Voi miten onnelliseksi voi tulla ASTIOISTA! Kauniista, söpöistä ja ihanan värisistä astioista.
Muistan miten 2000-luvun alussa meillä oli KAIKKI sinistä. Meidän kaksion olohuoneessa oli sininen sohva ja keittiön kirsikkapuisen ruokapöydän ääressä syötiin sinisistä Teema-astioista. Ja koska tuolloin oli myös kaikkialla Marimekon Unikkoa, oli myös meillä Unikko-kuvioinen kahviastiasto. Sinisellä kukalla kuvitettuna tietenkin.
Tuosta kaksiosta ollaan muutettu jo vuosia sitten ja sisustustyyli (ja maku ja muotikin) ovat muuttuneet moneen kertaan. Mutta tuo sininen Unikko-kahviastiasto on ollut meillä edelleen. Vaan eipäs ole enää!
Sain muutama viikko sitten mielestäni loistavan idean. Myisin pois Unikko-astiat ja ostaisin tilalle jotain paljon ihanampaa!
Nakuttelin Marimekot Toriin ja jo seuraavana aamuna pakkasin kahviastiaston tarjoilulautasineen auton kyytiin ja kuskasin ne uudelle omistajalle. Ja heti perään nakuttelin erääseen tanskalaiseen verkkokauppaan tilauksen uusista astioista.
Sitten vaan jäin odottelemaan, kunnes sain hakea postin pakettiautomaatista pahvilaatikollisen silkkaa onnea ja iloa!

Astiat ovat olleet meillä käytössä nyt pari viikkoa ja tulen edelleen näistä aivan naurettavan onnelliseksi. Jopa tiskikoneen tyhjääminen saa hymyn huulille silloin, kun vastassa on iloisen värinen kattaus suloisia astioita.
Aivan uusi löytö tämä astiasarja ei ollut, sillä olen ostanut ensimmäiset saman sarjan astiat vuosia sitten ennen kuopuksen syntymää, kun vietettiin miehen ja esikoisen kanssa eräs kesäinen viikonloppu Porvoossa. Silloin ostin saman sarjan vaaleanpunaisen pienen kannun ja mintuvihreän leivontakulhon.
Olen myös ihastellut näitä samoja astioita Särkänniemen Koiramäen kahvila von Guggelböössä. (Ja olen kai kertonutkin, että tuolla kahvilassa KAIKKI on niin ihanaa, että voisin muutta sinne asumaan!).

Astiat ovat tanskalaisen Ib Laursenin Mynte -sarjaa. Näitä löytyy aivan valtavan monessa eri värissä, aina neutraalista valkoisesta ja beigestä tällaisiin suloisiin karkkiväreihin. En osannut päättää mikä väreistä olisi mun mielestä kaikkein ihanin, joten tilasin astioita kahdessa eri sävyssä. Ensin. Tein nimittäin perään vielä toisen tilauksen, johon valitsin astioita vielä kolmannessakin ihanassa sävyssä! Ja tällainen iloinen värilajitelma onkin kyllä aivan hurjan ihana!
Olisin mielelläni tilannut astiat jostain suomalaisesta verkkokaupasta, mutta harmikseni en löytänyt English rose ja Stillwater sävyjä mistään (tai korkeintaan löysin joitain yksittäisiä astioita ja halusin tilata kaikki samasta kaupasta) ja ihastuin juuri näihin sävyihin kaikista eniten.
Tilasin astiat tanskalaisesta Fine Nordic -nettikaupasta, koska siellä oli aivan valtava valikoima Mynte-astioita ja hurjan laaja värivalikoima. Näiden kuvassa näkyvien astioiden lisäksi tilasin vielä samoja lautasia, kuppeja ja kippoja Aqua haze sävyssä (ihana sekin!) ja tilasin myös kaksi isoa vaaleanpunaista tarjoilukulhoa.

Oli kyllä todella hyvä idea ja päätös vaihtaa 20 vuotta sitten ostettu kahviastiasto. Toivottavasti nämä astiat ilahduttavat myös seuraavat 20 vuotta!
Ai niin. Nyt mietin vain sitä haluanko ruokalautasetkin suloisissa pastelliväreissä vai mieluummin raikkaana valkoisena tai esim. neutraalina beigenä. Miehelle kuulemma käy (onneksi) kaikki. Nyt kuitenkin iloitsen näistä jo tilatuista astioista ja jään pohtimaan ruokalautasia vielä joksikin aikaa. Niin IHANAT nämä (jos ei vielä tullut tarpeeksi selväksi, hah!).

