Päivystysperhetyössä olen tottunut siihen, että meidän arki voi muuttua lyhyellä varoitusajalla aivan toisenlaiseksi. On ihan erilaista olla vain oman perheen kesken kuin silloin, kun meidän perheeseen sijoitetaan aivan vieraita lapsia. Silloin arki menee aina pikkuisen uusiksi, kun opetellaan uudet arkirutiinit juuri sen hetkiselle kokoonpanolle sopivaksi. Päivärytmi, puuhat ja muut ovat aika erilaisia eri ikäisten lasten kanssa, mutta aika nopeasti uudenlainen arki alkaa aina rullaamaan.
Mutta vaikka olen tottunut siihen, että meidän arki saattaa muuttua äkillisesti, niin onhan näissä viime viikkojen muutoksissa ollut aikamoinen totutteleminen! Muutoksia tosiaan tuo yleensä tuo päivystysperhetyö, mutta kun siihen yhdistetään vielä esikoisen etäkoulu, kuopuksen päivähoidosta pois jääminen ja miehen muuttuneet työkuviot, on arki todellakin mullistunut aivan täysin. Ja toki kaikki muut muutokset mitä tämä tilanne on tuonut. Nyt me ollaan koko ajan vain kotona ja ulkoillaan, eikä käydä missään muualla, paitsi ruokakaupassa (ruuatkin olisin tilannut netistä, ellei seuraava noutoaika olisi ollut 1,5 viikon päässä!!). Lapset eivät näe nyt kavereitaan ja kalenterista on päivystysperhetyöhön liittyviä menoja lukuunottamatta kaikki kevään menot peruttu.
Mä olen ollut muutenkin kotona, enkä kodin ulkopuolella töissä, joten siinä mielessä tämä kotona oleminen on tuttua puuhaa, mutta aika erilaista tämä nyt kuitenkin on, kun ollaan kotona kaikki, eikä kukaan meistä käy missään.
Nyt kun tätä uutta arkea ollaan elelty jo jonkin aikaa ja ollaan totuttu uuteen päivärytmiin ja esikoisen etäkoulukin sujuu kivasti, alkaa tämä tuntumaan jo ihan mukavallekin!
Tein heti aluksi meille jääkaapin oveen lukujärjestyksen, jonka mukaan meidän uusi arki pyörii. Tykkään, että päivissä on selkeä järjestys ja rutiinit, joiden mukaan mennään. (No ei me tätä kyllä aina kovin tarkkaan noudateta, mutta sinne päin kuitenkin!)
Mutta poikkeusoloissa arkikin on poikkeuksellista ja ainakin meillä aika paljon hövelimpää, kuin tavallisesti!
Ollaan yritetty tehdä tästä ajasta kaikille mahdollisimman mukavaa, sillä varmasti tulee niitäkin hetkiä, kun koko tämä kotona olo ärsyttää meitä kaikkia. Ollaan syöty jälkkäreitä keskellä viikkoa ja annettu lapsille aivan liikaa ruutuaikaa (kuopus saa tavallisesti pelata yhden tunnin viikossa, nyt peliaikaa on ollut yksi tunti päivässä ja lastenohelmia on katsottu niin paljon, että en edes tiedäkään). Toisaalta nyt ollaan myös ulkoiltu yhdessä enemmän kuin koskaan ja ehditty puuhata yhdessä kaikenlaista. Ollaan leivottu ja järjestetty kotiakin vähän uusiksi (ostettiin toinen televisio, että saatiin tehtyä myös toinen olohuone ja tämä on ollut parhaita ideoita aikoihin!).
Olen iloinen siitä, että saadaan olla kaikki kotona (jos mies ei olisi nyt kotona, olisi mun fiilikset taatusti aivan toisenlaiset!) ja siitä, että asutaan omakotitalossa ja meillä on oma piha. Ja siitä, että nyt on kevät ja kivat ilmat (apua, jos nyt olisi vaikka sateinen ja pimeä marraskuu!!). Olen myös iloinen siitä, että meidän lapset ovat vielä aika pieniä, sillä tokaluokkalaisen etäkoulu on vielä aika helppoa ja koulutehtävät voidaan tehdä aamupäivällä omaan tahtiin.
Samaan aikaan, kun uusi arki tuntuu rullaavan mukavasti ja yritetään tehdä kivoja asioita, huolettaa tämä tilanne aivan hurjan paljon.
Joka puolelta silmiin työntyvät koronauutiset ja ”uutiset” alkavat ahdistaa, vaikka toisaalta haluaisin tietää tästä tilanteesta kaiken. Päätin kuitenkin jo aikaa sitten, etten enää lue mm. iltapäivälehtiä, enkä varsinkaan niiden kommenttiosioita, joissa oman elämänsä korona-asiantuntijat ovat pätemässä, puuh. Riittää, kun luen päivässä kootut koronaaiheet esim. Yleltä ja keskityn muun ajan keveimpiin aiheisiin.
Vaikka tilanne onkin vakava, en voi itse vaikuttaa moneenkaan asiaan, joten keskityn nyt vain meidän oman perheen uuteen arkeen ja siihen, että pysyttäisiin terveinä, eikä varsainkaan tartutettaisi tietämättämme ketään muita.
Miten teidän uusi arki sujuu?
