Lupasin eilen kertoa lisää poikien Ryhmä Hau kekkereistä, mutta tiedättekös… Nukahdin juuri ennen kuin mun virallinen bloggausaika alkaa!
Mulla on muutamia omia hetkiä, jolloin voin tehdä omia hommia. Isompi pojista on muutaman tunnin päiväkodissa neljänä päivänä viikossa, ja tuolloin vauvan nukkuessa päikkäreitä, tai viihtyessään hetken omien leikkien parissa, teen oikeita töitä, eli siis päätyötäni ja jos aikaa jää niin myös tätä blogia.
Virallinen bloggausaika on sitten illalla lasten mentyä nukkumaan, varmaan tuttu kuvio muillekin blogikolleegoille, että se iltojen telkkarinkatseluaika käytetään oman blogin päivittämiseen. Niin ja aloitin muuten näiden lisäksi vielä yhden työprojektin, joka on superkiva, mutta jota en ole ehtinyt kuukauteen jatkamaan ollenkaan. Voiko jostain ostaa lisää tunteja vuorokauteen?
Eilen kuitenkin olin taas vaihteeksi ihan rättiväsynyt, ja nukahdin itsekin, kun menin vauvaa nukuttamaan. Heräsin kahdelta yöllä tyhjäämään pyykkikoneen ja hetken mietin tarttuisinko tietokoneeseen ja rästihommiin, mutta järjen ääni voitti, haha, ja sammutin auki jääneen koneen ja menin jatkamaan unia.
Mulle muuten kävin toissaviikonloppuna ihan samoin, perjantai- ja lauantai-iltoina nukahdin samaan aikaan lasten kanssa! Ai miten niin univelkaa… hah.
Mutta niistä synttäreistä!
Poikien tuplajuhlat päätettiin viettää Ryhmä Hau teemalla, joka on Veikon yksi tämän hetken lemppareita. Teemaväreiksi suunnittelin Ryhmä Haun logosta poimien valkoisen, punaisen ja vaaleansinisen, mutta lopulta nuo värit aika vähän näkyi juhlissa, kun en ajoissa tilannut ilmapalloja netistä (livekaupoissa oli vain kirjavia ilmapallosettejä), enkä halunnut käyttää tarjoilussa kertakäyttöastioita.
Tarjottavina meillä oli Ryhmä Haun hahmojen mukaan nimettyjä tarjottavia. Suolaisena Toman tonnikalapiirakka, Kajan savukinkkukakku, Rekun cocktailpiirakat ja makeana Vainun täytekakku mangomoussella, Rollen porkkanakakku ja Sampan mokkapalat. Lisäksi oli vielä popcorneja, keksejä ja hedelmälajitelma.
Täytekakun ja voileipäkakun, eli ne isotöisimmät ja vaikeimmat, tilasin valmiina Pala Kakkua:sta, ja molemmat oli paitsi ihanan näköisiä, myös tosi hyvän makuisia. Kakun koristelu oli toteutettu teemavärein, ja etukäteen sovittiin, että nuo kakun päälle tulevat hahmot käyn ostamassa figuureina, jotka jäävät sitten lasten leikkeihin.
Kaikenlaista kivaa teemaan sopivaa tulostettavaa löysin täältä, ja nuo hahmokyltit (cupcake toppers) on tulostettu sieltä. Tulostin niitä kaksi arkkia, ja ne on leikattu ja liimattu vastakkain sitten cocktailtikkuihin. Varmasti superkivat muffinsien päällä, mutta ihan hauskat tuossa tonnikalapiirakassakin.
Koska nämä juhlat oli sukulaisille, ja vieraina aikuisia, ei meillä tämän enempää teema näkynyt kemuissa, mutta lastenkutsuille olisi voinut tulostaa vielä enemmän rekvisiittaa, ja ainakin lelukaupoissa olen nähnyt myös Ryhmä Hau kertakäyttöastioita ja muuta juhlarekvisiittaa. Toisaalta noilla pienillä figuureilla on kyllä kiva koristella juhlapöytää, kun ne jäävät sitten juhlien jälkeen leikkeihin.
Meillä on muuten tulevana viikonloppuna vielä yksi synttärikattaus, joten juhlahulinoissa jatketaan vieläkin! Niin ja vauvahan täyttää oikesti yksi vuotta vasta ensi kuussa, joten tietenkin meillä on vielä jotain synttärihumua omankin perheen kesken tiedossa. Niin ja miehen synttäreitä, isänpäivää ja mitä näitä nyt on… Aikamoista juhlahumua nämä meidän syksyt, haha.
Onko Ryhmä Hau huuma tavoittanut teidät?