KOHTA MEITÄ ON SEITSEMÄN!
Meillä on viime aikoina toivottu pupua, ponia ja koiraa. Koiraa eniten ja onneksi, sillä olin sellaisen laittanut (lapsille kertomatta) tilaukseen jo kauan aikaa sitten, ehkä viime syksynä tai joskus.
Omasta puolestani meille riittää oikein mainiosti tällä hetkellä kuopuksen huoneessa asusteleva Joseph-pupu ja poneista taas en tiedä yhtikäs mitään! Arvelen kuitenkin, ettei tällainen tiheästi rakennettu omakotitaloalue ole ehkä paras paikka ponin pitämiselle. Vaikka onhan meillä toki se ihanin leikkimökki, joka voisi kyllä soveltua myös yhdelle ponille talliksikin (jep, en todellakaan tiedä ponien pitämisestä yhtään mitään). Käydään kyllä lasten kanssa ratsastamassa poneilla, mutta ehkä juuri tässä piileekin ratsastusharrastuksen nerokkuus: Maksua vastaan poneilla voi ratsastaa, niitä saa harjata, kavioita putsata ja poneja taluttaa aitauksesta ratsastettavaksi ja myöhemmin taas takaisin aitaukseen. Ja joku MUU huolehtii sitten kaikesta muusta mitä ponin pitämiseen ja hoitoon kuuluu.
Mutta koirista onneksi tiedän jotain. Muutakin kuin sen, että KAIKKI koiranpennut on aivan hurjan söpöjä ja ihania! Meillä on ollut aikaisemmin neljä koiraa, joista ensimmäinen tuli meille aivan 2000-luvun alussa. Ja sitten aina noin parin vuoden välein lauma kasvoi yhdellä, kunnes lopulta meillä oli neljä pientä valkoista terrieriä. Tästä on kuitenkin jo sen verran aikaa, että jouduttiin luopumaan viimeisestäkin lähes 15-vuoden ikäisestä karvakuonosta jo aikaa sitten.
Jo tuolloin mietin, että koiranpennun aika voisi olla sitten, kun lapset ovat vähän isompia. Ehkä koululaisia. Ei siksi, että toivoisin lasten ulkoiluttavan ja hoitavan koiraa, vaan siksi, ettei mun tarvitse ulkoiluttaa sekä lapsia, että koiraa! Toki ulkoillaan kaikki yhdessäkin, mutta pääasiassa lapset ulkoilevat jo itse omien kavereidensa kanssa.
Aika ihanaa, että KAIKKI lapset ovat toivoneet meille koiraa aivan hurjan paljon ilman, että ovat tienneet omista pentuaikeistani yhtään mitään. Koirasta on puhuttu ellei päivittäin, niin vähintään viikottain. Olikin aika ihanaa päästä vihdoin kertomaan lapsille, että meille todellakin tulee oma koira!
Muutama päivä sitten päästiin katsomaan koiranpentuja, joista yksi muuttaa meille kesällä. Ei oikein maltettaisi odottaakaan, että saadaan uusi perheenjäsen kotiin, mutta nyt vain pitää vielä odotella, sillä tässä olisi yksi kesäreissukin hoidettavana (jota myös odotetaan paljon!) vielä sitä ennen. Luulen kuitenkin, että aika menee nopsaa ja nyt on ainakin hyvin aikaa tehdä kaikenlaisia hankintoja pentua varten. Meiltä nimittäin puuttuu vielä ainakin peti ja haluaisin myös löytää jotkut ihanat vesi- ja ruokakipot. Ai niin, ja nimi myös!

Aurinkoista päivää!
TOP 3 LASTENLEHDET
Meillä on käynyt jokin hyvä tuuri lukuintobingossa, sillä meidän lapset lukevat aika paljon. Tiedän, ettei tähän voi aina vanhempana vaikuttaa, vaan lukuintoa usein joko on tai ei ole. Toki lukemiseen voi kannustaa ja sitä voi tukea ja mekin ollaan monin tavoin houkuteltu lapsia lukemisen pariin, vaikka ovat siitä jo itsekin kiinnostuneita. Tarjolla on aina lastenromaanien ja sarjakuvakirjojen (joita kumpiakin kannetaan kirjastosta kassikaupalla) lisäksi myös äänikirjoja ja lastenlehtiä, sillä kaikenlainen lukeminen ja tarinoiden parissa vietetty aika on mun mielestä yhtä arvokasta.
Monenlaista lastenlehtitilausta on näiden vuosien varrelle mahtunut, mutta nämä kolme seuraavaa lehteä ovat sellaisia, joita meille on tilattu jo pitkään, ja jotka saavat meille jatkossakin tulla. Meidän perheen kolme lastenlehtilempparia ovat nämä:

