Olenkin aikaisemmin kertonut, kuinka innokkaasti ja odottavaisesti Veikko suhtautui tulevaan pikkuveljeensä raskausaikana. Kirjastosta lainatuista aiheeseen liittyvistä lastenkirjoista päätellen, kaikki ainoat lapset inhoavat ajatustakin pikkusisaresta, joka vie vanhempien huomion ja tulee sekoittamaan elämää. Olisi vähän hassulle tuntunut noita kirjoja lapselle edes lukea, joten me skipattiin ne ja iloittiin siitä, miten ylpeä tuleva isoveli oli pian syntyvästä vauvasta.
Toki todellisuus vauvan synnyttyä voi olla toista, millaiseksi kolmevuotias on sen mielessään kuvitellut, varsinkin kun vauvasta ei ihan heti ole paljon odotetuksi leikkikaveriksi.
Mutta vauvan synnyttyä sama innokkuus ja ylpeys pikkuveljestä jatkui. Oma pikkuveli, jota olisi tehnyt mieli esitellä jokaiselle vastaantulijalle kaupassa ja leikkipuistossa! Tietty välillä on niitä hetkiä, jolloin isoveli painaa kädet korvilleen ja tuhahtaa, ettei jaksa kuunnella tuommoista itkua, mutta mitään oikeaa mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan ei ole ollut, ei ainakaan sellaista, että pikkuveljelle olisi tehnyt mieli tehdä pientä kiusaa.
Huvittavia ja hymyn huulille nostavia tilanteita pienestä veljeskateudesta kyllä syntyy, kuten vaikka viikonloppuna saunapuuhissa. Veikkohan ei koskaan suostu saunaan, me vanhemmatkaan ei olla mitään kovia saunojia, että johtunee varmaan siitä. No, nyt kuitenkin lämmiteltiin saunaa, että saataisiin pesuhuoneen lämpöisen höyryisessä tilassa vauvan nuhaista ja tukkoista oloa helpotettua. Issee istui saunassa löylyä heitellen, samalla kun molemmat pojat kylpivät pesuhuoneen puolella. Kun vauva oli kylpenyt, kiedoin pikkuisen pyyhekeen sisään ja menin vielä vauva sylissä saunan oven suuhun seisomaan, ja tuumasin vauvalle, tehdäänkös sinusta iskälle saunakaveri? Siltä istumalta Veikolle tuli kamala kiire saunaan, ja nökötti tiukasti isseen vieressä saunanlauteilla niin pitkään, kuin issee siellä saunoi. Ja nyt on sitten tilattu saunaa Veikon toimesta jälleen viikonlopulle, hahah!
Kyselin muutamia kysymyksiä Veikolta, mitä hän nyt ajattelee pikkuveljestään. Täytyy kyllä nämä laittaa talteen pojille ja näyttää sitten isompana :)
Miltä tuntui tulla sairaalaan katsomaan omaa pikkuveljeä ensimmäistä kertaa? Hmmm… Mitä jälkkäriä otin sairaalan kahviossa? Olikohan se kääretorttua?
Kun näit pikkuveljen siellä sairaalassa ensimmäisen kerran, niin miltä vauva näytti? Sairaalta.
Miksi on mukavaa, että on pikkuveli? Sen takia, kun minä tykkään siitä kovasti.
Onko ikinä tuntunut kurjalta, että on pikkuveli? Ei oo!
Kun V vähän kasvaa, mitä aiot opettaa sille? Muovailuvahojen tekemistä.
Saako vauva sitten isompana leikkiä sinun leluilla? V saa leikkiä kaikilla minun leluilla! Minä näytän sille mitä niillä tehdään. Minun ikäisenä se saa leikkiä pikkuhelmillä (Hama-helmet, toim. huom.). Kaksivuotiaana se saa leikkiä isoilla helmillä. Ne on tarkoitettu kaksivuotiaille.
Mitäs olisi kiva tehdä V:n kanssa kesällä? Minä aion viedä V:n uimaan, V on silloin likainen. V voi uida minun sylissäni! Ja sitten me mennään huvipuistoon. V voi tulla vauvalaitteeseen mun kanssa. Siihen vauvalaitteeseen ei saa tulla aikuiset, saa tulla vain lapsi ja vauva.
Mitähän vauva tykkää sitten syödä, kun se syö muutakin kuin maitoa? Pekonia. Vauva tykkää pekonista. Vauva tykkää kaikista minun lempiruuista.
Minkälainen pikkuveli V on? Ihan hyvä. Ihan kiltti. Mutta raapiminen ei ole kilttiä. Äiti, minä rakastan sitä!
