Vaikka kummankin lapsen vauva-aikana olen nauttinut imetyksen helppoudesta ja vaivattomuudesta, niin silti esikoisen aikaan samalla jo odottelin kovasti, koska vauvalle voisi alkaa tarjoamaan kiinteitä. Ihan samoin silloin odotti kaikkia uusia kehitysvaiheita, kaikki kun oli niin uutta ja ihmeellistä!
Nyt toisella kierroksella vauva-arki on saanut rullailla enemmän omalla painollaan, enkä ole odottanut niiden kiinteidenkään aloittamista. Meidän arki on sujunut hyvin juuri näin, enkä oikeastaan ole kaivannut tähän nyt mitään uutta puuhaa sekoittamaan sujuvia arkirutiineita.
Vauva kuitenkin kasvaa, ja maaginen puolen vuoden raja alkaa häämöttää, tuolloinhan viimeistään pitäisi ottaa kiinteitä mukaan kuvioon, vaikka maito onkin edelleen vauvan pääasiallinen ravinto.
Neuvolassa meille suositeltiin, että voitaisiin jo viiden kuukauden paikkeilla kokeilla pieniä makuannoksia, siis sellaista teelusikallista päivää kohden, sillä nyt voisi olla herkkyyskausi maisteluita kohtaan.
Törmäsin viime viikolla hauskaan vekottimeen, tuommoiseen silikoniseen tutin näköiseen vempaimeen, jonka sisälle voi laittaa syötävää jota vauva sitten voi maistella tuon välineen avulla. Toki ihan perinteinen lusikointikin käy, mutta tuo oli vaan mielestäni kiva tapa niille makuannoksille. (Täältä löytyy vastaava)
Vaikka ihana ajatus olisikin, että meidän jääkaapista löytyisi aina luomua lähiruokaa, on todellisuus kuitenkin se, että meillä syödään ihan tavallisesti tuotettua sapuskaa ja silloin tällöin myös sitä luomuakin. Vauvalle kuitenkin haluan (ja samalla nyt tietty muullekin perheelle) tarjota vihannekset ja hedelmät luomuna, ja ostin nyt ekaksi bataattia, porkkanaa ja päärynää.
Ekaksi vauva sai maistella pehmeäksi keitettyä ja soseutettua päärynää, jota ihmeissään maiskuteltiin ja taisi jotain mennä ihan alas asti, hah!
Tänään oli vuorossa bataatti, joka sai aikaan vähän hämmästyneempiä ilmeitä, mutta mielenkiinnolla sitäkin maisteltiin, vaikka suurin osa kyllä taisi loppujen lopuksi päätyäkin syliin.
Tuon silikonisen jutun lisäksi löysin myös vastaavan, jossa silikoninen osa on korvattu verkolla (täällä vastaava), sitä me ei olla vielä kokeiltu, sillä se oli tarkoitettu 6kk iästä eteenpäin. Kohta siis päästään kokeilemaan sitäkin!
Nyt kun vauva on vielä liian pieni kokeilemaan sormiruokailua, on tämä mun mielestä vähän kuin kiva välimuoto sormiruokailun ja syöttämisen väliltä!
Mitäs teillä on maisteltu ekoilla kerroilla? Perinteiseti lusikoiden, omilla sormilla vai tuommoisilla välineillä?
Sis. mainoslinkkejä
VIISI KUUKAUTTA
Meillä on taas siirrytty uusiin lukemiin, kun viikonloppuna tuli vauvalle ikää viisi kuukautta.
Meidän viisikuinen on iloinen, nauravainen ja seurallinen tapaus. Tykkää leikkiä leluillaan mieluiten, jos joku on leikkikaverina. Sylissä olo on tietty edelleen varsin mieluista, ja toisin kuin monet ikätoverinsa, viihtyy mainiosti sylissä ollessaan myös vauva-asennossa, varsinki jos pieniä pulleita poskia samalla pusutellaan.
Tämä koko perheen aarre on täysin samalla aaltopituudella ihailemansa isoveljen kanssa. Jos isoveljen toilailut saavat äitin ja isseen latelemaan varoituksia, niin tämä pikkuinen asiaan kuuluvasti kikattelee kippurassa isoveljen touhuille.
Vauva tuntuu kasvavan ihan silmissä, ja meinasin jo tirauttaa kyyneleenkin, kun kesken leikkihetken isoveli huokasi ja tuumasi, ”Kuules veliseni, me ollaan jo pian aikuisia!”. Vaikka tuohon nyt taitaa vielä mennäkin tovi jos toinenkin, niin pieni haikeus silti iski, apua eikö tämä pysykään aina vauvana!