SUPERSANKARISYNTTÄRIT JA ”PAHIKSEN ETSINTÄ”
Meillä vietettiin eilen Veikon kaverisynttäreitä supersankariteemalla, ja tarkoituksena oli viettää mukavat, mutta helposti järjestettävät juhlat ilman turhaa hössötystä ja stressaamista. Tarjoilut suunnittelin helpoiksi toteuttaa, suolaisena pöydästä löytyi pieniä kolmioleipiä, coctailtikkuja ja pop corneja. Ihanan suklaisen mansikkamoussella täytetyn spidermankakun tilasin täältä, ja sen lisäksi makeana tarjoiltiin vain jätskiä. Karkkeja tai keksejä meillä ei synttäripöydässä ollut ihan tarkoituksella, ainoastaan poksukarkkeja (siis niitä karkkirakeita, jotka poksuvat suussa) oli pöydässä vähän hassuttelumielessä, ja rohkeimmat niitä vähän maistelivat.
Kun lapset olivat hetken leikkineet ja herkutelleet, löytyi keittiöstä outo, keltaiseen lappuun raapustettu viesti…
Kammottava pahis on käynyt varkaissa. Nyt tarvitaan supersankareita apuun!
Jalanjälkiä on nähty eteisessä, löytyisiköhän sieltä johtolankaa?
Niin supersankarit säntäsivät eteiseen, josta hämmästyneinä kiikutettiin ensimmäisenä pienet kengät näytille (jalanjälkiä nähty eteisessä…), jolloin tarkennettiin, mikä itseasiassa on johtolanka. Tietenkin tuommoinen naru, joka tuossa ensimmäisessäkin keltaisessa lappusessa roikkui, haha.
Supersankarit juoksivat uudelleen eteiseen, jolloin sieltä löytyikin uusi viesti.
1. Ensimmäinen johtolanka!
Olohuoneesta on kuultu outoa rapinaa, löytyisikö sieltä jokin vihje?
Ennen kuin johtolankalappusta oltiin ehditty lukea loppuun asti, olivat supersankarit jo olkkarissa etsintäpuuhissa (se loppu olisi mennyt näin: muista kurkkia myös huonekalujen alle!), ja pian kiikutettiinkin jännittyneinä uutta vihjelappua.
2. Toinen johtolanka!
Läheltä piti, mutta pahis ehti saaliinsa kanssa karkuun.
Jotain merkillistä on kuitenkin nähty talon pienimmässä sängyssä!
Kun iloinen supersankarijoukko oli juossut synttärisankarin huoneeseen, ja olivat kurkkimassa peittojen alle, vihjaistiin heille, että mahtaisiko talosta kuitenkin löytyä vieläkin pienempi sänky. Asuuhan talossa yksi vauvakin… Ja niin pinnasängystä löytyikin tutun näköinen lappunen.
3. Kolmas johtolanka!
Huh, nyt olette tosi lähellä!
Kuumottava ja ratkaiseva vihje saattaa löytyä keittiön kuumimmasta paikasta!
Salamana pienet etsivät olivat tutkimassa hellaa, kunnes rohkenivat kurkata uuniin, josta paljastui viimeinen johtolanka.
4. Neljäs johtolanka!
Mahtavaa, pahis on melkein tavoitettu!
Hänet on juuri nähty juoksevan terassin suuntaan!
Eikä aikaakaan, kun pahiksen anastama vihreä säkki löytyi.
Onnea supersankarit!
Pahis säikähti teitä todenteolla, ja juoksi itse suorinta tietä vankilaan!
Muistakaa jakaa saalis tasapuolisesti!
Säkistä löytyi jokaiselle samanlaiset pikkuiset pussukat, joissa oli lakupötköt ja saippuakuplapullot, joita siirryttiinkin ulos puhaltelemaan.
Perinteinen aarteenetsintä supersankariteemaan sovellettuna oli kyllä lapsista hauska ohjelmanumero, ja varmasti meillä joku vastaava on seuraavillakin lastenkutsuilla. Ainakin lapset itse toivoivat heti perään uutta tehtävää, haha.
Synttärijuhlat oli kyllä tosi kivat, synttärisankari oli ihan täpinöissään kavereiltaan saamistaan lahjoista, ja ”pahiksen etsintääkin” on muisteltu hyvillä mielin jälkikäteen. Muutaman viikon päästä vietetään sitten poikien yhteisiä sukulaissynttäreitä, aika kivaa päästä järkkäämään toisetkin juhlat aivan pian!
Onko teillä ollut järjestettyä ohjelmaa lasten synttäreillä?
