Pari vuotta sitten tein esikoiselle Pokemon-joulukalenterin, eli sellaisen kalenterin, jonka jokaisesta luukusta löytyi yksi Pokemon-kortti. Lapsi toivoi samanlaista kalenteria tällekin vuodelle ja mikäs siinä, tuo kalenteri oli munkin mielestä tosi kiva, sillä kortit sai sujauttaa suoraan keräilykansioon, eikä kalenterista kertynyt mitään turhaa roinaa!
Niinpä kävin taas Pokemon-korttiostoksilla ja ostin samalla myös valmiita pusseja ja numerotarroja, joten kortit tarvitsi vain sujauttaa pusseihin ja liimata numerotarrat paikoilleen. Ihanan helppoa!
Mun mielestä nuo keräilykortit on tosi kivaa sisältöä joulukalenteriin, sillä ne voi tosiaan laittaa sinne kansioon, eikä jouluaattoon mennessä lastenhuoneen pöytä ole täynnä kaikenlaista kalenterista tullutta tavaraa. Tässä muutamia mun mielestä kivoja ideoita lasten joulukalentereihin:
Keräilykortit. Tuota Pokemon-kortti-ideaa voi toki soveltaa, ja sujauttaa luukkuihin mitä vain keräilykortteja tai -tarroja, joista lapsi pitää.
Tarroja. Jonain vuonna meillä oli joulukalenteri, jonka jokaisesta luukusta tuli pari tarraa, ja nuo tarrat liimattiin silloin tarrakirjaan.
Nameja. Itse tehdyssä joulukalenterissa voisi olla arkisin vaikka xylitolpastilleja tai -purkka ja viikonloppuna sitten jokin pieni makea herkku tai vaikka karkkipäivän karkit!
Yhteistä puuhaa. Meillä oli viime vuonna koko perheen yhteinen aineeton joulukalenteri, jonka luukuista paljastui mukavaa jouluista puuhaa. Tämä oli tosi hauska ja lapset pitivät kalenterista kovasti, mutta mua alkoi kyllä aaton lähestyessä jo vähän hengästyttää se kaiken puuhastelun määrä, kun oltiin pidetty tonttudiskoa, leivottu piparit ja tortut, seikkailtu taskulamppujen kanssa ja vaikka mitä!
Legoja. Muistan joskus kuulleeni, että joku oli tehnyt itse Lego-joulukalenterin niin, että oli ripotellut yhden Lego-pakkauksen palikat 24 pussukkaan. Ensimmäisestä luukusta tuli ekat palat ja ohje, ja jouluaattona oli sitten Lego-rakennelma valmis!
Kyselin vielä asiantuntijoilta (eli 5-8 vuotiailta kalentereiden käyttäjiltä) mielipiteitä siitä, minkälaisia juttuja kalentereista voisi löytyä:
Jos on kipee, niin sellaiselle lääkkeitä. Hmm… Meillä on kyllä yksi nuhanenä tällä hetkellä, mutta en tiedä ilahtuisiko hän siitä, että saisi joulukuussa joka päivä jonkin lääkeannoksen joulukalenterista. Toivottavasti nuha paranee jo ennen joulukuuta, haha!
Rahaa! Kymppi joka päivä ja jouluaattona kaksikymppiä. No tämä kalenteri ei kyllä ole mikään budjettivaihtoehto. Varsinkaan, jos lapsia on useampi, heh!
Tikkareita. Karkit vissiin kelpaa aina?
Kännykkä. Hmm, olisikohan tämä nyt sitten yhden luukun kalenteri, vai löytysikö luukuista kännykän osia, joista voi sitten taitava kasata aattona oman kännykän?
Semmosii oikeita lahjoja. Leluja. No tällainenhan meillä on joskus ollutkin. Ja vaikka täytin luukut pääasiassa kaikella hyödyllisellä (pienien lelujen lisäksi), kuten hammasharjalla, sukkaparilla ja sellaisella, tuntui muutaman päivän päästä aivan järjettömälle, että lapsi saa 24 lahjaa juuri ennen joulua! Ja tuosta kalenterista tuli kyllä tosi kalliskin. Ei tosin niin kallis, mitä tuo ehdotettu rahakalenteri kustantaisi, hah!
Legoja. Jep. Tämä siis on asiantuntijaraadinkin mielestä kiva idea!
Junarataa. Onpa kiva idea! Tähän voisi siis ostaa vaikka jonkin Brion junaratapakkauksen ja jakaa sitten radan osat 24 pieneen pakettiin. Tosin edullisemmin varmasti pääsisi, jos ostaisi sellaisen valmiin Brion joulukalenterin?
