Alkusyksy, ehkä ihanin vuodenaika kaikista! Kirpakan viileät aamut, hämärtyvät illat ja kuitenkin vielä niin lähellä mennyttä kesää, kaukana tulevasta talvesta.
Tiedän, että sitä kesää tulee vielä monet kerrat ikävä, mutta tällä hetkellä olen niin kyllästynyt niihin kesävaatteisiin, että pompin riemusta kun sain vihdoin kiskoa farkut jalkaan! (Ehkä vielä enemmän iloitsin siitä, että farkut ylipäätään mahtuivat jalkaani kesän jälkeen…)
Siinä missä pastellivärit ilmestyvät vaatekauppoihin aina kesän kynnyksellä, on burgundy takuuvarma syksyn merkki. Tällä kertaa burgundya venyvän trikootopin muodossa, ja päälle ihanan rento ja muhkea neuletakki. Jos blogissa ei hetkeen näy raskausasukuvia, johtuu se ihan vain siitä, että hiihtelen päivästä toiseen vastaavassa combossa, farkut, toppi ja neuletakki, joten mitäs sitä kerran nähtyä uudelleen kuvaamaan ;D
Toppi Vero Moda // Neuletakki Vila // Farkut Mamalicious // Kengät Vagabond
Tällä hetkellä mennään 31. raskausviikolla, tarkalleen viikkoja on kasassa 30+5.
Ensi viikolla on vihdoin raskauden toinen neuvolalääkärikäynti, mitä odottelen jo kovasti!
Tavalliset neuvolakäynnit on vauvan sydänäänien kuuntelua lukuunottamatta enemmänkin äidin voinnin tarkkailua, joten innolla odotan ensi viikkoista lääkäriä ja ultraa, ihanaa pitkästä aikaa nähdä ja kuulla vauvan kuulumisia.
Koska oma vointi on aivan loistava, oletan tietenkin, että vauvallakin on edelleen kaikki hyvin. Eniten kiinnostaisikin tietää jonkinlaista kokoarviota, minkä kokoinen vauva siellä masussa on.
Veikko oli syntyessään 3070g ja 50cm, joten olen koko aika kuvitellut tämänkin vauvan olevan pieni ja siro. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kauhulla miettimään, jos kasvatankin mahassani jättiläisvauvaa! Mahassa myllätään välillä niin kovaa ja rajusti, että voisi kuvitella sielä olevan jonkin sortin turnajaiset käynnissä (mikä sopii kyllä kuvioihin oikein hyvin, onhan tuleva isoveli jo keksinyt vauvalle nimenkin, joka on ”Ritari”) :D
Jos nyt jotain raskausvaivoja täytyisi keksiä, niin suureksi kasvaneen mahan myötä on selkä alkanut väsymään. En voi sanoa kärsiväni varsinaisista selkävaivoista, mutta isosta mahasta seuranneen kehon asennon muutoksen kyllä huomaa selässä. Tai sitten kaikki johtuu vain näistä kertyneistä ylimääräisistä kiloista, joita selkäparkani joutuu kannattelemaan… ;)
Kaikenkaikkiaan olen kyllä onnekas, sillä mistään ”oikeista” raskausvaivoista en edelleenkään kärsi.
Laskettuun aikaan on aikas tarkalleen yhdeksän viikkoa aikaa, ja vauvan täysiaikaisuuteen enää kuutisen viikkoa! Jännää, kivaa ja ihanaa!! Ja sanoinko jo jännää… ♡
Löytyykös sieltä muita, jotka ovat innoissaan alkusyksystä ja syyspukeutumisesta?
Mitäs muille odottajille kuuluu?
KESÄN VIPA & ELÄMÄN EKA
Meillä oli keväällä vähän mielessä, ettei tänä kesänä koluta kaikkia mahdollisia kesäkohteita lähiseudulta, vaan keskitytään pääasiassa puutarhan laittoon, pihahommat kun pitäisi saada syksyyn mennessä valmiiksi ja lähtökohtana meillä on pelkkä nurmikko.
Kuitenkin nyt kun miettii kulunutta kesää, niin ollaanhan me aikas monessa paikassa käyty. Keväisen Pipsa Possu maailma -reissun jälkeen ollaan tehty pikaisesti ei niin onnistunut Särkänniemen retki (äiti unohti lompakon kotiin eikä muistanut katsoa säätiedotusta joka lupasi vesisadetta…), käyty Ilolassa maatilan eläimiä katsomassa, ajeltu Naantaliin Muumeja moikkaamaan, leikitty päivä Junibackenissa vaarin kanssa, ja pikaisesti pyörähdetty eläinten vanhainkodissa kummien kanssa.
Sen alkukesän epäonnistuneen Särkänniemi reissun jälkeen lupasin Veikolle, että otetaan huvipuistopäivä uusiksi myöhemmin kesällä paremmalla onnella. Tänään lähdettiinkin taas extempore Särkkään, eikä päivä olisi voinut enää parempi olla! Ihmisiä oli juuri sopivasti näin jo koulujen alettua ja sääkin oli mitä miellyttävin. Menomatkalla auton takapenkiltä kuului, ”Äiti onko sinulla rahaa mukana? Miksi viimeksi unohdit rahat?” Tuntuu ihan hassulle miten pieni ihminen voi muistaa tuommoisia asioita noin pitkän ajan takaa… :D Lompakkokin oli matkassa, joten tänään tie aukesi kaikkiin laitteisiin joihin sai alle metrin mittainen mennä vanhemman kanssa ;)
Päivän avainsana taisi olla hurja. Possujunat tai leppäkerttuajelut eivät nyt houkuttaneet uusintakierrokselle, kun äitin kanssa pääsi hurjaan laiva-ajeluun ja hurjan bussin kyytiin. Silti ehdoton lemppari oli ”keppihevosajelu”, eli tutummin se perinteisin karuselli heti sisäänkäynnin luona.