Eilen julkaistiin uuden Mini Rodini malliston eka droppi, tässä erässä tuli mm. Pico-takit ja -haalarit, hauskoja ja sopivan hurjia krokotiileja, kaloja ja karttoja. Kaikki Mini Rodinin uutuudet löydät Babyshopista. Joko teille löytyi omat suosikit uudesta mallistosta?
Miten teillä on suhtauduttu pikkusisaruksen syntymään?
Vauva on toistaiseksi kulkenut blogissa vailla nimeä, joten olisikohan vihdoin aika ottaa käyttöön vauvalle oma bloginimi!
Olen koittanut keksiä vauvalle bloginimeä, josta heti hoksaa, ettei se ole lapsen oikea nimi, mutta oikein mikään ei ole tuntunut tarpeeksi kivalta. Olen pohtinut, kutsuttaisiinko vauvaa blogissa toisella nimellään, aivan kuten veljeäänkin, mutta sekin on tuntunut liian henkilökohtaiselta täällä käytettäväksi. Niinpä lopulta päädyin vauvan kolmanteen nimeen, joo, sillä mennään!
Saanen siis esitellä, vauva nimeltä Viljami!
Me ollaan vietetty tänään(kin) rentoa (tooodella rentoa) kotipäivää, lastenohjelmia katsellen ja legoilla rakennellen. Jokin aika sitten alkoi flunssaista oloa valitella issee, sitten iski kuume Veikkoon ja tänään on jo Viljamikin niiskutellut. Toivotaan, että pikkuisin niiskuttaja säästyy suuremmalta flunssalta, ja päästään pian taas normaaliin arkirytmiin ja ulkoilemaan!
Pakkaspäivinä, kun parasta on uppoutua villatakkiin ja hiihdellä kotona tossut jalassa, valkkaa lapsillekin lämpöistä ja mukavaa vaatetta päälle. Viljamille ihan ehdoton valinta tälle päivälle oli PikkuVaniljasta saatu 100% luomupuuvillainen Baby’s Only neulehaalari*. Tämä on malliltaan tosi kiva, sopivan slimmi, mutta ei kuitenkaan missään nimessä liian kapoinen. Kun hihat ja lahkeet eivät ole mallia säkki, voi kooksi valkata vähän reilumman, eikä pituus hihoissa tai lahkeissa silloin haittaa, ja vaate on tuplasti pitkäikäisempi, kuin jos lahkeenpituus pitäisi heti olla sopiva.
Sillä välin kun me Veikon kanssa ollaan rakenneltu legoilla tai pelattu Jake ja mikä mikä maa peliä (tämän hetken lempparit…) on Viljami saanut seurailla meidän touhuja omasta viihdekeskuksesta käsin. Nyt on nimittäin sitteri vaativammankin vauvan makuun, hahah! Monesti olen maininnut, kuinka tämä napero viihtyy parhaiten sylissä, ja pitää äitin sillä tavoin kiireisenä, mutta eipäs ollut tullut ennen kokeiltua soivaa ja värisevää sitteriä!
Isoveljeä tietenkin kiinnostaa suuresti tuosta Mamas & Papas sitteristä* löytyvät napit, joista rauhallinen musiikki tai kevyt värinä laitetaan päälle. Onneksi tuo innokas musan räpyttäminen kesti vain hetken, ja nyt Viljami saa nauttia leikkihetkestään joko musa päällä tai kiinni, eikä sitterissä pyöri enää disco velipojan toimesta.
Osaltaan vauvan sitterissä viihtymiseen vaikuttaa varmasti sekin, että noihin leluihin ihan oikeasti ylettää, kun vauva tavoittelee niitä. Niistä myös kuuluu pieni helinä niitä heiluttaessa. Ja äitiltä irtoaa pisteet sisustukseen sopivasta ulkonäöstä!
Olen joskus ennenkin kertonut, että tykkään vauvan tarvikkeista neutraaleissa sävyissä, ja itseasiassa myös Veikon huone on sisustettu samaan tyyliin. Voin kertoa, että pikkuhiljaa niitä leluja kertyy kaikissa sateenkaaren väreissä, isommiten varsinkin jos jonkinlaista muovista hittilelua, joten tykkään, että huone itsessään saa olla rauhallisen värinen. Ja toki neutraaliin pohjaan saa helposti lisättyä väripilkkuja, kuten Viljamillakin tällä hetkellä harmaassa huoneessa muutamat iloisen keltaiset yksityiskohdat.
