Aika monen vuoden ajan meillä on ollut syksyn kosteina sadepäivinä yksi selkeä suosikkivaate lapsilla. Arkea helpottava, hermoja säästävä ja kaikinpuolin nerokas vaatekeksintö, nimittäin vuorellinen sadehaalari!
Ei siis sadekamppeitten kiskomista ulkoiluvaatteiden päälle, vaan ainoastaan yksi helposti puettava vaatekappale suoraan sisävaatteiden päälle sujautettavaksi. Huh! Haalari menee sellaisenaan syksyn sateisina päivinä ja myöhemmin loska-aikaan sitä voi käyttää, kun alle pukee vaikka villahaalarin.
Olen tätä vuorellista sadehaalaria suositellut monta kertaa aikaisemminkin, mutta ajattelin vinkata tästä taas, sillä nyt näitä saa mukavalla alella! Elloksella on paljon tuotteita justiin nyt kivoilla kamppanjahinnoilla ja tämä sadehaalari on -20% alessa.
Mä tilasin kuopukselle tällä kertaa sadehaalarin hauskoilla ketun kuvilla*, mutta valikoimaa on aivan hurjasti, joten kannattaa kurkata kaikki kuosit. Mitoitus näissä on mun mielestä hyvin kokoaan vastaava, näissä kuvissa on 110 koon haalari noin 107 senttisen lapsen päällä. Tässäkin jää lahkeisiin vielä pikkuisen kasvunvaraa, mutta ehkäpä kokoa isompikin olisi jo voinut mennä. Toisaalta tykkään, ettei vaatteissa ole aivan jättimäisen paljon kasvunvaraa, silloin lapsen on helpompi touhuta ja leikitkin sujuu paremmin.
Ja kääk, lasten syysloma alkaa HUOMENNA! Säikähdin jo hetkeksi, että meillä ei ole mitään suunnitelmia koko viikolle, mutta sitten muistin, että kaikenlaista mukavaa pientä menoa on kyllä pitkin viikkoa luvassa. Mä oon niin pitkään haaveillut kunnollisesta metsäretkestä, siis sellaisesta, jolla paistetaan makkaraa, keitetään nokipannukahvit ja haahuillaan pitkin sammaleisia metsäpolkuja, että sellaisen haluan kyllä toteuttaa syyslomalla jonain päivänä.
Mutta jos teillä on lasten vaatekaapissa yhden sadehaalarin kokoinen paikka, tai muuten vaatekaappi (oma tai lasten) kaipaa syys- ja talvipäivitystä, niin kantsii hyödyntää tuota alehintaa ja kurkata Elloksen kaikki tämän hetkiset alekampanjat!
Poikien yhteisiä synttärijuhlia vietettiin sukulaisten kanssa muutama viikko sitten, ja kummankin lapsen lahjatoiveista löytyi kirjoja. Nämä on kyllä aikamoisia lukutoukkia molemmat, eikä 5 vuotta täyttävän lukutaidottomuuskaan haittaa tämän lukuintoa. Pienemmälle toki luetaan kirjoja ääneen, mutta lapsi tykkää selailla niitä itsekseenkin katsellen kirjojen kuvituksia.
Toivekirjojen lisäksi lapset saivat lahjaksi myös kirjakaupan lahjakortit ja rahaa, joilla käytiin viikonloppuna ostamassa lisää mieleisiä kirjoja. Meidän kaikki sukulaiset asuvat aika kaukana, ja käyvät meillä sitten kerran vuodessa, kun lapsilla on yhteiset syntymäpäiväjuhlat, joten lahjoja kertyy tuolloin aika paljon, kun vieraitakin synttäreillä käy monta. Lelutkin ovat lapsille toki tärkeitä, mutta on ollut mukavaa, kun lapset ovat toivoneet vain pari lelua ja muuten sitten kirjoja tai vaikka pääsylippuja kivoihin paikkoihin, niin synttäreidenkään aikana ei ole kertynyt mitään älytöntä tavarakasaa lastenhuoneiden täytteeksi!
Jos mietitte mitä lukisitte päikkyläisten kanssa tai mikä olisi kivaa luettavaa pienelle koululaiselle, niin tässä nämä meidän lasten synttärilahjatoiveet ja -ostokset, eli tämän hetken lukulempparit:
Näistä outolalaisista veljeksistä meillä on luettu jo usean vuoden ajan. Onneksi Tatu ja Patu kirjoja on ilmestynyt mukavaa tahtia, niiin ollaan saatu myös vaihtelua näihin lukuhetkiin. Uusin osa kirjasarjaan on Tatu ja Patu ja kauhea hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja. Tämän kuopus toivoi synttärilahjaksi ja kirjakaupasta löytyi vielä pari muuta osaa täydentämään Tatu ja Patu kokoelmaa.
