Meidän makuuhuoneprojekti on edennyt melko verkkaiseen tahtiin, eikä valmista ole vieläkään!
Alkuvuodesta pohdiskelin millaista makkaria meille haluaisin, ja suunnitelmat ovat pikkuhiljaa selkeytyneet. Tapetiksi valikoitui Fermin ihana falf moon, joka saa minttuisena tuoda ripauksen väriä meidän muuten valko-harmaaseen makuuhuoneeseen.
Sängynpäädystä oli melko selkeät visiot millaisen haluaisin, googlettamalla french headboards kuvahaulla, saa näytölleen kasan päätyjä jotka vastaavat melko hyvin mielikuvaani.
Ainut ongelma vaan, ettei sellaisia sängynpäätyjä myydä missään, tai ainakaan missään Suomessa. Ulkomailta taas ei ole järkevää lähteä tilaamaan mitään niin isoa ja painavaa kalliiden rahtimaksujen takia.
Keksin kyllä, että vastaavia sängynpäätyjä on vanhanaikaisissa sängyissä, joten sopivaan, ellei täydelliseen saattaisi törmätä antiikkiliikkeessä, huutokaupassa tai hyvällä tuurilla vaikka tori.fissä.
Nyt ei ole vaan ollut aikaa lähteä metsästämään sitä täydellistä sängynpäätyä, vaan jokin väliaikaisratkaisu täytyi keksiä, joten jotain DIY ratkaisua lähdettiin miettimään.
Aikas nopskaa toiseksi parhaaksi vaihtoehdoksi valikoitui itse tehty sängynpääty, vanhasta ovesta tuunaten. Jo keväällä löydettiin vanha ovi jonkin netti-ilmoituksen perusteella, joka kevyesti hiottiin ja maalattiin valkoisella maalilla pariin-kolmeen kertaan. Vihdoin muutama päivä sitten saatiin pääty vielä kiinnitettyä paikalleen ja taas on makkariprojekti vähän edennyt :)
Vielä ihanampi tuommoinen pääty olisi, jos vanha ovi olisi peräisin vaikka mummolan vintiltä tai jostain itselle tärkeästä vanhasta rakennuksesta, mutta oikein mainiosti tuommoinen ostettukin ovi ajaa asiansa. Varsinkin, kun meillä tämä nyt ajaa väliaikaisen päädyn asemaa, varmaankin ainakin sen aikaa, kun tässä kodissa asutaan. Ovi taisi kustantaa parikymppiä ja maalit päälle, joten todella pienen budjetin pääty tästä tuli!
Meillä on meneillään tällä hetkellä näitä projekteja vähän joka puolella, vauvan huoneen haluaisin saada valmiiksi ennen vauvan syntymää, Veikon huoneessa on meneillään pari pikku muutosta ja uusi työhuoneeni kaipaisi myös muutamaa pikku päivitystä. Näiden lisäksi pitäisi pihahommat saada valmiiksi tämän syksyn aikana, joten tekemistä kyllä riittää!
Jatketaan tätä makkaria sitten jossain sopivassa välissä taas… :)
Onkos muilla vanhoja ovia otettu sisustuskäyttöön?
Mitäs mieltä olette tuommoisesta ovipäädystä?
PALUU ARKEEN, ELI HAMSTERILLA LAHJONTAA JA MUUTA PERUSMAANANTAITA
Aivan ihanan kesän jälkeen on jo arkeakin vähän odoteltu, kerhon aloitusta ja tuttuja arkirutiineja. Tänään se arki vihdoin koitti, mutta voi apua mitä sähläystä meillä (tai mulla…) on ollut aamusta iltaan! Tämä on kyllä ollut niiin maanantai…
Aamukiireen keskellä sain loistavan idean pyöräyttää pikaisesi kiharoita hiuksiini, sillä seurauksella, että nappasin paljain sormin kiinni tulikuumasta kiharrusraudasta… Kuinka kukaan voi olla niin tohelo?! :D Kolme tuntia (!!) sain pidellä kylmäkallea sormissani, kunnes alkoi helpottamaan…
Kerhon jälkeen Veikolla oli hammaslääkärin tarkastus, jonne lähdettiin Zhu Zhu pets hamsteri matkassa. Tuon hamsterin löysin taannoin hoitolaukun pohjalta, jota ei ole käytetty varmaan vuoteen, ja siitä lähtien hamsteria onkin kuskatta vähän joka paikkaan ja toivottu sille kaveria lelukaupasta. Nyt keksin luvata onnistuneesta hammaslääkärireissusta tuon kaivatun kaverin hamsterille palkinnoksi, kuvittelin meidän tekevän pienen täsmäiskun Ideaparkin lelukauppaan, mutta päädyttiinkin kiertämään Ideaparkin kaikki leluja myyvät liikkeet, sillä eihän noita zhuzhupetsejä enää oikein myydä missään!
