Täten julistan joulun odotuksen virallisesti alkaneeksi. Meillä on nimittäin olohuoneessa joulukuusi ja pari päivää sitten meidän eteiseen muutti lasten kovasti odottama tonttu.
Hetken aikaa kadoksissa ollut joulukuusi löytyi (huh!) ja kaunis lumihuurteinen puu on ilahduttanut meitä olohuoneessa jo hetken aikaa. Ensin ajattelin, että pelkät valot riittävät tuomaan kuusen oksille joulutunnelmaa, ja varsinaiset joulukuusenkoristeet ripustettaisiin vasta joulukuun puolella. Mutta en sittenkään malta odottaa enää päivääkään…
Ja on meillä muitakin malttamattomia jouluttajia kuin minä. Lapset ehtivät kysellä noin tsiljoona kertaa milloin tonttu taas muuttaa meidän eteiseen. Joten niin tonttu on kuskannut jälleen tarvikkeensa oven luo ja asettunut näköjään taloksi.
Kukaan ei taida oikein tonttutarinoihin uskoa, mutta ehkä tässä onkin kyse siitä, että tonttu on yleensä kirjoitellut lapsille aika mukavia kirjeitä. Kirjeissä on lupailtu muun muassa koko perheen yhteisiä talvisia retkiä, joulukuusen koristelua, pipareiden leipomista ja kaikkea muuta hauskaa ja jouluista puuhaa. Ja joskus sitten tonttu on kirjeessään komentanut lapsia siivoamaan omat huoneensa, hah (en tiedä odottaako sellaista kukaan).
Ja ta-daa, siellä odottaa nyt ensimmäinen tontun tuoma kirje! Rusettiin solmitusta kimaltelevasta koristepallosta voi ehkä päätelläkin kirjeen sisällön. Kyllä, tänään meillä koristellaan joulukuusi. Mitäs muutakaan tässä voisi, jos kerran TONTTU niin määrää.
Tällaista jouluhössötystä meille tänne näin marraskuun puolivälissä. Olen aika varma, että ankea marraskuu muuttuu paljon vähemmän ankeaksi, jos joulupuuhat aloittaa jo marraskuun puolella.