En edes muista milloin ensimmäinen Tatu ja Patu kirja luettiin esikoiselle, mutta siitä on kyllä useampi vuosi jo aikaa, ja edelleen nämä kirjat kiinnostavat koululaista. Lapsille meinasi tulla jo pientä kinaa siitä, kumpi saa toivoa lahjaksi tuon uusimman Tatun ja Patun, hih. Nämä on mukavan pituisia iltasatukirjoiksi ja nämä ovat myös aikuisen mielestä (siis mun ainakin) hauskaa luettavaa. Täytyy silti myöntää, että joskus olen saattanut hetkeksi piilottaa jonkun Tatu ja Patu kirjan kaapin ylähyllylle, sillä näitä toivotaan luettavaksi melkein joka ilta! Sen lisäksi, että näitä lukee koululainen ja päikkyläiselle näitä luetaan ääneen, viettää päikkyläinen näiden parissa pitkiä toveja katsellen kirjojen yksityiskohtaisia kuvituksia.
100 asiaa luvuista, tietokoneista & koodaamisesta oli koululaisen löytö kirjakaupan hyllyltä. Vastaavia kirjoja lapsi on lainannut aikaisemmin kirjastosta, kaikki digimaailmaan liittyvä kiinnostaa tokaluokkalaista kovasti. Tässä kirjassa on nimensä mukaisesti monenlaista tietoa digimaailman asioista ja tätä kirjaa koululainen suositteli kovasti myös pikkuveljelle luettavaksi, joten ehkäpä me jonain iltana luetaan iltasaduksi koodaamisesta ja muusta mielenkiintoisesta, haha!
Harry Potter sarja oheiskirjoineen alkaa olla aikalailla kouluttu läpi meidän koululaisen toimesta, mutta jokin kirja vielä puuttui kokoelmasta. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, alkuperäinen elokuvakäsikirjoitus on uusin täydennys koululaisen tärkeimpiin kirja-aarteisiin. Koska tämä ei ole romaani, vaan elokuvakäsikirjoitus, toimii kirja varmasti parhaiten Harry Potter faneille, jotka haluavat kerätä kaikki kirjasarjaan liittyvät kirjat kokoelmiinsa.
En tiedä onko olemassa yhtään lasta, joka ei olisi kiinnostunut ihmiskehosta ja sen toiminnasta? Ainakin meidän lapsia nämä jutut on aina kiinnostaneet ja nyt kirjakaupassa kuopus pyöritteli useampaakin ihmiskehosta kertovaa kirjaa käsissään ja päätyi lopulta tähän Kurkista sisään! Ihmiskeho -kirjaan. Niinpä meillä on luettu nyt iltaisin mm. lihaksista, luunmurtumista, verenkierrosta ja hermostosta ja ehkä olen itsekin oppinut jotain uutta siinä samalla, haha! Kirjassa on myös hauska ihmishahmo keskellä kirjojen sivuja, jonka avulla ihmistä voi tutkia kerros kerrokselta.
Muumipeikon retket oli koululaisen lahjatoivekirja, mutta tämä sopii mainiosti myös 5-vuotiaan kanssa luettavaksi. Paksussa yli 200 sivuisessa kirjassa on paljon kuvia, mutta melko vähän tekstiä, joten se sopii hyvin myös aloitteleville lukutoukille. Kirjassa on muutama lyhyt tarina ja lisäksi paljon kiinnostavaa tietoa luonnosta, hauskoja ja tärkeitä vinkkejä retkeilyyn ja kivoja vinkkejä pihaleikkeihin. Kirjassa oli myös mukavia tehtäviä ja tämän voi varmasti ottaa vaikka sinne retkelle mukaankin (toki kirja on kyllä melko painava mukana kannettavaksi).
Ai niin joo! Tästähän unohtui vielä yksi kirja, sillä se oli juuri ”käytössä”! Kuopus toivoi lahjaksi Lego – laitteet, Rakenna 11 vekotinta -kirjan, ja tästäkin lapset vähän neuvottelivat, että kumpi sen saa toivoa, heh. Tässä kirjassa tulee mukana tarvittavat legopalikat, joista voi sitten ohjeiden mukaan rakentaa erilaisia vekottimia. Nämä ohjeet ovat tosi hauskoja, näistä voi tehdä mm. käsikäyttöisen tehosekoittimen (tämä on ollut ihan hitti!) tai kouran, jolla voi tarttua tavaroihin. Kirjassa kerrotaan vähän taustatietoa jokaisesta vekottimesta, mutta muuten tässä ei ole varsinaisesti lukemista, vaan kirja koostuu rakennusohjeista. Hauska kirja kuitenkin ja tämä on ollut ihan päivittäisessä käytössä!
Meidän kesä sujui mukavasti. Hitaita ja rauhallisia aamuja, altaan reunalla vietettyjä kuumia kesäpäiviä, virkistäviä päiväretkiä museoihin, huvipuistoihin ja maatiloille. Olo oli levännyt ja virkeä.
Mutta sitten tuli syksy ja kalenteri täyttyi kaikenlaisesta muistettavasta. Tuli aikaiset ja kiireiset aamut. Koulut, päikyt, vasukeskustelut, harrastukset, vanhempainillat, palaverit, wilmaviestit ja kotiin unohtuneet jumppapussit. Ei tässä ole enää tullut tehtyä päiväretkiä museoihin tai metsäänkään. Ollaan vain suoritettu tätä arkea ja mitä nyt vähän sähläilty (siis minä!!) kaikenlaista.
