TÄSTÄ SE JOULUTUS ALKAA!

tonttuovi

Kaikenlaiset tonttuovet on mun mielestä aivan älyttömän hauskoja ja söpöjäkin siellä maantasalla lattialistan päällä. Meillä oli viime joulun alla eräs pieni ryömivä ja juuri ensimmäisiä konttausaskeleitaan hapuileva mini, enkä uskaltanut laittaa tonttuovea tilpehööreineen maahan. Niinpä tonttu teki asumuksensa turvallisemmalle korkeudelle eteisen kenkälipaston päälle. Siellä tonttu sai asustaa pikkuruisilta sormilta suojassa, eikä mun tarvinnut jännittää meneekö jokin tontun minitarvikkeista pieneen suuhun.

Kun sitten joulun jälkeen siivosin meidän kodista kaikkia joulujuttuja pois huomasin, ettei tuo tonttuovi hievahdakaan seinästi irti! Ei vaikka miten koitin sitä kiskoa ja kammeta irti. Kovin lujaa en sitä uskaltanut repiäkään, sillä pelkäsin, että saan vahingossa revittyä palan seinää mukana. Niinpä tontun ovi on ollut meidän ilona eteisen seinällä aivan koko vuoden.

Ovi on nököttänyt seinässä melko aution näköisenä, mutta tänään tuolla oven luona on käynyt säpinä. Oven eteen oli ilmestynyt tutut tontun saappaat, aita oli jälleen paikallaan, samoin ovelle vievät tikapuut, pieni kelkka ja postilaatikkokin. Tonttu on tainnut muuttaa meille takaisin!

tonttuovi

Ei meillä kukaan taida tähän tarinaan eteisen seinässä asuvasta tontusta oikein uskoa, mutta hauskaa joulumieltä tämä tonttuovi meille kaikille tuo. Viime vuonna tonttu jätti toisinaan lapsille viestejä tuohon punaiseen postilaatikkoon. Välillä viesteissä lupailtiin mukavaa jouluista puuhaa lapsille, joskus tonttu kertoi huomanneensa lasten tuhmuroinnit.

Ehkä tänä vuonna on luvassa jälleen viestejä tonttumaailmasta, ehkäpä tonttu jättää joskus postilaatikkoon lapsille pienet karkit. Luulenpa, että joskus tonttu voisi myös kehoittaa lapsia vaikka siivoamaan omat huoneensa, heh.

Rakastan joulua ja joulun odotusta, ja viimeistään nyt tontun muutettua meille voi joulutus virallisesti alkaa!

Ps. Torttuja ja pipareitahan ollaan toki ehditty jo leipoa ja glögiäkin on hörpitty jo useampaan kertaan!

tonttuovi
tonttuovi

Joko siellä ollaan joulumielellä?

PRINSESSA PIKKIRIIKIN ASTETTA PAREMMAT LOILOTUKSET

Marraskuu ei ehkä ole suosituin lomailukuukausi, mutta mulle osui nyt juuri keskelle marraskuuta pieni muutaman päivän loma. Mutta tällaista päivystysperhetyö on, lomien ajankohtaa ei oikein voi itse valita, vaan lomaa pidetään aina silloin kun se on sopivasti mahdollista. Toisaalta päivystysperhetyö mahdollistaa sen, että voin olla kotona ympäri vuoden ja tehdä kaikenlaista aika vapaasti mihin vuodenaikaan vain, joten tällainen marraskuinen loma sopii mulle oikein hyvin.

