Liput saatu: Turun Kaupunginteatteri
Vietettiin eilen esikoisen kanssa pitkästä aikaa koko päivä aivan kahdestaan. Näin kuuden hengen suurperheessä tällaiset päivät ovat aika harvinaisia ja senkin takia aivan erityisen ihania ja tärkeitä. On mukavaa tehdä asioita koko perheen kanssa yhdessä. Käydä yhdessä uimahallissa, kahviloissa, teatterissa tai vaikka metsäretkellä. Mutta välillä on ihanaa keskittyä vain yhteen tärkeään tyyppiin kerralla ja antaa kaikki huomio ja aika vain yhdelle lapselle.
Meillä olikin esikoisen kanssa aika ihanat suunnitelmat meidän yhteiselle päivälle. Lähdettäisiin aamulla junalla Turkuun ja käytäisiin katsomassa Turun Kaupungingeatterissa Hobitti. Ja toki sitten oheen muuta lapsen toivomaa ohjelmaa sen puitteissa miten meille aikaa jäisi. Lapsi toivoi lounasta Taco Bellissä, jossa ei ollut koskaan ennen käynyt, joten sinne ensin ja sitten pelikauppaan tsekkaamaan pokemonkorttihommat. Näiden jälkeen lähdettiin kävelemään kohti teatteria.
Oltiinkin juuri katsottu Hobitti elokuvatrilogian ensimmäinen osa, joten lapsellekin oli jo vähän tuttua mistä tarinassa on oikein kyse.
Odotin itse tuota näytelmää hurjan paljon ja samalla mietin miten ihmeessä kaikki tapahtumat on saatu sovitettua teatterin lavalle.
Hobitti kertoo tarinan kääpiöiden ja hobitti Bilbo Reppulin seikkailusta kohti Yksinäistä vuorta, jonne lohikäärme Smaug on asettunut vartioimaan kääpiöiltä varastettuja aarteita. Tavoitteena on saada aarre takaisin kääpiöille. Matka ei ole suinkaan helppo, vaan täynnä monenlaista vaaraa ja koettelemusta aina hurjista peikoista ja örkeistä kammottaviin jättiläishämähäkkeihin. Apuna alkumatkasta on myös velho Gandalf, joka alunperin juuri taivutteleekin Bilbon kääpiöiden matkaan.
Näytelmä oli UPEA!
Elokuvaversiossa asioita voidaan toteuttaa erikoistehostein, mutta tuntuu uskomattomalle, että teatteriesityksestä on saatu näin näyttävä ja leuat loksauttava. Lavalla nähdään palavia puita, lentäviä kotkia, sinkoilevia tulipalloja, hurjia jättiläishämähäkkejä ja vaikka mitä. Välillä kiipeillään vuorilla, välillä ollaan Klonkun sumuisessa ja hämyisässä luolassa. Mukana esityksessä on Turun Ammattikorkeakoulun sirkuslinjan opiskelijoita, jotka tekevät upeita stuntteja mm. Gandalfina kotkan kynsissä lentäen.
Jos pitäisi valita jokin yksi suosikki koko näytelmästä, olisi se ehdottomasti Klonkku (Miska Kaukonen). Niin käsittämättömän aidon oloinen liikehdinnältään, puhetyyliltään ja koko olemukseltaan. Ihan mieletön!
Myös lohikäärme Smaug (äänenä Eero Aho) oli upea. Lähes koko lavan kokoinen lohikäärme oli toteutettu upeasti nukkena, jonka vartalo kohoili hengityksen tahdissa ja kuumat hönkäykset tuntuivat katsomon puoliväliin asti.
Tykkäsin myös siitä, että kohtaukset etenivät vauhdilla. Elokuvaversiona Hobitti on venytetty lähes yhdeksään tuntiin (kolme pitää elokuvaa), kun teatteriversio on tiivistetty vajaaseen kolmeen tuntiin.
Ikäsuositus Hobitille on 11-vuotiaasta ylöspäin. Näytelmä onkin paikoittain melko jännittävä, sillä väillä seikkailijat joutuvat jättimäisten hämähäkkien kynsiin, on pauketta ja räiskettä, hurjia örkkiarmeijoita ja jos jonkinlaista sinkoilevaa tulipalloa ja muuta näyttävää. Aivan huikea kokemus!
Jos ei siis vielä tullut selväksi, niin me tykättiin Hobitista hurjan paljon ja suositellaan tätä lämmöllä muillekin!
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen
