Varmasti moni vanhempi on miettinyt sitä täydellistä ikäeroa sisaruksille. Heti sen jälkeen, kun päätös siitä täydellisestä lapsiluvusta on tehty.
Ihan puhtaasti itsekkäistä syistä en halunnut lapsia kovin pienellä, alle kahden vuoden ikäerolla. Halusin tutustua rauhassa esikoiseen, antaa jakamattoman huomion pitkäksi aikaa ja hemmotella ainokaisen piloille…
Ja vaikka toinen lapsi ei tulekaan kokemaan ikinä noita ainoan lapsen etuuksia, uskon kuitenkin, että isommalla ikäerolla pystyn keskittymään vauvaankin paremmin, kuin jos isoveli olisi itsekin vielä lähes vauva.
Varovaisena haaveena oli kolmen vuoden ikäero sisaruksille, silloin esikoinen olisi jo melko omatoiminen, omasta mielestään hyvinkin iso poika, mutta kuitenkin edelleen vielä niin pieni. Onnekkaita olemmekin, sillä ikäeroksi on tulossa kuukausi tai pari päälle tuon kolmen vuoden, riippuen miten tämä vauva päättää maailmaan tulla.
Mun mielestä on myös ihanaa, että tällä ikäerolla on oikeastaan kaikki vauvoihin liittyvä jo päässyt unohtamaan, ja saan kokea tuon ihmeellisen vauvavuoden taas uudelleen. Veikon kanssa vauvavuosi oli superhelppo, ja tietenkin nyt hattaranpunaisissa kuvitelmissani näen tulevankin vauvavuoden samanlaisena… ;)
Ihanaa on myös, että isommalla ikäerolla saan nauttia tuosta pikkulapsiajasta pitempään, kuin jos lapset olisivat suht saman ikäisiä. Vaikka sitä monesti visioikin jo tulevaa, sitä kuinka elämä helpottuu lapsen kasvaessa, olen sitä mieltä, että jokainen hetki on ollut juuri sitä parasta aikaa ja juuri se paras ikä mikä voi olla.
Varmasti pienemmällä ikäerolla sisaruksista on aikaisemmin seuraa toisilleen, mutta toisaalta isommalla ikäerolla voi sisarussuhde olla aluksi toisenlainen. Isosisarus voi ylpeänä osallistua pikkuisen hoitoon, opettaa tälle uusia taitoja ja myöhemmin saada pikkusisaruksesta leikkikaverin.
Niin ja se täydellinen lapsiluku. Se on meillä kaksi, tuo standardi minkä mukaan lähes kaikki on tässä yhteiskunnassa mitoitettu, niin perheille myytävät lippupaketit kuin autotkin. Optimaalisin ja odotetuin ikäerokin lienee se kaksi vuotta, joten tehdään me poikkeus nyt siinä… ;)
Kuvien vaatetuksesta sen verran, että sattumoisin pojalle tuli päälle ihanan raikas sini-puna-valkoinen asu. Tykkään tuosta väriyhdistelmästä tosi paljon, niin kesäinen. Housut ovat Pompin alelöytö, teeppari Hilfigerin, tennarit Conversen ja päähän lapsi valitsi itse oman lempparinsa, punaisen Ralph Laurenin lippalakin.
Asusteena joltain kesän markkinoilta lapsen valitsema tikkari, joka on odotellut kaapissa sopivaa herkutteluhetkeä… ;)
Ainoa huono puoli tuossa isommassa ikäerossa on muuten vaatteiden pitkä jemmailuaika! Haluan säästää pikkusisarukselle isoveljen kaikkein ihanimpia vaatteita, mutta kolme vuotta on melko pitkä aika säilyttää vaatearkistoja vaatehuoneessaan… :)
Mikä on teidän mielestä täydellinen ikäero sisaruksille?
Vai voiko näitä edes mielestänne suunnitella?
Millaisilla ikäeroilla teidän lapset ovat syntyneet?
Ps. kurkkaa alta myös eilisillan postaus Molon ja Lindexin tähdistä! :)
DIY SÄNGYNPÄÄTY VANHASTA OVESTA
Meidän makuuhuoneprojekti on edennyt melko verkkaiseen tahtiin, eikä valmista ole vieläkään!
Alkuvuodesta pohdiskelin millaista makkaria meille haluaisin, ja suunnitelmat ovat pikkuhiljaa selkeytyneet. Tapetiksi valikoitui Fermin ihana falf moon, joka saa minttuisena tuoda ripauksen väriä meidän muuten valko-harmaaseen makuuhuoneeseen.
Sängynpäädystä oli melko selkeät visiot millaisen haluaisin, googlettamalla french headboards kuvahaulla, saa näytölleen kasan päätyjä jotka vastaavat melko hyvin mielikuvaani.
Ainut ongelma vaan, ettei sellaisia sängynpäätyjä myydä missään, tai ainakaan missään Suomessa. Ulkomailta taas ei ole järkevää lähteä tilaamaan mitään niin isoa ja painavaa kalliiden rahtimaksujen takia.