HS LASTEN UUTISET
Kaksi vuotta sitten ensimmäisen koronakevään ja etäkoulun aikana esikoinen sai usein etäkoulutehtäväksi katsoa televisiosta Lasten uutisia. Kun sitten huomasin, että Lasten uutiset alkavat ilmestyä myös sanomalehtenä, tilasin lehden meille heti. Tää on siis tullut meille aivan ekasta numerosta alkaen ja tämä on myös esikoisen lempparilehti, jonka ilmestyminen on joka keskiviikon odotetuimpia juttuja.
Lehdestä löytyy aivan oikeita ja ajankohtaisia uutisia, vaikeistakin asioista, kuten tällä hetkellä vaikkapa Ukrainan sodasta, hoitajien lakosta, Nato-keskustelusta, Ranskan presidentinvaaleista jne. Ja toki lastentasoisesti, eli helposti ymmärrettävästi, eikä liian pelottavasti.
Ajankohtaiset uutiset ovat vain osa tätä lehteä, sillä mukana on myös mm. haastatteluja, artikkeleita erilaisista ilmiöistä, ristisana- ja muita puuhatehtäviä ja kaikkea vastaavaa, mitä aikuistenkin sanomalehdistä löytyy. Jokaisessa lehdessä on myös jokin helppo ja herkullinen resepti. Lasten uutisissa vastataan myös lasten lähettämiin erilaisiin tiedekysymyksiin.
Hauskan ajanvietteen lisäksi tämä lehti tarjoaa aivan hurjan määrän tietoa!

APU JUNIORI
Apu Juniori on sisällöltään vähän saman tyylinen kuin Lasten uutisetkin, mutta uutiset ovat tässä pienemmässä roolissa. Tästä lehdestä kyllä myös löytyy uutisia ympäri maailmaa, mutta nämä ovat lyhyitä juttuja. Enemmän lehdestä löytyy muita lapsia kiinnostavia juttuja, kuten vaikkapa uusimmasta numerosta jätskitesti, jossa arvostellaan kevään uutuusjäätelöitä, pieniä juttuja tieteestä ja avaruudesta, sekä luonnosta. Tästäkin lehdestä löytyy resepti ja erilaisia puuhatehtäviä. Lehdestä löytyy myös aina joidenkin uutuuskirjojen ja -pelien arvosteluita. Niin tässä Apu Juniorissa, kuin Lasten uutisissakin on myös hauska muutaman kysymyksen visa, jolla voi testata miten hyvin lehdistä luetut jutut jäivät mieleen.
Tämä lehti on siis aika saman tyylinen kuin tuo HS Lasten uutisetkin, mutta ollaan silti tykätty tilata näitä molempia. Sisältö lehdissä on kuitenkin eri ja tämä Apu Juniori ehkä vähän viihteellisempi. Loistavia molemmat! Ekaluokkalainen kuopus ei ole hirveän kiinnostunut Lasten uutisista, mutta tämän Apu Juniorin lapsi lukee aina innoissaan.

AKU ANKKA
Aku Ankka on tullut meille joskus aikaisemminkin, kunnes se jostain syystä jäi meiltä tauolle. Nyt kuitenkin vuoden vaihtuessa tilasin tämän taas meille esikoisen toiveesta. Meillä onkin tällä hetkellä kolme Aku Ankan lukijaa, joten mielelläni tämän tilasinkin.
Fun fact: Mulle on tullut ensimmäinen Aku Ankka omalla nimelläni ollessani kaksi viikkoinen vauva (no ehkä aloin lukemaan tätä kuitenkin vasta vuosia myöhemmin ja sitä ennen sitä luki joku muu), ja tilaus jatkui aina siihen asti, kunnes muutin kotoa pois, joten tällä lehdellä on todellakin pitkät perinteet meidän perheessä, hah.
Sellaisia lehtiä meidän lapsille tulee ja nyt vappuviikonlopun viettoon!