Me käytiin parin yön kylpylälomalla rentoilemassa, ja vaikka tuolla reissulla kaikki ei mennytkaan aivan putkeen, oli miniloma silti ihana ja juuri niin rentouttava kuin toivoinkin. Nyt kun ei voi matkustaa ulkomaille, on lomilla mun mielestä tärkeintä se, että ehtii tehdä kaikenlaisia kivoja loma-asioita kotona ja tässä lähiseudulla, puuhailla rauhassa omien lasten kanssa (muulloin arjessa huomion jakaa usein myös meille sijoitetut lapset) ja tehdä sellaisia asioita, joihin ei muuten ole ollut aikaa. Ja juuri kaikkea tällaista on tämän viikon aikana tullut tehtyäkin. Vielä näin loman vipana päivänä maalattiin yhden lastenhuoneen yhtä seinää ja tästä myös lisää myöhemmin, kun huoneessa alkaa olla valmista!

Mutta nyt on tämän viikonlopun lastenkirjavinkin vuoro!

Tällä kertaa kirjavinkkinä ei olekaan mikään satukirja tai lastenromaani, vaan tällä kertaa loilotellaan. Nimittäin Prinsessa Pikkiriikin astetta parempia loilotuksia*. (*saatu kustantajalta)

prinsessa pikkiriikki

Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat loilotukset

Meidän kuopus on suuri Prinsessa Pikkiriikki fani. Prinsessasadut ehkä mielletään usein tyttöjen jutuiksi, mutta meidän poika on aivan lumoutunut Pikkiriikin tuhmuroinneista. Eikä ihmekään, sillä Pikkiriikki ei todellakaan ole mikä tahansa lälly prinsessa. Onhan Pikkiriikki muun muassa taikonut vanhempansa Himskattiin määräilemästä (mikä ei lopulta ollutkaan kovin hyvä idea, sillä Himskatissa oli karkkia ja vanhemmat viihtyivät siellä oikein hyvin) ja Pikkiriikillä on myös taikavääkylöitä kakkaava taikakoira Makkara.

Aikaisemmin Prinsessa Pikkiriikki on pistänyt monet tutut klassikkosadut uuteen uskoon. Ja ihan syystäkin. Olen nimittäin miettinyt aivan samaa kuin Pikkiriikkikin, miksi ihmeessä prinssi saa pussata Ruususta ilman lupaa? Ja mihin prinssinpälikkää edes tarvitaan, kun on keksitty herätyskellot?

Nyt Prinsessa Pikkiriikki on tuhmuroinut vanhat tutut lastenlaulut ja jos meidän kuopukselta kysytään, on Pikkiriikin tyyli näissä lauluissa ainakin tuhat kertaa alkuperäisiä lauluja parempi. Kukapa nyt tahtoisi laulaa mistään elefanttimarssista jos kerran voi laulaa taikakakkojen marssistakin!

prinsessa pikkiriikki

Pii, pii, prinsessa pieni (Pii, pii, pikkuinen lintu)

”Pii, pii, prinsessa pieni, pakottaako koipias? Karkumatkalla ollessas, karkkikätkölle juostessas?
Pii, pii, prinsessa pieni, juostasko jo kotia? Siellä saat sinä pottuja, jälkiruoaksi kakkuja.
Pii, pii laulaja pieni, en minä tahdo pottuja. Vedä sinä vaan niitä pottujas, minä kun syön mieluummin kakkua.”

Pienessä laulukirjassa on 14 tuttua lastenlaulua pikkiriikkimäisin sanoituksin. Tämä kirja sopii hyvin vaikka joulupakettiin.

Että ei muuta kuin loilottelemaan vaan Pikkiriikin tyyliin!

Lisää lastenkirjavinkkejä löydät täältä ja sisustusvinkkinä sellainen, että tuota alla näkyvää ihanaa pupulamppua löytyy Boho Kidsiltä!

prinsessa pikkiriikin

Mukavaa sunnuntaita!

MILLAISTA ON OLLA TUKIPERHEENÄ?

Hyvää lapsen oikeuksien päivää!

Olen monesti kertonut, että meidän perhe toimii päivystävänä sijaisperheenä, eli meidän perheeseen voidaan sijoittaa kiireellisesti tilapäisesti kotia tarvitsevia lapsia. Olen ehkä myös kertonut, että ollaan toimittu tukiperheenäkin, mutta en varmaankaan ole kertonut tarkemmin millaista tuo tukiperhetoiminta on.

