Meidän lapsilla on useitakin kotimaisia lastenkirjasuosikkeja, mutta yksi on kyllä ehdottomasti ylitse muiden. Tatu ja Patu kirjoista pitää kumpikin aivan hirmuisen paljon!
Ihan ekaksi näihin hurahti esikoinen, eikä kuopus varmasti edes muista sellaista aikaa ollenkaan, jolloin ei olisi tiennyt Tatu ja Patu kirjoista mitään. Tatu ja Patu kirjat ovat myös ainoita, joita olen joskus joutunut salaa piilottamaan, sillä en vain kertakaikkiaan jaksanut lukea keskellä kesää tsiljoonatta kertaa Tatun ja Patun ihmeellisestä joulusta. Hups!
Koska meillä selkeästikin fanitetaan Tatua ja Patua, ei liene ihmekään, että tänään seilattiin Viikinsaareen katsomaan Tatu ja Patu syömään näytelmää, joka juuri tänään esitettiin siellä ensimmäistä kertaa.
Kuopus halusi ottaa mukaansa Tatu ja Patu syömään -kirjankin, josta takuulla osaa ulkoa joka ikisen sivun.
Niin me lähdettiin kohti Laukontoria, josta laiva Viikinsaareen lähtee. Kuopus oli silmin nähden pakahtua innosta ja mietti koko kaksikymmentä minuuttisen laivamatkan sitä, mitä kirjan kohtia näytelmässä mahdettaisiin käydä läpi.
Koska Viikinsaaressa on hurjan paljon muutakin puuhaa ja nähtävää lähdettiin me sen verran aikaisella laivalla saareen, että ehdittäisiin hetken olla ainakin leikkipuistossa, syödä mukaan otettuja eväitä ja käydä jäätelöllä.
Hyvissä ajoin suunnattiin kuitenkin kohti kesäteatteria, sillä lapset odottivat jo aika malttamattomina esityksen alkua.
Ja olihan se taas kaiken odottamisen arvoista! Sen verran on tullut itsekin luettua Tatu ja Patu pihalla kirjaa, että näytelmän vitsit olivat mullekin jo valmiiksi tuttuja, heh. Kuopus hekotteli vieressäni ääneen ja taputti välissä minkä kerkesi, eikä esikoinenkaan yhtään sen vähempää nauranut näytelmän hassuille jutuille.
Näytelmässä perehdyttiin muun muassa syömisen perusteisiin, eli kirjasta tuttuun tapaan ja Tatun ja Patun tyyliin käytiin läpi esimerkiksi yleisimmät ravinnon suuhun siirtämiseen liittyvät ongelmat. Niin, kukapa saisi ruokaansa nieltyä, jos pään alaosassa sijaitseva aukko, eli suu on silloin kiinni, kun ruokaa pitäisi siirtää suuta kohti. Tai jos kuvittelee ruuan imeytyvän ihon läpi. Heh. Nähtiinpä näytelmässä myös ruoan valmistukseen erikoistunut Pöperöahkeroinen, sekä mikroskooppisen pienet Samppa Solu ja Anita Aivosolu, muutama tuhat kertaa suurennettuina tietenkin. Taattua Tatu ja Patu huumoria, joka aukeaa varmasti, vaikka yhtään Tatu ja Patu kirjaa ei vielä olisi tullut luettuakaan.
Kun vielä esityksen päätteeksi lapset pääsivät valokuvaan näytelmän Tatun ja Patun (Kalle Tulander ja Nestori Kyyrä) kanssa, saikin loppupäivän kulkea hymyssä suin.
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen Tatu ja Patu näytelmä, jota lapset ovat päässeet katsomaan. Me ollaan nimittäin käyty aika tarkalleen neljä vuotta sitten Viikinsaaressa katsomassa Tatu ja Patu pihalla näytelmä! Tämän lisäksi nähtiin viime kesänä Pyynikin kesäteatterissa Tatun ja Patun Suomi näytelmä, ja kaikista näistä on jäänyt hurjan kivat ja tärkeät muistot lasten mieliin.
Tämä oli oikein mainio tapa viettää kesäistä sunnuntaipäivää, varsinkin, kun juuri tälle päivälle ei osunut yhtään sadepisaraa, vaikka muuten viime päivinä on satanut ihan reippaastikin (eilen kastuttiin pyörälenkillä niin, että kotona saatiin vääntää vaatteista vettä, eikä edes alusvaatteet säilyneet kuivina!). Meillä ei tälle kesälle ole mitään suuria reissuja tai suunnitelmia tiedossa, joten tällaiset pienetkin päiväretket tuntuvat nyt erityisen mukavilta.
Tämä oli tosiaan vasta ensimmäinen näytös, joten vielä ehtii seilailla Viikinsaareen Tatua ja Patua katsomaan!
Löytyykö muita Tatu ja Patu faneja?