Koiramäen puolellakin pyörähdettiin, ollaan käyty siellä pari kertaa aikaisemmin ja se on kyllä aina yhtä ihana paikka. Nyt vaan pian kolme vuotiasta ei juurikaan kiinnostanut Koiramäen touhut, vaan pikaisen kiertelyn, kahvittelun ja esityksen katsomisen jälkeen piti pian päästä jo takaisin huvittelulaitteiden luo.
Tämä taisi olla tämän kesän viimeinen huvipuistoreissu, pianhan taitavat kesäkohteet jo alkaa sulkemaan oviaan.
Ai niin, jos huvipuistoilu oli kesän vipa, niin oli reissussa jotain ekaakin, nimittäin lapsen elämän ensimmäinen hattara! :D Tuosta jättimäisestä supermakeasta herkusta jaksoi (onneksi) syödä vain ehkä kolmanneksen, ja sen jälkeen saatiinkin lähteä pesulle putsaamaan sokerimönjän tahrimia pikkuisia sormia, sekä naamaa lähes silmiin asti…
Joko teillä alkaa kesäkohteet olla käyty läpi tältä vuodelta, vai vieläkö on menosuunnitelmia?
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!
SE TÄYDELLINEN IKÄERO SISARUKSILLE?
Varmasti moni vanhempi on miettinyt sitä täydellistä ikäeroa sisaruksille. Heti sen jälkeen, kun päätös siitä täydellisestä lapsiluvusta on tehty.
Ihan puhtaasti itsekkäistä syistä en halunnut lapsia kovin pienellä, alle kahden vuoden ikäerolla. Halusin tutustua rauhassa esikoiseen, antaa jakamattoman huomion pitkäksi aikaa ja hemmotella ainokaisen piloille…
Ja vaikka toinen lapsi ei tulekaan kokemaan ikinä noita ainoan lapsen etuuksia, uskon kuitenkin, että isommalla ikäerolla pystyn keskittymään vauvaankin paremmin, kuin jos isoveli olisi itsekin vielä lähes vauva.
Varovaisena haaveena oli kolmen vuoden ikäero sisaruksille, silloin esikoinen olisi jo melko omatoiminen, omasta mielestään hyvinkin iso poika, mutta kuitenkin edelleen vielä niin pieni. Onnekkaita olemmekin, sillä ikäeroksi on tulossa kuukausi tai pari päälle tuon kolmen vuoden, riippuen miten tämä vauva päättää maailmaan tulla.
Mun mielestä on myös ihanaa, että tällä ikäerolla on oikeastaan kaikki vauvoihin liittyvä jo päässyt unohtamaan, ja saan kokea tuon ihmeellisen vauvavuoden taas uudelleen. Veikon kanssa vauvavuosi oli superhelppo, ja tietenkin nyt hattaranpunaisissa kuvitelmissani näen tulevankin vauvavuoden samanlaisena… ;)
Ihanaa on myös, että isommalla ikäerolla saan nauttia tuosta pikkulapsiajasta pitempään, kuin jos lapset olisivat suht saman ikäisiä. Vaikka sitä monesti visioikin jo tulevaa, sitä kuinka elämä helpottuu lapsen kasvaessa, olen sitä mieltä, että jokainen hetki on ollut juuri sitä parasta aikaa ja juuri se paras ikä mikä voi olla.
Varmasti pienemmällä ikäerolla sisaruksista on aikaisemmin seuraa toisilleen, mutta toisaalta isommalla ikäerolla voi sisarussuhde olla aluksi toisenlainen. Isosisarus voi ylpeänä osallistua pikkuisen hoitoon, opettaa tälle uusia taitoja ja myöhemmin saada pikkusisaruksesta leikkikaverin.
Niin ja se täydellinen lapsiluku. Se on meillä kaksi, tuo standardi minkä mukaan lähes kaikki on tässä yhteiskunnassa mitoitettu, niin perheille myytävät lippupaketit kuin autotkin. Optimaalisin ja odotetuin ikäerokin lienee se kaksi vuotta, joten tehdään me poikkeus nyt siinä… ;)
Kuvien vaatetuksesta sen verran, että sattumoisin pojalle tuli päälle ihanan raikas sini-puna-valkoinen asu. Tykkään tuosta väriyhdistelmästä tosi paljon, niin kesäinen. Housut ovat Pompin alelöytö, teeppari Hilfigerin, tennarit Conversen ja päähän lapsi valitsi itse oman lempparinsa, punaisen Ralph Laurenin lippalakin.
Asusteena joltain kesän markkinoilta lapsen valitsema tikkari, joka on odotellut kaapissa sopivaa herkutteluhetkeä… ;)
Ainoa huono puoli tuossa isommassa ikäerossa on muuten vaatteiden pitkä jemmailuaika! Haluan säästää pikkusisarukselle isoveljen kaikkein ihanimpia vaatteita, mutta kolme vuotta on melko pitkä aika säilyttää vaatearkistoja vaatehuoneessaan… :)
Mikä on teidän mielestä täydellinen ikäero sisaruksille?
Vai voiko näitä edes mielestänne suunnitella?
Millaisilla ikäeroilla teidän lapset ovat syntyneet?
Ps. kurkkaa alta myös eilisillan postaus Molon ja Lindexin tähdistä! :)