Mitä eroa on sijaisperheellä ja tukiperheellä?

Jos termit ei ole tuttuja, niin on olemassa lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia sijaisperheitä. Lyhytaikaisessa sijaisperheessä (eli päivystysperheessä, kriisiperheessä tai millä nimellä missäkin päin meitä kutsutaan) lapset asuvat niin kauan, kunnes voivat palata takaisin omaan kotiinsa tai kunnes muuttavat pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Tämä aika on yleensä jotain viikkojen tai vuoden väliltä, useimmiten lapset asuvat lyhytaikaisessa sijaisperheessä joitain kuukausia. Pitkäaikaisessa sijaisperheessä taas lapset asuvat usein aikuistumiseen saakka, vaikka on toki mahdollista, että myös pitkäaikaisesta sijaisperheestä lapsi palaa jossain vaiheessa biologisten vanhempiensa luo.

Tukiperhe on perhe, jonka luona lapsi voi viettää aikaa sovitusti, yleensä yhden viikonlopun kerran kuukaudessa. Lapsi asuu yleensä omien vanhempiensa kanssa (tai sijaisperheessä, jolloin lapselle toimitaan lomitusperheenä) ja vierailee tukiperheessä sovitusti. On monia eri syitä miksi lapsi tarvitsee tukiperhettä. Perheen tilanne voi esimerkiksi olla jostain syystä kuormittunut tai lapsella voi olla yksinhuoltajavanhempi, joka kaipaa hengähdystaukoja omaan arkeensa.

Mitä tukilapsen kanssa tehdään?

Tukilapsen kanssa tehdään aivan tavallisia asioita. Mitään erikoisia ohjelmanumeroita ei siis tarvitse järjestää, vaan yhdessä voi puuhailla aivan kaikkea tavallista. Me ollaan oltu usein ihan vain meillä kotona ja ulkoiltu, leikitty, piirrelty ja tehty muita aivan samoja tavallisia asioita kuin omienkin lasten kanssa tehdään. Joskus ollaan lähdetty vaikka metsään retkelle tai autoiltu jonnekin kaukaisempaan leikkipuistoon. Talvella ollaan voitu käydä vaikka pulkkamäessä tai luistelemassa. Ja ollaan me joskus käyty eläinpuistoissa tai huvipuistoissakin, sellainenkin on toki mahdollista, vaikka tärkeintä onkin tavallinen yhdessä olo.

Miten tukiperheeksi pääsee?

Jos tukiperheasiat kiinnostaa, niin näissäkin kannattaa olla yhteydessä oman kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijään tai vaikka googlata löytyykö oman kunnan sivuilta jotain infoa tukiperhetoiminnasta. Tukiperheistä on yleensä aivan hurjan kova pula ja esimerkiksi Tampereella yli 100 lasta odottaa omaa tukiperhettä!

Aika moni laittaa mulle viestiä tuohon päivystysperhetyöhön liittyen ja kertoo, että sellainen toiminta kiinnostaisi, mutta ei ehkä vielä juuri siinä elämäntilanteessa. Tukiperhetoiminta ei olekaan niin sitovaa kuin sijaisperheenä toimiminen, sillä tämä sitoo vain yhden viikonlopun kuusta ja tämä viikonloppu on yleensä aika joustavasti sovittavissa lapsen perheen kanssa.

Meillä käy vierailemassa säännöllisesti eräs lapsi, joka on ollut meidän elämässä jo usean vuoden ajan ja se on mun mielestä aivan älyttömän ihanaa. En olisi osannut silloin vuosia sitten arvatakaan, että saataisiin päivystys- ja tukiperhehommien myötä jotain näin pysyvää ja tärkeää meidän perheeseen.

lastenhuone

Mukavaa viikonloppua!