YÖKOULU JA KAMMOTTAVA KUMMITUSJUNA

16.8.2020

Meidän kuopus hurahti talvella Paula Norosen Yökoulu kirjoihin ja sen jälkeen näitä onkin luettu ja kuunneltu ahkerasti. Pari kirjaa löytyy lapsen omasta kirjahyllystä, joitain on lainattu kirjastosta ja eniten näitä on kuunneltu Bookbeatista. Vielä heinäkuun loppuun mennessä kirjasarjaan oli ilmestynyt viisi osaa (ja näiden lisäksi Yökoulun pieni kauhukäsikirja), joten samat kirjat on kuunneltu varmasti kymmeniä kertoja läpi!

Lapsi olikin aika innoissaan, kun vihdoin koitti se ilta, jolloin kirjasarjan uusin osa oli tullut Bookbeatiin kuunneltavaksi. Kirjaa on kuunneltu varmasti joka ilta sen jälkeen ja aina vaan lapsi jaksaa hekottaa ääneen muun muassa Ryhmä Hauta -ohjelmaa katsovalle Yökoulun entiselle rehtorille. Ja voi sitä iloa, kun kirja löytyi kirjaston uutuushyllystä ja kuunneltuna tutuksi tullut tarina sai kirjan myötä myös kuvituksen.

Yökoulu ja kammottava kummistujuna kirjassa Yökoulun oppilaat suunnittelevat luokkaretkeä. Kohteiksi ehdotetaan niin Pisulahtea kuin parhaista veriliukumäistä tunnettua Vesipuisto Saranaakin, kunnes yökoululaiset päättävät lopulta lähteä Transilvaniaan Kreivi Draculan linnaan. Pian ollaankin tavallisistakin kouluista tutun varainhankintaongelman edessä. Miten kerätä rahat lentomatkaa varten? Luokkaretkirahat voitaisiin saada kasaan ehkä mokapaloja myymällä (mokapala on kuin mokkapala, mutta ne saavat syöjän mokaamaan), mutta asiakkaita on ehkä vaikea löytää öisin. Yökoulun opettaja Kammonen keksii kuitenkin loistavan tavan, jolla oppilaat saisivat tarvittavat rahat helposti kasaan! Huvipuiston kummitusjuna on ollut kiinni, sillä omistajalla ei ole ollut varaa ostaa sinne pelottavaa tarpeistoa. Mutta jos Yökoulun oppilaat esittäisivät kummitusjunan kauhuhahmoja, saataisiin kummitusjuna taas auki! Huvipuiston johtaja ihastuu ajatukseen myös ja aluksi kaikki näyttääkin sujuvan oikein hyvin. Mutta sitten jotain menee kammottavalla tavalla pieleen!

Voin tehdä pienen juonipaljastuksen ja kertoa, että tähän liittyy ainakin Suomen hemmotelluin lapsi Kleopatra Rouhiainen ja eräs vangiksi joutunut Lauri Luuranko. Iik! Paavo Zombinen, Martta Vampyyri ja muut yökoululaiset lähtevät oitis apuun, mutta aikaa ei ole paljon, sillä lento Transilvaniaan lähtee jo aamulla!

Helppolukuiset Yökoulu -kirjat sopii loistavasti juuri lukemaan oppineille, mutta sopivat hyvin myös pienemmille ääneen luettavaksi. Ja ainakin meidän kuopus kuuntelee näitä mielellään myös Bookbeatista, vaikka silloin ei kirjan kuvituksia näekään.

Kammottavia lukuhetkiä!

MITÄ ESKARIIN TARVITAAN?

11.8.2020

Vastaa

Huomenna on aika jännä päivä, sillä meidän kuopus aloittaa eskarin! Lapsi on lomaillut ennätykselliset viisi kuukautta, sillä keväällä poikkeusajan alkaessa lapsi jäi päivähoidosta pois ja jatkoi siitä suoraan piiiitkälle kesälomalle. Nyt sitten viiden kuukauden jälkeen palaillaan taas arkeen, mutta pikkuisen erilaiseen arkeen, kun päivähoidon tilalla onkin esikoulu. Varsinaisesti mikään ei juurikaan muutu, sillä eskari on samoissa tutuissa tiloissa kuin päiväkotikin ja ryhmässä on suurin osa vahnoista tutuista kavereista. Ja samalla muutos on aivan huikea. Onhan se nyt aivan eri asia olla esikoululainen kuin päikkyläinen!

