Siinä missä moni muu keventää ruokavaliotaan kesää kohti, kenties rantakunto mielessä, niin meikämamma onkin pitäny kunnon pulladieetin!

Rakkaat ystäväni pulla ja karkki. Suhteemme ei voi jatkua enää samanlaisena kuin ennen. On aikaa ottaa etäisyyssä. Pitää pieni breikki.
Tulen varmasti ikävöimään teitä kovasti, kenties jopa fyysisin oirein.
Vaikka emme voikkaan enää tavata päivittäin, voisimme ottaa tavaksi viettää aikaa yhdessä kerran viikossa. 
Nämä eivät siis ole lopulliset jäähyväiset, siihen en pystyisi. 
Rakkaat ystäväni pulla ja karkki, on aika sanoa hyvästi. Ensi lauantaihin asti.

Viime vuonna päätin kokeilla pullatonta ja karkitonta viikkoa. Se sujui ihan hyvin. Ensimmäiset kaksi päivää… Sen jälkeen päätin pitää pienen 500g irtokarkkipussin kokoisen tauon, ja jatkaa viikon loppuun sen jälkeen. Itsekuri, mitä se on? Jotain makeaa ja syötävää?

Koska vaatekaapin uusiminen kokoa isompiin tamineisiin ei kuulu suunnitelmiini, on jälleen kerran jätettävä päivittäiseksi muuttunut herkuttelu viikonloppuihin.

Tämän päätöksen kruunaan luonnollisesti kupillisella kahvia, sekä vaniliakastikkeella kuorrutetulla palasella omenapiirakkaa…

Kollaasien kuvat: We Heart It

Ps. Sivupalkkiin on nyt lisätty uudet seuraa-napit, klikkaa ja liity mukaan! :)

Jokunen ilta takaperin ajattelin, että voitaisiin jättää yötutti pois. Päiväkäytöstä tutti on jäänyt jo aikapäivää sitten, eikä päiväunillakaan tuttia ole tarvittu enää aikoihin.

Nukkumaanmeno sujuikin yllättävän hyvin ilman tuttia, oikeastaan mitään eroa ei nukahtamisessa ollut vaikka tutti puuttuikin. Yöllä herätessä kuitenkin hätä iski, kun tuttuun tapaan tuttia ei sängystä löytynytkään, mutta unia saatiin jatkettua kuitenkin aamuun asti äitin ja isseen sängyssä.

Seuraavana yönäkin herättiin, mutta nyt unia ei katsottukaan normaaliin myöhäiseen aamuun asti, vaan herätys oli jo seitsemältä. Mikä on aivan liian aikaisin aamu-uniselle äitille…

Eipä siinä mitään, mielellään sitä vetelee unta edes sinne seitsemään asti, seuraavana aamuna nimittäin herättiin kuudelta. Ja sitä seuraavana puolikuudelta!

Eilen illalla nukahtamispuuhat sujuivat jälleen tuttuun rauhaisaan tapaan ilman tuttiakin, mutta yöherätys… Nyt se oli jo puolenyön jälkeen, eikä uni meinannutkaan tulla pojalle enää uudelleen… Koitettiin houkutella nukkumattia Veikon huoneen sohvalla vierekkäin maaten, mutta kahden jälkeen yöllä sain tarpeekseni. Haetaan sitten se tutti, jos sillä saadaan yöunet ennalleen, ja ehkäpä unta riittämään ihan aamuun saakka!

En tiedä olisiko pitänyt jaksaa näitä rikkinäisiä öitä ja aikaisia aamuja pitempään… Mutta viikon päivät muutaman tunnin yöunilla ja järjettömän aikaisilla aamuilla sai luovuttamaan. Taapero 1 – äiti 0.
Ehtiihän siitä tutista luopua myöhemminkin… Mutta ei kyllä ihan lähiviikkoina. Tai -kuukausina…

Niin ja sen tutin avulla loppuyö meni iloisesti nukkuen. Herätys oli tosin jo seitsemältä, mutta parempi sekin kuin puolikuusi…

Tuoreet sämpylät on vaan ihan parhaita. Ekaa kertaa kokeilin Myllärin luomu hurjan viljainen sämpyläjauhoseikoitusta, ja herkullisia tuli. Monesti tulee itse tuunailtua taikinoita erilaisilla jauhoilla, siemenillä, porkkanaraasteella jne, mutta tuo sekoitus oli kyllä hyvä sellaisenaan, ja kätevä kun taikinan tekemiseen ei ollut paljoa aikaa.