Koukutun aivan älyttömän nopeasti cokikseen ja suklaaseen. Kun huomasin, että juodaan limua ja syödään suklaapatukoita (taas) JOKA ilta (ja tuo näkyi jo mun painossakin, kraah), päätin lopettaa kaikenlaisten sokeriherkkujen syönnin. Tiedän, kuulostaa ihan kamalan tylsälle ja ankealle, mutta näköjään mä joko syön sokeria jatkuvasti, tai sitten en ollenkaan. En vain osaa sellaista sokerin kohtuukäyttöä.
Koska olen ehdollistanut itseni siihen, että iltoihin kuuluu aina jotain pientä herkkua, olen sitten cokiksen sijaan lipitellyt iltaisin smoothieta. Juu, mäkin olen yleensä tirskahdellut, kun olen kuullut jonkun herkuttelevan palalla banaania. Mutta tuo smoothie on mulla toiminut, enkä ole ihan kamalasti kaivannut sitä joka iltaista cokislasillista tai suklaapatukkaa (ihan vähän vain). Yhtenä iltana mulle kuitenkin iski kamala makeanhimo ja sitten muistin pitkästä aikaa taatelit!
Taatelit on aivan älyttömän makeita, ja niillä kyllä saa korvattua pahemmankin luokan makeanhimon. En silti välitä taateleista pelkästään sellaisenaan, vaan olen tuunannut yleensä taatelini maapähkinävoilla (tällä kombolla voi huijata itseään ja uskotella syövänsä snickersiä) tai ostanut valmiiksi suklaalla tai lakritsilla maustettuja taateleita. Varsinkin nuo lakutaatelit ovat aivan älyttömän ihania!
Muistin lukeneeni joskus, että lakutaateleita voi tehdä myös itse pyörittelemällä taateleita lakritsijauheessa ja päätin testata tätä. Ekaa kertaa ikinä en ostanutkaan valmiiksi pussitettuja kuivattuja ja maustettuja taateleita, vaan ostin paketin tuoreita taateleita ja Urtekramin raakalakritsijauhetta. Ja apua miten hyviä näistä tuli! Tuoreet taatelit ovat luonnollisesti paljon pehmoisempia ja mehukkaampia, kuin kuivatut ja tuo Urtekramin lakritsijauhe aivan mielettömän hyvää!
Jos siis etsit jotain karkkihyllyn sokeriherkkua terveellisempää makeaa naposteltavaa, niin testaa näitä!
LAKUTAATELIT
Tarvitset vain:
Tuoreita taateleita
Urtekram lakritsijauhetta
Ja näin helppo ne on tehdä:
Tee taateliin viilto ja poista kivi, leikkaa taateli puolikkaaksi (ainakin mun mielestä kokonainen taateli on turhan iso suupala) ja pyörittele lakujauheessa. Ta-daa, valmista tuli!
Meillä on lasten toiveesta vietetty viime vuosina Halloweenia, mikä on ollutkin tosi hauska piristys syksyn keskelle. Tuo päivä on myös merkittävä siksi, että Halloweenin jälkeen alkaa mun virallinen joulunodotusaika!
Mun mielestä joulun odotus on vuoden parasta aikaa, jopa ihanampaa, kuin itse joulu. Tykkään jouluhössötellä kaikenlaista ja fiilistellä tulevaa juhlaa.
Mutta mitä ihmettä, silmämunakakut on syöty jo aikaa sitten, enkä ole jouluhössöttänyt vielä yhtään! Marraskuu on iskenyt ankeuttajan lailla imien ulkoa kaiken valon ja lämmön pois. Bonuksena vielä joka paikassa on märkää, yyyh! Ei oikein joulututa, kun ympärillä näkyy vain pikimusta märkä asfaltti, eikä tunnelmallisesta lumipeitteestä ole tietoakaan.
Mutta tulisikohan se joulumieli, jos vaan alkaisi laittamaan joulua jo kotiin?
Tähän teräksiseen maalattuun kynttilänjalkaan ihastuin jo aikaisemmin ja tilasin sen meille joitain viikkoja sitten. Se onkin ollut ihan lemppari ja siinä ”palaa” joka ilta LED-kynttilöitä. Aidoissa kynttilöissä on kyllä aivan oma tunnelmansa, mutta nuo LED-kynttilät ovat ihanan huolettomia pienten lasten kanssa.
Koristerengas LED-valoköynnöksellä näyttää tosi kivalle ja sopisi mainiosti vaikka ulko-oveen. Tuossa kuvassa renkaaseen on kieputettu joitain vihreitä oksia, ja ne sopii siihen kyllä ihanasti! Tämä on muuten -30% alessa nyt!