Ja vaikka vauvan paras paikka onkin ihan varmasti äitin sylissä, niin kyllä se vaan kummasti helpottaa saada välillä kädet vapaaksi ;)
Mitäs teille kuuluu? Oletteko säästyneet flunssalta? Löytyykö sieltä kaimoja meidän vauvalle?
Meillä jatketaan esikoisen vauvavuodelta hyväksi havaitulla tavalla, eli elellään vauvantahtisesti ja ruokitaan vauvaa ainoastaan äidinmaidolla. Keräilinkin muutamia omakohtaisia plussia ja miinuksia, mitä koen täysimetyksellä olevan.
PLUSSAT
+ Vauvan eväät kulkevat aina matkassa mukana ja maito on heti valmista tarjoiltavaksi, ilman, että sitä tarvitsee erikseen lämmitellä
+ Vauva saa tankata masuunsa juuri sen verran maitoa, kuin hän itse haluaa. Toisella kerralla enemmän, toisella vähemmän, mutta aina juuri sen verran mikä vauvasta sillä kertaa tuntuu sopivalta. (Edellyttäen toki, että maidontulossa ei ole ongelmaa)
+ Ruokaillessaan äidin rinnalla, saa vauva tankata itseensä maidon lisäksi myös läheisyyttä, ihan niin paljon kuin haluaa ja vastavuoroisesti saman hellyyshetken saa myös äiti.
+ Imetys auttaa palautumaan synnytyksestä, myös kartutettujen raskauskilojen osalta! Tuskin milloinkaan muulloin voi herkutella huoletta ja samalla laihtua.
+ Rintamaidosta vauva saa paitsi tarvitsemansa ravintoaineet, myös tärkeitä suoja-aineita, mistä on etua aikuisikään saakka!
+ Imetys on taloudellista, ekologista ja hygieenistä!
MIINUKSET
– Vauvan eväät kulkevat aina äidin matkassa, joten myös vauvan olisi suotavaa pysytellä äitinsä lähistöllä, eikä äiti näin ollen pääse kovin helposti irtautumaan vaikkapa tuikitärkeään ripsihuoltoon
– Varsinkin imetyksen alkutaipaleella voi maidon riittävyys aiheuttaa epävarmuutta, sillä toisin kuin tuttipullossa, tississä ei ole mitään mittaria, mistä voisi eväshetken päätyttyä tarkistaa monta millilitraa maitoa vauva sai masuunsa.
– Välillä maitoa saattaa tulla melkoisella paineella, mikä saattaa aiheuttaa kiusallisia tilanteita, mikäli vauvaa ruokkiessa vahingossa kastelee pöytäkumppaninsa maitosuihkulla…
– Mikäli vauva reagoi masukivuilla tai muilla oireilla, saattaa äiti joutua luopumaan lähes elintärkeistä ruoka-aineista, kuten suklaasta!
– Imetysdementia. Täytyykö tästä edes mainita enempää… Viime aikoina on tullut mm. keiteltyä kahvia ilman puruja ja ajettua lähikaupan pihaan, kun olisi pitänyt viedä lapsi kerhoon. Vanhasta muistista (jos se nyt pelaa oikein..) kuitenkin tiedän, että saan aivoni takaisin tuossa vauvan yksivuotissynttäreiden tienoilla, hahah!
Tällä hetkellä suositellaan täysimetystä, kunnes vauva on kuuden kuukauden ikäinen ja sen jälkeen osittaista imetystä vielä vuoden ikään saakka. Meillä on menty näiden suositusten mukaan, koska ne ovat olleet meille sopivia.
Jokainen kuitenkin tekee omat ratkaisunsa. Jollekin sopii imetys juuri suositusten mukaan, toinen jatkaa imetystä vielä taaperovuosiin asti, ja joku taas turvautuu pulloruokintaan heti synnytyslaitokselta asti.
Mitenkäs teillä?
Vaikka aiheena oli imetys, niin kuvituksena ei ole tissikuvia, vaan maailman suloisin maitosuu, jonka taidan pian saada unenlämpöisenä tuhisijana syliini tankkaamaan maitoa ja läheisyyttä.
Ps. Sain juuri Booztilta viestiä, että -15% lisäalea on jatkettu keskiviikkoon asti, eli koodilla 15XTRA saa jo alennetuista tuotteista -15% lisäalen, kun ostaa aletuotteita vähintään 118 eurolla. Aleprossathan ovat nyt aika huikeita, osassa merkeissä (Racoon, Ebbe, Phister&Philina) jopa -70%!