Ensin peruutin autolla esikoisen polkupyörän sarvien päältä niin, että pyörä hajosi (tämä on kyllä jo niin pitkä tarina, että siitä lisää toisella kertaa). Sitten ilmoitin tokaluokkalaisen ekaluokan luokkakuvaukseen (lapsi kyllä kuvattiin oman luokkansa kanssa, mutta nettikuvapalveluun kilahti tilattavaksi ryhmäkuva täynnä vieraita, vuotta nuorempia tyyppejä), en kai ollut muistanut lapseni käyvän jo toista luokkaa, hmmm. Ja lopulta sain lohdutella päikkyläistä, kelle olin näppärästi varannut vapaapäivän juuri sille päivälle, kun muu päiväkoti juhli kovasti odotettuja juhlia (lopulta kyllä selvisi, että sählääjä en ollutkaan minä, vaan juhlien päivämäärä vain oli jäänyt puuttumaan kuukausitiedotteesta).
Aivan kuin joku yrittäisi huutaa mulle, että nainen, olet loman (tai edes vapaapäivän) tarpeessa!!
Me ollaan usein tehty kaikkea kivaa keskellä arkeakin, mutta nyt viime aikoina kaikki kiva meno on vain jotenkin unohtunut ja jäänyt. Harmi, sillä juuri ne kivat pienet irtiotot arjesta piristävät aivan hurjasti ja sen jälkeen tavallinen arkikin tuntuu paljon mukavammalle.
Ja juuri, kun tällaista piristystä eniten kaipasin, päästiin poikien kanssa viettämään aivan hurjan mukavaa iltaa Espoon Isoon Vasikkasaareen, jossa juhlittiin 75 vuotiasta Reimaa!
Niinpä pakkasin eilen autoon pojat ja repullisen lämpöisiä vaatteita ja hurautettiin 150 kilometrin päähän Nokkalan majakalle. Syötiin masut täyteen herkullista ruokaa ja kuultiin hauskoja tarinoita Reiman historiasta ja nykypäivästä. Tiesittekö, että Reiman ensimmäisiä innovaatioita lastenvaatteissa on ollut luukku haalarin takapuolen kohdalla, näin lapsen on ollut helppo käydä potalla, haha!
Tila oli somistettu hauskoin kuvaparein, joissa oli Reiman lastenvaatekuvia 70 luvulta ja tältä päivältä. Juuri niitä omista lapsuuskuvistani tuttuja ruskeita sävyjä, joihin mut on silloin 70 luvun lopulla pienenä vauvana puettu, hih.
Lapset pukivat päälleen Reimalta lahjaksi saamansa hienot Seiland-takit, joilla tarkenisi varmasti kirpeämmässäkin saaristosäässä ja sitten hypättiin vesibussin kyytiin, joka vei meidät Isoon Vasikkasaareen. Perillä meitä odotti hauska tehtävärata, johon kuului mukavia luontoaiheisia puuhia, kuten soutamista ja retkeilytaitojen opettelua. Molemmat pojat taisivat raapaista elämänsä ekaa kertaa tulitikkuja, kun lapset pääsivät sytyttämään nuotiota aivan itse ja paistamaan sitten vaahtokarkkeja.
Kun kaikki tehtävärastit oli suoritettu, käveltiin takaisin vesibussille ilta-auringon maalatessa taivaanrannan kirkkan keltaiseksi, oranssiksi ja vaaleanpunaiseksi. Istuttiin höyryävät kaakaomukit käsissämme ja mietin, että onneksi me lähdettiin mukaan, vaikka välimatkaa onkin puolentoista tunnin verran.
Lasten mielestä oli tietenki jännää, että kotimatkalle lähdettiin samaan aikaa, kuin kotona mentäisiin jo nukkumaan. Eikä me kovin pitkälle päästykään, kun molemmat lapset simahtivat ja sain paahtaa pimeällä moottoritiellä tasaisen unituhinan tahtiin. Kotona sänkyyn kömpi yksi uninen koululainen jatkamaan uniaan, pienempi ei edes herännyt, kun kannoin hänet autosta omaan sänkyyn peiton alle.
Mun tulee harvoin käytyä missään kutsuvierastapahtumissa, kun matkaa Helsingin seudulle on sen 150 kilometriä, mutta onneksi tällä kertaa lähdettiin! Niin hienosti kaikki oli järjestetty ja tämä oli juuri sitä, mitä tähän arjen keskelle kaipasin.
Nyt muuten päätin, että yritän vaikka kerran viikossa ottaa aikaa itselleni, lapsille tai perheelle. Silloin unohdetaan puurokattilat ja wilmaviestit ja tehdään jotain superkivaa, josta saadaan uutta virtaa arkeen!
Kiitos Reima, PING Helsinki ja Visit Espoo, meillä oli hurjan hauska ilta!