Roikkuvat kynttilänjalat on mun mielestä aivan ihania, ja meilläkin on tällaiset vastaavat, mutta pyöreät olohuoneen ja keittiön ikkunoissa. Tykkään näistä hirmuisesti, sillä nämä voi laittaa esille jo syksyllä, sillä eivät ole mitenkään erityisen jouluisia. Meillä näissäkin käytetään ihanan helppoja ja huolettomia LED-kynttilöitä.
Meillä on ollut usean vuoden ajan valkoinen joulukuusi, mutta olen jo parin vuoden ajan haaveillut perinteisestä vihreästä kuusesta. Tämä lumipeitteinen PUOLIKAS kuusi näyttää kyllä kauniille ja veisi vähän tilaakin, mutta näyttääköhän se kuitenkin vähän, noh, puolikkaalta?
Paperiset lumihiutaleet voi ripustaa vaikka ikkunaan, meillä oli yhtenä jouluna vastaavia olohuoneen ikkuna täynnä! Ne oli kyllä tosi kauniit, enkä olisi meinannut malttaa ottaa niitä joulun jälkeen ollenkaan pois. Samat lumihiutaleet on meillä edelleen tallessa, saa nähdä keksinkö tänä vuonna niille paikan.
Tämä vihreä kuusi on kyllä ihanan aidon näköinen! Aito kuusi olisi kyllä ihana, mutta tekokuusi on niin paljon käytännöllisempi, että taidetaan kuitenkin sellaiseen päätyä.
Olen ollut ekan kerran oikeasti toimivalla ja pitkällä sokerilakolla vuonna 2016. Aikaisemminkin kyllä monesti yritin, mutta yleensä mun sokerilakko päättyi siihen, että päätin pitää sellaisen 300g irtokarkkipussin kokoisen tauon, enkä sitten lopulta enää palannutkaan lakon pariin.
Koukutun sokeriin aivan älyttömän helposti, enkä todellakaan osaa pitää mitään yhtä herkkupäivää viikossa, vaan lipsahdan helposti siihen, että syön suklaata JOKA ilta!
Tuolloin 2016 olin ilman sokeriherkkuja (ja lakkoilin myös gluteeniviljoista) monta kuukautta! Kun sitten jossain kohtaa jostain syystä maistoin palan suklaapatukasta, en jäänyt uudelleen koukkuun, vaan suklaa maistui ÄLLÖTTÄVÄN makealle. En pystynyt syömään sitä yhtä suupalaa enempää, eikä se todellakaan maistunut hyvälle. Siksipä edelleen ihmettelen, että miten sitten lopulta kuitenkin aloin taas syömään makeaa ja jäin uudelleen sokerikoukkuun, aargh!
Nyt päätin luopua jokailtaisesta suklaapatukasta ja samalla muistakin makeista herkuista aivan kokonaan ja aloitin taas kerran sokerilakon. Mutta mitä ihmettä, takana on viikko sokerittomuutta ja tämä ei toimikaan tällä kertaa ollenkaan!
Aikaisemmin mulla on ollut ekoina päivinä kamala päänsärky, nyt sitä ei ollut ollenkaan. Enkä kyllä valita, ihmettelen vain.
Yleensä olen päässyt sokerinhimosta eroon jo muutamassa päivässä (tai näin ainakin muistelen), nyt en saa mielestäni kaikkia ihania suklaapatukoita! (Eilen näin kaupassa omaa joululemppariani Wienernougata!! Ehkä tämä ei ollutkaan paras aika aloittaa sokerilakkoa)
Ennen sokerittomuus toi muhun valtavasti energiaa, nyt en kyllä huomaa jaksamisessani mitään muutosta aikaisempaan. Ehkä se energiapiikki on vasta tulossa?
Tuolloin 2016 en todellakaan tavoitellut painonpudotusta, mutta kilot karisivat silti aivan itsestään. Nyt painossani ei ole tapahtunut MITÄÄN muutosta, vaikka sellaisesta vähän salaa toivoinkin.
Ainut tuttu juttu aikaisemmista sokerilakoista on kamala NÄLKÄ!
Miksi ihmeessä tämä ei nyt tällä kertaa toimikaan? Ehkä unissakävelen ja ahmin yöt tietämättäni sokeria? Ehkä noiden tietämättäni tekemieni yövaellusten seurauksena en siis ole aikaisempaa virkeämpikään? Vai olenkohan vain malttamaton ja kaikki nuo sokerittomuushyödyt ovat vasta tulossa?
Jatkan tätä omaa ihmiskoettani ja katson saanko tutut hyödyt myöhemmin, vai joudunko toteamaan, että tämä ei vain toimi mulla enää.