Keppi. Apua! kuulostaa kyllä aika kamalalle, mutta tämä lapsi rakastaa keppejä ja kiviä, joten miksei, haha! Tämä taitaa muuten olla edullisin vaihtoehto, sillä ainekset voi poimia lähimmästä pusikosta, heh.
Minkälaisia juttuja teidän itse tehdyistä kalentereista löytyy?
Näin lapsen oikeuksien päivänä ajattelin kertoa meidän arjesta päivystävänä sijaisperheenä.
Me siis toimitaan päivystävänä sijaisperheenä, eli meille voidaan sijoittaa lapsi kiireellisesti (usein jopa vain tunnin varoitusajalla) suoraan kriisitilanteesta lyhyeksi aikaa. Tuo lyhyt aika tarkoittaa käytännössä melkein mitä vain muutamasta päivästä reiluun vuoteen, riippuen aina lapsen ja hänen perheensä tilanteesta. Lapsi palaa meiltä joko takaisin kotiin tai lapsesta voidaan tehdä huostaanottopäätös (tämä on aina viimeinen vaihtoehto, johon ei päädytä kevein perustein!), jolloin lapsi muuttaa meiltä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Me emme tee mitään päätöksiä, vaan kaikki päätökset tekee lapsen sosiaalityöntekijä tiimeineen.
Mutta millaista päivystävän sijaisperheen arki sitten on?
Suurimmaksi osaksi aivan tavallista (suur)perhearkea. Meidän omaan ydinperheeseen kuuluu vanhemmat ja kaksi lasta, kun taas päivystysperhetyön myötä meidän lapsiluku on suurimmaksi osaksi aikaa tuplaantunut. Kuuden hengen poppoo on mun näkökulmasta jo suurperhe ja tämä onkin ihan parasta, kun välillä saadaan elää suurperhearkea ja toisinaan sitten ollaan vain omien lasten kanssa.
Ehkä suurin ero tavallisessa arjessa onkin juuri se, että meitä on aika monta. Aamupalapöydässä istuu pari lisäsuuta lusikoimassa aamupuurojaan, eikä me mahduttaisi samaan aikaan autoon, ellei sieltä löytyisi kolmea penkkiriviä. Varastoon on kertynyt lastenvaatteita miljoonassa eri koossa, eikä kaikesta pieneksi jääneestä voi millään luopua, sillä koskaan ei tiedä mitä kokoa tullaan seuraavaksi tarvitsemaan. (Me toimitaan sijaisperheenä pienille, alle kouluikäisille lapsille)
Mutta aivan tavallisista jutuista meidän arki koostuu. Tehdään ihan samoja juttuja, kuin jos oltaisiin vain oman perheen kesken. Meillä leikitään, pelataan, luetaan, kinastellaan, halitaan, lohdutetaan ja tehdään retkiä metsään. Ja jos sijoituksen varrelle osuu juhlia, ovat sijoitetut lapset luonnollisesti myös osana niitä. Me ollaan vietetty joulua yhdessä sijoitetun lapsen kanssa ja oltu suurperheenä kummilapsen ristiäisjuhlassa. Kesällä seilattiin naapurimaahan ja tehtiin viikon mittainen kotimaan road trip eläinpuistoja kierrellen. Onhan kaikki vähän erilaista isommalla porukalla, mutta loppujen lopuksi varmasti aika samanlaista, kuin missä tahansa muussa isossa perheessä.
Pääasiassa eletään kuitenkin aivan tavallista (ja vähän tylsääkin) lapsiperhearkea, mutta tämä onkin usein juuri parasta ”hoitoa” sijoitetuille lapsille. Saada turvallinen kasvuympäristö rutiineineen ja sääntöineen.
”Lapsia ja nuoria, jotka eivät voi elää omassa kodissaan, on vuosi vuodelta enemmän. Vuonna 2018 oli kodin ulkopuolella sijoitettuna 18 544 lasta ja nuorta. Huostaan otettuja heistä oli 10 861 ja kiireellisesti sijoitettuja 4 390 lasta (sama lapsi voi sisältyä sekä kiireellisiin sijoituksiin että huostassa olleiden lukumääriin). Kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista oli 7721 saanut sijaisperheen. ”*
Toki meidän arjessa näkyy myös sijoitettujen lasten erityisyydet ja haasteet. Kiireellisellekin sijoitukselle on aina painavat syyt ja lapset saattavat kantaa mukanaan monenlaista huolta, murhetta ja traumaa.