Kaikki perusjutut on oikeastaan ihan ennallaan. Vauva kasvaa täysimetyksellä ja nukkuu hyvät yöunet äitin ja isseen välissä. Joinain öinä herää syömään, toisinaan ei, tai sitten unelias äiti ei vaan muista syöttäneensä vauvaa yöllä… Pituutta tuoreen tämän päiväisen mittauksen mukaan on reilu kuusikymmentäviisi senttiä, ja painoa lähes seitsemän kiloa.
Aikaisemmat postaukset löydät: 1kk, 2kk, 3kk, 4kk
Mitäs teidän vauvoille kuuluu?
NELJÄ KUUKAUTTA
Meillä on juhlittu taas tasakuukausia, kun viikonloppuna vauvalle tuli täyteen neljä kuukautta.
Meidän pikkumurusta on kuoriutunut kova juttumies, joka tykkää kovasti höpötellä, eikä siihen aina tarvita edes juttuseuraa.
Ensimmäisten kuukausien äänetön kikattelu on muuttunut hauskaksi hörähtelyksi, ja vaatteiden, varsinkin paidan, riisuminen saa välillä aikaan vallatonta hekottelua. Joskus tuota maailman ihaninta naurua saa aikaan hellällä kylkien, kainaloiden ja kaulan kutittelulla, mutta välillä tuo huumorimies höräyttää naurun myös hassuille ilmeille.
Uusia taitojakin on opittu, tottakai. Jos vauva itse saisi kertoa, niin merkittävin uusista taidoista lienee kirkuminen. Jos jokin harmittaa, tylsistyttää tai muuten vaan on vähän huonosti, niin palvelua vaaditaan äänekkäästi kirkuen.
Selällä ollessaan kääntyilee sujuvasti kyljille, mutta ei vielä mahalleen. Masulla makoilu on muutenkin vähän tylsää puuhaa, mitä meillä vasta harjoitellaan.
Jalat viuhtovat kovasti ja vauva liikkuu selällään maatessaan kellonviisarina ympyrää, mahallaan jalat koittavat pötkiä eteenpäin, ainoastaan masun alle jumiin jäävät kädet estävät oikeasti etenemästä. Sitten kun keksitään ottaa kädet mukaan, mennään eteenpäin ja kovaa!
Eilen vauvalla piti olla lääkärineuvola, mutta se peruuntui ja käytiin ihan vain terveydenhoitajalla mitat ottamassa. Lähes saman kokoisena isoveljensä kanssa syntynyt (vauva 3100g 47cm, Veikko 3070g 50cm) pikkumies on mennyt mitoissa reippaasti ohitse, mitat nyt 6550g ja 63,4cm kun isoveli samanikäisenä on ollut 6120g ja 62,2cm. Koska vauva kasvaa hyvin ja on muutenkin tyytyväinen, jatketaan täysimetyksellä edelleen. Olen kyllä siitä tosi iloinen, sillä se jos mikä on helppoa ja helpottaa meidän arkeakin, kun ei vielä tarvitse alkaa kokkailemaan vauvalle omia sapuskoja.
Pari viikkoa sitten me oltiin pikkuflunssassa koko porukka, ja vaikka vauva säästyikin kuumeelta, niin sitkeä nuha ja köhä iskivät perheen pienimpäänkin. (ihan paras vempain oli muuten pölynimuriin liitettävä niistäjä, aivan huippuvekotin!) Tuolloin ei tietty nukuttu ulkona päikkäreitä, ja rytmikin meni sen vuoksi vähän uusiksi. Nyt hiljallellaan aletaan palailemaan samaan tuttuun rytmiin mikä oli ennen flunssaa, eli aamulla hetken ollaan hereillä, sen jälkeen nukutaan monen tunnin päikkärit, loppupäivä ollaan valveilla ja torkutellaan vuorotellen, kukutaan yömyöhään ja hyvin nukutun yön jäljiltä uni jatkuu myöhään aamuun. Nyt on hyvä näin, mutta toki toivon, että jossain vaiheessa yöunirytmi kävisi yksiin isoveljen kanssa, ja meille vanhemmillekin jäisi illasta pieni hetki omaa aikaa.
Isoveli kuvaili tänään vauvaa sanoilla, vähän höpö, tyylikäs ja aika kiva. Ihan varmasti onkin kaikkea tuota, varsinkin tyylikäs, haha! Lisää isoveljen mietteitä vauvasta löytyy tästä postauksesta.
Ihania ja niin rakkaita, molemmat. ♡
Kuvissa vauvalla Name it body ja ihanan pehmoiset luomupuuvillaiset Baby’s Only neulepöksyt.
Pöksyt, kuten kuvissa näkyvä soittorasia on saatu ihanasta PikkuVanilja verkkokaupasta. Tuo suloinen hopeoitu Mamas&Papas soittorasia, jonka päällä istuu pieni nalle, sopii täydellisesti esimerkiksi kastelahjaksi! Ainakin meidän vauva lumoutuu kuuntelemaan soittorasian rauhallista musiikkia, silloin unohtuu kirkumiset hetkeksi aikaa, haha!