Lopulta löydettiin setti missä tuli hamsterin lisäksi muutakin oheistarviketta, mutta ihan sama, pääasia että se luvattu hamsteri löytyi! :D
Kaiken sähläyksen lisäksi olen onnistunut myös kadottamaan kameran laturimen johdon! Olen kyllä tässä viimme päivinä kuskannut tavaraa huoneista toisiin, kovan sisustuskuumeen kourissa, mutta en käsitä mihin ihmeeseen olen voinut johdon hävittää. Ja arvatenkin kameran akku piippailee punaista, joten huomenna taidan joutua johtokaupoille, ellei piuha pian löydy… (Kai niitä johtoja saa ostaa erikseenkin?!)
Onneksi kuitenkin se päivän tärkein, eli tämän syksyn kerhon aloitus sujui ihan loistavasti! Veikko oli jo kovasti kerhoa odotellut ja innoissaan sinne lähti. Vanhoista kerhokavereista ei kukaan jatka tänä vuonna, joten ainoastaan hoitajat on tuttuja viimme vuodelta, mutta hyvillä mielin kerholainen silti oli :)
Ehkä välillä täytyy olla näitä päiviä kun mikään ei oikein suju, niin tuntuu ne tavallisetkin päivät sitten ekstramukaville! :D
Jokos teillä on alkanut arki, vai vieläkö lomailut jatkuu?
KUN ON IHAN YKSIN, EKAA KERTAA
Veikko on nyt kutakuinkin kaksi vuotta, yksitoista kuukautta ja yhden viikon ikäinen. Tuon saman kaksi vuotta, yksitoista kuukautta ja yhden viikon olen viettänyt ihanan lapseni kanssa olematta kertaakaan kokonaista päivää erossa, yöstä puhumattakaan.
Me ollaan melkein kaikki reissut tehty koko perhe yhdessä, ainoastaan muutamasti ollaan Veikon kanssa käyty kaksin mummin luona, ihan kuin viimme viikollakin. Silloin me jätettiin issee kotiin vauvan huonetta tapetoimaan ja tänä viikonloppuna oli puolestaan Veikon ja isseen vuoro lähteä kaksin reissuun mummaa katsomaan. Ekalle poikien yhteiselle reissulle ja minä jäin kotiin ekaa kertaa ihan yksin!
Arvatenkin mulla oli ikävä jo pelkästä ajatuksesta, ja perjantaiaamuna yksin jäätyäni sain nieleskellä kyyneleitä haikeudesta. Tiesin toki, että mun miehet pärjää, mutta outoa oli olla lähtemättä itse mukaan.
Mitä voi tehdä kun on ihan yksin? Ainakin voi tehdä lounaaksi salaatin, vain ja ainoastaan salaatin. (Ja kun tekee kerralla kaksi annosta, on päivällinenkin jo valmiina odottamassa…) Ellei olisi raskaana, voisi lähteä vaikka terassille, tai poksauttaa kuohuvan omalla kotiterassilla. Sen sijaan voi suunnitella syövänsä illalla sipsejä ja katsovansa Netflixistä Pretty Little Liarsin uusia jaksoja, sillä tämän hetken lempparia Breaking Badia katsotaan miehen kanssa yhdessä, eikä sitä voi katsoa kun on ihan yksin. Myöhemmin voi toki huomata, ettei jaksa lähteä kauppaan sipsien takia, eikä telkkariakaan tule avattua koko päivänä, sillä ajan voi käyttää myös rästitöitä tehden ja blogia päivittäen.
Ekaa kertaa kokonainen vuorokausi ihan yksin oli aika jännää, tosi outoa, vähän haikeaa, mutta toisaalta myös ihan mukavaakin. Enkä mä tietty ihan yksin ollut, vaan seuraa piti neljä innokasta terrieriä ja vauva masussa.
Mulla on ollut mielessä pitkä lista asioista, joita tekisin jos joskus jään viikonlopuksi yksin kotiin. Enkä saanut näistä kyllä tehtyä ainuttakaan! :D Sen sijaan olin eilen kampaajalla, ilman kiirettä mihinkään ja lakkasin kynnet…
Kun vihdoin eilen sain mieheni takaisin kotiin, tuumasi pienin reissaaja vähän järkyttyneenä, ”äiti, mitä sinä olet tehnyt tukallesi!”… Hetken päästä ihmettely jatkui, ”miksi sinulla on vaaleanpunaista kynsissä!”
Vielä nukkumaan mennessäkin lapsi pohti sängyssä, kuinka se suora tukka on paljon hienompi, ja miksi ihmeessä äiti on pyytänyt kampaajaa tekemään tuommoiset kiharat :D
Nyt me ollaan taas koko poppoo kasassa, mikä tuntuu mukavalle ja onneksi viikonloppuakin on vielä jäljellä! Saadaan tänään myös Veikon kovasti odottama vaari kylään, joten aikas huippu viikonloppu kaikenkaikkiaan, vaikka ikävää vähän pitikin välillä potea :)
Koskas teillä on lapsi (tai lapset) ollut ensimmäistä kertaa yökylässä ilman äitiä?
Veikkaan, että monella varmasti paljon ennemmin kuin tuossa vajaan kolmen vuoden iässä… :D
Aurinkoista sunnuntaita!
Ps. kiitos kommenteista edelliseen postaukseen, vastailen niihin illalla! :)