Meillä oli ihana juhannus. Oltiin koko juhannus kotona, grillattiin, syötiin raparperipiirakkaa, lapset uivat uima-altaassaan (kuopus ei tainnut juhannuspäivänä(kään) pukea koko päivän aikana mitään muuta vaatetta kuin uimahousut, hah!), pelattiin leikkimökissä kimbleä ja saatiin juhannusvieraitakin piipahtamaan meille juhannuspäivänä. Kaikin puolin mukavaa ja rentoa, mutta tänään aamulla tuntui siltä, että välillä voisi tehdä jotain muutakin kuin vain rentoilla!

Koko koronakevät meni aika tiiviisti kotoillessa, kun mitkään paikat eivät olleet auki, eikä mihinkään olisi silloin tehnyt mieli lähteäkään.

Mutta vitsit miten IHANAA on, kun rajoituksia on aletta poistamaan ja kaikki tuntuu jo lähes normaalille! Niin normaalille, että tällaisena tavallisena sunnuntaipäivänä voi aivan spontaanisti lähteä vain jonnekin, eikä juurikaan käy enää mielessä, että onko se turvallista.

Toki tiedostan, ettei korona ole hävinnyt minnekään, mutta Suomessa todetaan tällä hetkellä niin vähän tartuntoja, että uskon liikkumisen olevan jo aivan turvallista, kunhan vain muistaa pestä käsiään ahkerasti ja muutenkin kulkee järki päässä. Varsinkin kaikki ulkona olevat kesäkohteet tuntuvat sellaisille, että niihin voi jo ihan hyvillä mielin mennä. Monessa paikassa on myös tämän hetkinen tilanne otettu hyvin huomioon ja järjestelyitä on tehty sen mukaan, mikä on tosi mukavaa.

Niinpä lähdettiin pitkästä aikaa sunnuntaiajelulle, aivan kuten ennen koronaakin, enkä ollut itsekään tiennyt miten paljon tällaisia päiviä olen kaivannutkaan!

Me otettiin suunnaksi naapurikunta ja hurautettiin Pälkäneelle, josta löytyy monenkinlaista nähtävää. Tällä kertaa kuitenkin navigoitiin itsemme Niitty-Seppälän tilalle.

Navigaattorin äänet kantautuivat takapenkillekin, josta kuopus jossain vaiheessa huuteli: ”Jaa nyt mä tiedän miten te aina tiedätte mihin pitää mennä, te katsotte navigaattorista! Voisitte kyllä opetella ajamaan itsekin!” Heh.

Niitty-Seppälän tilalla on mansikoiden itsepoimintaa (ollaan jonain kesänä käytykin poimimassa mansikoita täällä!), sekä kesätori, josta voi ostaa vaikka ne mansikat valmiiksi poimittuina. Paikasta löytyy myös kahvila, sekä kotieläinpiha ja nämä kaksi jälkimmäistä olivatkin tänään meidän varsinainen määränpää.

Heti perille päästyämme juostiinkin katsomaan suloisia pupuja ja kanoja ja kierreltiin sen jälkeen kurkkimassa myös muut aitaukset läpi. Eläimiä ei ole hurjan montaa, mutta eläinpihaan ei ole myöskään pääsymaksua ollenkaan!

Meidän edellisestä visiitistä oli vierähtänyt jo sen verran aikaa, ettei kuopus muistanut käyneensä paikassa aikaisemmin ollenkaan, mutta esikoinen muisti ja tiesikin, että paikan päältä löytyy myös polkuautorata. Niinpä lähdettiin polkuautojen luo ja lapset huristelivat hetken aikaa paahteisella hiekkakentällä, kunnes siirryttiin varjoisempaan kohtaan leikkipuiston luo. Polkuautojen luota löytyvä käsidesi ilahdutti kovasti, sillä vaikka kuljetankin aina mukanani pientä käsidesipulloa, on aina mukavaa, että tällaiset asiat on huomioitu hyvin!

Lapset tykkäsivät kovasti katsella eläimiä, ajella polkuautoilla ja leikkiä leikkipuistossa, mutta kaikkein suurin hitti oli kuitenkin pihalta löytyvä labyrintti! Kuopus kiersi pintä labyrinttiä uudelleen ja uudelleen, eikä meinannut saada siitä tarpeekseen ollenkaan. Myös esikoinen piti labyrintista kovasti ja toivoikin, että sellainen rakennettaisiin myös meidän omaan pihaan, heh. Monenlaista meidän pihasta kyllä löytyykin, mutta saattaa olla, ettei sinne labyrinttia nyt rakenneta kuitenkaan.

Lopuksi piipahdettiin toki kahvilassa myös, josta löytyi niin jäätelöitä, kuin vitriinin täydeltä erilaisia mansikkaherkkuja. Olen haaveillut monta viikkoa britakakusta, mutta en ole jaksanut tehdä sellaista itse, joten olikin aivan huippua, kun kahvilasta löytyi ihanaa mansikkaista britakakkua!

Ennen kuin maltettiin ajella takaisin kotiin, käytiin vielä parissa muussakin paikassa lähistöllä, kunnes lopulta palattiin kotiin hymyssä suin.

Tällä hetkellä kaikki pienetkin päiväretket ja suunnitelmat kotimaan lomareissuista tuntuvat kovin tärkeille ja merkille siitä, että elämä on palautumassa normaaliksi. Ei ehkä aivan samanlaiseksi mitä se oli aikaisemmin, mutta ihanan tavalliseksi kuitenkin.

Ehkäpä lähdetään uusiin seikkailuihin jo huomenna (lopulta lähtö riippuu työhommeleista, jotka selviävät vasta huomenna) ainakin laukut saadaan tarvittaessa nopsaa pakattua ja polkupyörät nostettua auton katolle. Ja jos matkaan ei päästäkään heti huomenna, niin jonain toisena kesäisenä ja aurinkoisena päivänä sitten. Silläkään ei ole niin väliä, sillä kesää on onneksi vielä paljon jäljellä!