi käyvän. Kun ei ole mitään viikonloppumenoja, eikä mitään muitakaan menoja viikottaisia ruokakauppakäyntejä lukuunottamatta, niin kuvittelin, että rahaa säästyy paljon. Nyt kun koko perhe syö kaikki ateriat kotona, menee ruokakauppaan rahaa paljon enemmän kuin ennen. Kaupasta tulee myös ostettua vähän erilaisia juttuja kuin tavallisesti, koska jotain hauskaahan tässä poikkeusarjessakin täytyy olla! Täältä kotoa myös löytyy jatkuvasti kaikkea laitettavaa, eli asioita, joita täytyy ostaa. Kuten vaikka televisioita, terassilautoja, hiekkalaatikoita ja muita tarpeellisia juttuja. Kaikkea myös saa nettikaupoista, joten joidenkin erikoiskauppojen kiinni meneminenkään ei ole saanut rahaa säästymään lainkaan.
Herkuttelu! Esikoinen joku päivä tuumasikin, että ”on siitä koronasta ollut jotain hyötyäkin: Nyt me saadaan paljon useammin jälkkäreitä!” Herkkuja on tullut syötyä aivan liikaa ja nyt täytyisi opetella tästä uudesta tavasta eroon. Varsinkin, jos tämä poikkeusarki kestää vielä kovin kauan!
Ikävä! Mun on ikävä aika monia juttuja siitä vanhasta arjesta. Siis kaikenlaista pientä, mitä ei silloin tullut oikein edes ajatelleeksi. Kuten vaikka sitä, että silloin saattoi aivan spontaanisti lähteä mihin vain piristämään omaa arkeaan ja nyt ne kaikki menot ovat kyllä kovin vähissä. Luontopoluilla tarpominen on kivaa, mutta kaipaisin kyllä jotain vaihtelua tähänkin huviin jo välillä.
Tiedän kuitenkin, että me ollaan aivan hurjan onnekkaita, kun saadaan olla kotona, eikä olla esimerkiksi päivittäin töissä ihmispaljoudessa, jossa tartuntariski olisi suuri. Ollaan pysytty terveinä ja sopu on säilynyt, vaikka ollaankin oltu näin tiiviisti samojen seinien sisäpuolella, heh.
Ja lopuksi vielä tuosta kuvien asusta. Asu on saatu kotimaiselta Neulomolta ja alaosana tässä IHANAT mustat Palma-culottesit ja mukavan rento ja kaunis Viola-t-paita. Asuin tässä asussa melkein koko pääsiäisen ja nyt vain odotan, että saan nämä pesusta ja voin kiskoa ne takaisin päälleni. Niin mukavat päällä ja aika ihanan näköisetkin!
Mitä plussia ja miinuksia teidän uudessa arjessa on?