RISTIÄISET
Töttöröö, täällä eletään nyt mukavassa rytmissä, kun pienempi murunen nukahtaa kahden aikaan yöllä ja isompi puolestaan heräilee seitsemältä. Vauvalla on ollut pikkuisen masuvaivaa, ja kokeilumielessä jätin kahvin pois ja se auttoi! (Tähän voi nyt kuvitella kymmenen sellaista irvistävää emojia) Ihan loistavaa on se, että masuvaivat hellittivät, mutta ihanaa olisi myös herätellä itseään muutaman tunnin yöunien jälkeen saavillisella kahvia… Onneksi nämä taitavat olla kuitenkin niitä kuuluisia vaiheita, jotka menevät ohi aikanaan ;)
Oikeastaan mun ei nyt pitänyt höpötellä mistään vaiheista, vaan kertoa vauvan ristiäisistä.
Juhlajärjestelyitä tehtiin ihan viime minuuteille asti, itse säntäilin sinne tänne, mies nakutteli valokuvia seinälle, sisko laitettiin pöytäliinansilityspuuhiin ja siskon mies pom pomeita ripustamaan. Mitään kuvia ei tietenkään muistettu ottaa, vaikkapa juhlavaatteista, mutta muutamia kuvia juhlista löytyi tänne bloginkin puolelle.
Juhlat pidettiin meillä kotona, läheisimpien sukulaisten kesken, joita kertyikin lähes kolmekymmentä henkeä.
Kun kaikki vieraat pappi mukaan lukien saapuivat paikalle, aloitettiin me juhlat ruokailulla. Keittiön tasot oli tyhjätty ja tilalle katettu noutopöytä astioineen. Kaikki tarjottavat tilattiin täältä, enkä voisi enempää olla tyytyväinen! Kaikki toimi pitopalvelun kanssa oikein hyvin, ruuat oli maistuvia ja niitä oli riittävästi (eli ruokaa pakattiin juhlien jälkeen jääkaappi täyteen…), ruuat olisi saanut suoraan kotiin tuotuna, mutta me haettiin ne itse ja saatiin vastineeksi vuokrata juhliin tarvittavat astiat veloituksetta. Me valittiin teemamenuista herkullisen kuuloinen Välimeren menu, ainoastaan menuun kuuluva tiramisu vaihdettiin perinteiseen kinuskikakkuun. Suosittelen kyllä, jos Tampereen seutuvilta on pitopalvelu etsinnässä!
Kastetilaisuus aloitettiin virrellä Jumala loi, ja melko tarttuva ralli taisi olla, nimittän papin juuri kertoessa vauvan nimeä alkoi raikaamaan kirkkaalla kolmevuotiaan äänellä ”Juumaalaa loiiii… Juumaalaa loiiii…”
Nimi saatiin kuitenkin annettua ja isoveli sai suorittaa kunniatehtävän, kuivata vauvan pään kasteen jälkeen. Loppuun laulettiin vielä Mikko Alatalon Suojelusenkeli.
Mä katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa
siinä kaksi pientä lasta kulki vaarallista siltaa
heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteinen
mut ei hätää heitä suojas enkeli valkosiipinen
Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan
mä muistan päivän leikit, kuinka sua rakastan
sä olet tosi pieni ja mä kyllä toivoisin
että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin
Kohta ryntäät maailman ruuhkaan, näät varjoja ja aurinkoa
tee mitä teet, mut älä sielullesi vahinkoa
sillä haavat nuo ei parane, vaikk isi kuinka puhlatais
siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais
Tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen
on harmaantuneet värit enkelin, repaleiset siivet sen
voi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat
tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat
Kasteen jälkeen syötiin jälkkäriksi kahvin kanssa kinuskikakkua ja macaroneita. Muutakin olin kahvipöytään suunnitellut, mutta en vaan ehtinyt toteuttaa! Vauvan nimen olin ajatellut nimikoida pikkuleipiin, joita leivoin juhlia edeltävänä iltana (hirveen hyvä ajoitus…), mutta lopulta ehdin vain kuorruttaa jalanmuotoiset keksit vaaleansinisellä kuorrutteella ja nimikointi jäi. Mulla on oikeasti tosi huono tapa olla ihan liian optimistinen kaiken, ja varsinkin ajankäytön suhteen!
Lopulta printtasin nimen valkoiselle paperille ja laitoin pieneen kehykseen kahvipöytään. Kahvipöytään päätyi myös Walldesignilta tilaamani kastetaulu, jossa siinäkin luki vauvan kutsumanimi.
Nyt pitäisi muuten keksiä vauvalle bloginimi. Vauva sai kolme nimeä kuten veljensäkin, joista kaksi jälkimmäistä saattaa blogissa myöhemmin vilahtaakin, mutta etunimeä en tule täällä kertomaan. Mietinnässä on, kutsutaanko vauvaa blogissa keskimmäisellä nimellä kuten Veikkoakin, vai saako vauva jonkin muun bloginimen. Toistaiseksi vauva on siis edelleen blogissa vauva, palaillaan myöhemmin nimiasiaan! :D
Edit. Onnistuin poistamaan edellisen postauksen, murr… Ehdin kuitenkin lukea kommentit, kiitos niistä!