Ja näin hyvissä ajoin, eli päivää ennen eskarin alkua aloin miettimään, että mitä sinne eskariin oikein tarvitaan. Eipä kai oikeastaan paljon sen kummempia juttuja kuin päiväkotiinkaan.

Reppu

Reppu on ollut käytössä jo päiväkodissa, sillä siinä on kuskattu tarvittavat vaihtovaatteet, jumppavaatteet ja muut päiväkodin ja kodin välillä kulkevat tavarat. Samaan käyttöön tarvitaan reppua eskarissakin.

Tossut

Aivan kuten päiväkodissakin, tarvitaan myös eskarissa tossut (ainakin täällä meillä). Näitä me ei olla kyllä käyty vielä ostamassakaan, hups!

Nimikointitarrat

Me ollaan AINA nimikoitu lasten vaatteet ja tarvikkeet päiväkotiin, eskariin ja kouluun, enkä muista, että mitään olisi koskaan hävinnyt! Nimikointi siis kannattaa ja helpottaa eskarissa myös eskariopejen ja hoitajien työtä, kun jokaiselle vaatteelle ja tavaralle löytyy helposti oikea omistaja. Mä oon tilannut nimikointitarrat aina Tarramonsterilta, mutta varmasti muitakin toimivia vaihtoehtoja on olemassa. Valmiit nimikointitarrat on mun mielestä tosi käteviä, sillä ne saa myöhemmin vaatteista myös irti mikä on kiva, jos vaatteita kierrättää eteenpäin.

Sadevaatteet

Lämpöisille viikoille käy aivan tavalliset sadevaatteet (ja miksei toki myöhemminkin), mutta viileämmille keleille vuorellinen sadehaalari on aivan älyttömän kätevä! Vuorellisen sadehaalarin alle ei tarvitse pukea muita ulkoiluvaatteita, mikä tekee haalarista varmasti mukavamman tuntuisen päällä kuin päällekkäin olevat ulkoilu- ja sadevaatteet on. Näistä lisää kuvia ja infoa tässä postauksessa.

Ulkoiluvaatteet

Ilmojen viiletessä hyvät säänkestävät ulkoiluvaatteet tulevat tarpeeseen. Eskarissa ulkoillaan varmasti säällä kuin säällä, aivan kuten päiväkodissa ja koulussakin, joten ulkoiluvaatteiden on hyvä kestää niin tuulta, vettä kuin kulutustakin.

Ulkoilukengät

Ulkoiluun riittää vielä toistaiseksi kevyet lenkkarit, mutta myöhemmin syksyllä vedenkestävät ulkoilukengät ovat tärkeät.

Mukavia sisävaatteita

Sisällä touhuamiseen tarvitaan mukavia sisävaatteita. Esimerkiksi collegehousut ja trikoopaidat ovat mukavia sisällä touhutessa, mutta menevät hyvin myös ulkoilukamppeiden alla sitten myöhemmin syksyllä (ja talvella).

Eli loppujen lopuksi ei sinne eskariin taida tarvita oikein mitään ihmeempää, sillä suurin osa näistä listatuista jutuista on aivan itsestäänselviä asioita (kuten nyt vaikka vaatteet, hah!). Tai sitten tässä käy niin, että seuraavien päivien aikana huomaan, että meiltähän puuttuu vaikka mitä tarpeellista!

Mukavaa eskari-, koulu- ja kaikenalaista arkiviikkoa!

PUUHAMAA – AIKAMATKA MENNEISYYTEEN?

9.8.2020

Vastaa

”Puuhamaa on paras paikka, Puuhamaa on iloinen…” Kenellä muulla alkaa soida Mikko Alatalo korvissa, kun joku mainitsee Puuhamaan?

Mietittiin tälle kesäloman viimeiselle viikonlopulle jotain hauskaa päiväretkikohdetta, joka sopisi neljälle lapselle ikähaarukassa 3-8 vuotta, olisi sellainen, jossa me ei olla vielä koskaan aikaisemmin käyty, eikä ajomatka olisi hurjan pitkä.

Puuhamaahan ei aja meiltä kuin tunnin, mutta silti me ei oltu käyty siellä koskaan! En ole itse käynyt siellä edes lapsena, sillä olen asunut pienenä Etelä-Pohjanmaalla, josta tehtiin kesäreissuja muun muassa Ähtärin eläinpuistoon ja Mini-Suomeen (joista jälkimmäistä ei enää ole olemassakaan), Wasalandiaan (tätäkään ei enää ole!) ja Särkänniemeen (tämä onneksi on ja on yksi meidän lemppareista). Puuhamaa oli varmaan jo sen verran kaukana, ettei sinne koskaan lähdetty.