Keksin kyllä, että vastaavia sängynpäätyjä on vanhanaikaisissa sängyissä, joten sopivaan, ellei täydelliseen saattaisi törmätä antiikkiliikkeessä, huutokaupassa tai hyvällä tuurilla vaikka tori.fissä.
Nyt ei ole vaan ollut aikaa lähteä metsästämään sitä täydellistä sängynpäätyä, vaan jokin väliaikaisratkaisu täytyi keksiä, joten jotain DIY ratkaisua lähdettiin miettimään.
Aikas nopskaa toiseksi parhaaksi vaihtoehdoksi valikoitui itse tehty sängynpääty, vanhasta ovesta tuunaten. Jo keväällä löydettiin vanha ovi jonkin netti-ilmoituksen perusteella, joka kevyesti hiottiin ja maalattiin valkoisella maalilla pariin-kolmeen kertaan. Vihdoin muutama päivä sitten saatiin pääty vielä kiinnitettyä paikalleen ja taas on makkariprojekti vähän edennyt :)
Vielä ihanampi tuommoinen pääty olisi, jos vanha ovi olisi peräisin vaikka mummolan vintiltä tai jostain itselle tärkeästä vanhasta rakennuksesta, mutta oikein mainiosti tuommoinen ostettukin ovi ajaa asiansa. Varsinkin, kun meillä tämä nyt ajaa väliaikaisen päädyn asemaa, varmaankin ainakin sen aikaa, kun tässä kodissa asutaan. Ovi taisi kustantaa parikymppiä ja maalit päälle, joten todella pienen budjetin pääty tästä tuli!
Meillä on meneillään tällä hetkellä näitä projekteja vähän joka puolella, vauvan huoneen haluaisin saada valmiiksi ennen vauvan syntymää, Veikon huoneessa on meneillään pari pikku muutosta ja uusi työhuoneeni kaipaisi myös muutamaa pikku päivitystä. Näiden lisäksi pitäisi pihahommat saada valmiiksi tämän syksyn aikana, joten tekemistä kyllä riittää!
Jatketaan tätä makkaria sitten jossain sopivassa välissä taas… :)
Onkos muilla vanhoja ovia otettu sisustuskäyttöön?
Mitäs mieltä olette tuommoisesta ovipäädystä?
PALUU ARKEEN, ELI HAMSTERILLA LAHJONTAA JA MUUTA PERUSMAANANTAITA
Aivan ihanan kesän jälkeen on jo arkeakin vähän odoteltu, kerhon aloitusta ja tuttuja arkirutiineja. Tänään se arki vihdoin koitti, mutta voi apua mitä sähläystä meillä (tai mulla…) on ollut aamusta iltaan! Tämä on kyllä ollut niiin maanantai…
Aamukiireen keskellä sain loistavan idean pyöräyttää pikaisesi kiharoita hiuksiini, sillä seurauksella, että nappasin paljain sormin kiinni tulikuumasta kiharrusraudasta… Kuinka kukaan voi olla niin tohelo?! :D Kolme tuntia (!!) sain pidellä kylmäkallea sormissani, kunnes alkoi helpottamaan…
Kerhon jälkeen Veikolla oli hammaslääkärin tarkastus, jonne lähdettiin Zhu Zhu pets hamsteri matkassa. Tuon hamsterin löysin taannoin hoitolaukun pohjalta, jota ei ole käytetty varmaan vuoteen, ja siitä lähtien hamsteria onkin kuskatta vähän joka paikkaan ja toivottu sille kaveria lelukaupasta. Nyt keksin luvata onnistuneesta hammaslääkärireissusta tuon kaivatun kaverin hamsterille palkinnoksi, kuvittelin meidän tekevän pienen täsmäiskun Ideaparkin lelukauppaan, mutta päädyttiinkin kiertämään Ideaparkin kaikki leluja myyvät liikkeet, sillä eihän noita zhuzhupetsejä enää oikein myydä missään!
Lopulta löydettiin setti missä tuli hamsterin lisäksi muutakin oheistarviketta, mutta ihan sama, pääasia että se luvattu hamsteri löytyi! :D
Kaiken sähläyksen lisäksi olen onnistunut myös kadottamaan kameran laturimen johdon! Olen kyllä tässä viimme päivinä kuskannut tavaraa huoneista toisiin, kovan sisustuskuumeen kourissa, mutta en käsitä mihin ihmeeseen olen voinut johdon hävittää. Ja arvatenkin kameran akku piippailee punaista, joten huomenna taidan joutua johtokaupoille, ellei piuha pian löydy… (Kai niitä johtoja saa ostaa erikseenkin?!)
Onneksi kuitenkin se päivän tärkein, eli tämän syksyn kerhon aloitus sujui ihan loistavasti! Veikko oli jo kovasti kerhoa odotellut ja innoissaan sinne lähti. Vanhoista kerhokavereista ei kukaan jatka tänä vuonna, joten ainoastaan hoitajat on tuttuja viimme vuodelta, mutta hyvillä mielin kerholainen silti oli :)
Ehkä välillä täytyy olla näitä päiviä kun mikään ei oikein suju, niin tuntuu ne tavallisetkin päivät sitten ekstramukaville! :D
Jokos teillä on alkanut arki, vai vieläkö lomailut jatkuu?