Arkeen kuuluu myös sijoitettujen lasten tapaamiset biologisten sukulaisten kanssa. Lapsi kun ei koskaan tule meidän elämään yksin tai vain sisarustensa kanssa, vaan mukana tulee aina myös lapsen biologiset vanhemmat, ehkä muitakin sukulaisia ja lapsen sosiaalityöntekijä(t), joiden kanssa tehdään yhteistyötä. Lapset tapaavat sijoituksen aikana vanhempiaan ja nämä tapaamiset suunnitellaan aina yhdessä lapsen sosiaalityöntekijän ja vanhempien kanssa, mutta niitä voi olla esimerkiksi useasti viikossa tai vaikka parin viikon välein. Näihin vaikuttaa aina moni asia, kuten esimerkiksi se, onko lapsi palaamassa pian kotiin, vai muuttaako hän pitkäaikaiseen perheeseen. Tapaamiset tietenkin rytmittävät myös meidän perheen arkea, sillä kalenteriin merkataan tapaamiset, palaverit, mahdolliset lääkärikäynnit ja muut sijoitetun lapsen asioihin liittyvät menot ja omat menot suunnitellaan sitten näiden ympärille.
Meidän kohdalle on osunut paljon rauhallisia ja kiireettömiä päiviä, jotka ollaan saatu elää omien aikataulujemme mukaan. Näin varmasti useimmiten onkin. Aika tavallista ja kivaa arkea!
”Suomalaisissa perheissä elää lisäksi lähes 55 000 lasta ja nuorta, jotka tarvitsevat lastensuojelun avohuollon tukea ja apua. Yhtenä tärkeänä tukimuotona on tukiperhetoiminta, johon tarvittaisiin runsaasti lisää perheitä. Perhehoitoa tarvitsevat myös jostakin sairaudesta tai vammasta kärsivät lapset ja nuoret sekä sikiöaikaisen päihteiden käytön haitoille altistuneet lapset.”*
Me ollaan toimittu myös tukiperheenä ja se on sijaisperhetoimintaa kevyempi muoto olla mukana tällaisessa toiminnassa! Voisin tästä kirjoitellakin joskus lisää, mutta nopeasti kerrottuna kyseessä on siis toiminta, jossa lapsi asuu normaalisti kotonaan, mutta vierailee tukiperheessä esimerkiksi yhden viikonlopun kuukausittain.
Olen joskus vannonut, että en enää ikinä koskaan milloinkaan osta yhtään akryylivaatetta. Että panostan vain laadukkaisiin materiaaleihin, jolloin vaate on mukava päällä ja kestää käyttöä. Aika hyvin olen kyllä tässä päätöksessä pysynytkin, mutta tällä kertaa tein pienen poikkeuksen tähän omaan sääntööni. En nimittäin voinut vastustaa tätä ihanaa joulumekkoa*! 100% rakkautta (ja akryylia)!
Arvostan vaatteissa laadukkaita ja kestäviä materiaaleja, sillä mikään ei ole kurjempaa kuin se, kun lempparivaate nyppyyntyy ja lörpsähtää rumaksi muutaman käyttökerran jälkeen. Nyt ajattelin, että tällaista jouluvaatetta tulee kuitenkin käytettyä sen verran vähemmän, että se (toivottavasti!) kesää hyvänä, vaikka onkin pahamaineista akryylia. Toisaalta luonnonmateriaalit maksavat luonnollisesti paljon enemmän, enkä ehkä raaskisi sijoittaa joulumekkoon kovinkaan suurta summaa rahaa.
Mekko on juuri täydellinen tähän joulunalusaikaan, ja tämä mekko päällä haarukoin sitten jouluaattona joululaatikot napaani ja avaan joulupaketit. Joulun jälkeen mekon voi pakata laatikkoon odottamaan sitten seuraavaa joulua!
Nämä Onlyn vaatteet on mun mielestä aika naftia mitoitukseltaan, ja tilasin siksi tämän mekon kokoa isompana, mitä normaalisti käytän, ja koko osui kyllä ihan nappiin.
Tällä kertaa puin mekon tavallisten mustien sukkahousujen kanssa, mutta ajattelin käydä ostamassa jotkut kivat neulesukkikset mekon kaveriksi. Nämä nilkkurit* tilasin nyt samalla kertaa, ja nämä onkin olleet juuri parhaat näille keleille, kun on tällainen syksyn ja talven välimaasto (aka. välikausi, näin perhekielellä). Kengät ovat kyllä sen verran lämpöiset, että niillä varmasti tarkenee myös talvella, ainakin pikku pakkasilla.
Mun joulunodotuslistalta voin nyt ruksia jouluvaatekohdan ja eilen sain laittaa ruksin myös kohtaan ”joulun ekat piparit”. Tästä se nyt alkaa, ihana joulun odotus!