Ehkäpä senkin takia mua kiinnosti lähteä katsomaan, että millainen tuo ”paras ja iloinen paikka” oikein on!

Odotin ennakkoluuloisesti jotain aikamatkaa vuosikymmenten taa, sillä olin monesti lukenut miten nuhruista ja kulahtanutta Puuhamaassa on. Moni on myös moittinut vesipuiston likaisuutta ja viime kesänä oli uutisissakin juttua miten terveysvalvonta oli joutunut kehoittamaan Puuhamaata järjestämään tehosiivouksen. Ehkä tämän mielikuvan takia ei ole aikasemmin tullut Puuhamaahan lähdettyäkään.

Ja olihan paikka vähän rähjä, mutta ei kuitenkaan niin paha mitä arvelin. Yllätyin iloisesti siitä miten monipuolisesti paikassa oli tekemistä, aikaa saa todellakin kulumaan aivan koko aukioloajan verran. Jos puiston päivittäisi tälle vuosikymmenelle, olisi se varmasti aivan ihana!

Perinteisten huvipuistolaitteiden sijaan Puuhamaasta löytyi monia erilaisia omalla lihasvoimalla toimivia laitteita, oli iso leikkipuistoalue, pomppulinnoja, isoja liukumäkiä, trampoliineja, monenlaisia sähköautoratoja, veneajeluita ja vaikka mitä pienille lapsille sopivaa puuhaa.

Omat haasteensa meidän päivään toi se, että aika moneen laitteeseen 3/4 lapsista tarvitsi aikuisen mukaan, eikä yhtään lasta voinut tietenkään jättää siksi aikaa vahtimatta, kun muut olivat laitteessa. Käytännössä siis toinen aikuisista kävi aina yhden lapsen kanssa kerrallaan tällaisessa laitteessa ja muut odottivat sillä välin omaa vuoroaan. Toki oli paljon myös niitä paikkoja, johon kaikki pääsivät samaan aikaan ja esimerkiksi suurella leikkipuoistoalueella pienimmät viihtyivät pitkään kiipeilemässä ja aikuiset saivat lepuuttaa jalkojaan penkillä istuen.

Eväiden syöntiin oli varattu aivan valtavasti pöytiä ja grillausmahdollisuuskin löytyi useammasta paikasta. Me oltiinkin otettu omat eväät mukaan, mikä oli kyllä tosi hyvä juttu.

Ainut mikä jäi hämmästyttämään oli käsidesien olemattomuus. Niitä kai joidenkin laitteiden sisääntulojen luona oli, mutta ei kyllä mitenkään näkyvästi.

Mun mielestä on ollut mukavaa, kun monissa kesäkohteissa on ollut käsidesit hyvin esillä ja paikkoja on siivottu näkyvästi. Särkänniemessä esimerkiksi oli käsidesit aina laitteisiin mennessä ja niistä pois tullessa ja laitteet myös pysäytettiin välillä siivouksen vuoksi. Myös Tuurin Miljoona tivolissa oli käsidesit laitteisiin mentäessä ja esimerkiksi kummitusjunan vaunut pyyhittiin desinfiointiaineella jokaisen kierroksen jälkeen. Voihan olla, että Puuhamaassakin puhdistetaan laitteita päivän mittaan, mutta mun silmiin tällainen ei kyllä osunut.

Mulla on ollut keväästä asti oma käsidesipullo AINA mukana mihin ikinä menenkään, mutta hyvin esillä olevat käsidesit toimivat mun mielestä hyvänä muistutuksena tästä tilanteesta. Ja täytyy myöntää, että nyt kun käsidesejä ei ollut näkyvästi esillä laitteiden sisääntulon luona, ei mekään muistettu laittaa käsidesiä aina kun johonkin laitteeseen mentiin!

Mitään näkyviä merkkejä tai muistutuksia mistään turvaväleistä ei myöskään ollut minkään laitteen luona.

Toivottavasti ensi kesänä ei tarvitse tällaisia enää miettiä, vaan tilanne olisi silloin jo aivan normaali. Me nimittäin aiotaan kyllä mennä Puuhamaahan myös ensi kesänä, sillä lasten mielestä paikka oli aivan superhauska!