Meillä vietetään vauvan kovasti jo odotettuja ristiäisiä ensi viikolla. Isoveljen keksimä Ritari-nimi kulkenee varmasti jatkossakin matkassa, mutta ihanaa saada myös vauvan ihan oma (maailman paras tietty…) nimi jo käyttöön!
Mukavaa nähdä myös sukulaisia, joista suurin osa näkee pitkien välimatkojen takia vauvan ensimmäistä kertaa juhlissa.
Me haluttiin tällä kertaa pitää juhlat meillä kotona, pienet intiimit juhlat, vain tärkeimpien sukulaisten kesken. Vähän kuitenkin mietitytti mahdutaanko me meille, ja käytiin katsomassa erästä seurakunnan tilaa juhlapaikaksi. Pihassa ensimmäisenä tuli tämmöisissä-paikoissa-on-aina-hautajaiset -fiilis, eikä se sisätiloissa kummemmaksi muuttunut, joten päätettiin sittenkin mahtua meille kotiin!
Haluttiin vauvan ensimmäisistä juhlista tietenkin ihanat ja parhaat mahdolliset, mutta kuitenkin päästä melko helpolla, muistettavaa kun riittää siitä huolimatta ihan varmasti.
Suurin helpotus on varmasti pitopalvelusta tilatut ruuat ja täytekakku, vain jotain pientä kahvitarjottavaa keksitään itse lisäksi. Lämpimänä ruokana meillä on ihanan kuuloinen välimerellinen menu ja kakkuna jokin perinteinen, todennäköisesti kinuskikakku (siitä päätös pitää tehdä huomiseen mennessä, joten vielähän tässä ehtii pohtia, hahah).
Vielä pitäisi hankkia koko porukalle juhlavaatteet. Veikolle hakusessa on kiva kauluspaita ja jotkin rennot siistit housut, ja vauvalle ehkä jotain niihin mätsäävää.
Ristäismekkona on sama ihana isomummoni neuloma mekko, mikä Veikollakin oli omissa juhlissaan, ja sinne alle vaaleat vaatteet.
Omasta juhla-asusta ei ole vielä tietoakaan, täytyy ensin tehdä retki vaatehuoneeseen ja sen jälkeen miettiä täytyykö laajentaa kierrosta vaatekaupoille asti. Ripset olisin halunnut laittaa raskaustauon jälkeen ennen ristiäisiä, mutta en ole ehtinyt yhtään selvittää kuka meidän lähellä tekee kivoja ripsiä. Aikaisempi tunnin edestakainen matka yhdistettynä parin tunnin ripsihuollossa makoiluun ei tällä hetkellä oikein sovi aikatauluihin…
Katselin muuten aivan ihania fantasiakakkuja, mutta päädyttiin kuitenkin ihan perustäytekakkuun, kun sen saa kätevästi samasta paikasta ruokien kanssa. Jotain ihanaa vauvan nimellä varustettua olisi kuitenkin kiva saada kahvipöytään, ja mietin nimikoituja pikkuleipiä. Onko joku sellaisia itse tehnyt?
Koristeitakaan en ole vielä sen enempää miettinyt, kuin että haluan perinteisen valkoista ja vaaleansinistä. Ehkä raitaa tai polka dotia, ja pom pomeitakin voisi koittaa askarrella jos vaan aikaa jää. Pappi treffataan viikonloppuna ja virretkin pitäisi päättää. Olen vauvan syntymän jälkeen ollut maailman surkein kaikissa aikatauluasioissa, mutta luotan silti, että viikon päästä meillä on jo kaikki valmiina! :D
Olisi kiva saada vielä viime hetken vinkkejä ja ideoita, linkkailkaa kommenttiboxiin jos olette tehneet ristiäisaiheisia postauksia! :)
Postauksen inspiskuvat: Pinterest
SYNTTÄRISANKARI JA YKSI MASU
Meillä on jo muodostunut perinteeksi käydä ikuistamassa synttärisankari ihanan Piritta Lipiäisen luona. Elokuun lopulla pääsi meidän kolmevuotias taas kuvattavaksi ja saatiin jälleen aivan ihania kuvia muistoksi.
Synttärikuvien ohessa on ollut kätevä napsia myös muutama perhekuva. Niin harvoin, jos ollenkaan, tulee muutoin otettua kuvia koko kokoonpanosta, että ihana ikuistaa koko perhe kerran vuodessa.
Tällä kertaa otettiin myös muutama masukuva muistoksi. Vielä ei ole tullut vauvamasua ikävä (ennemminkin toivon, että pääsen lopustakin pullataikinamahasta eroon, hahah), mutta tiedän, että kuvia tulee vielä joskus haikeudella katseltua, mun viimeinen vauvamasu ♡
Kuvat Piritta Lipiäinen
Olettekos te tavanneet käydä synttärikuvauksissa, vai luotatteko kotikameraan?
JUHLAMEININKIÄ
Myöhäiset onnittelut kaikille valmistuneille ja ihanaa lomaa niille kenellä sellainen nyt alkoi!
Me juhlittiin tänään talvella maisterin paperit saanutta siskoani, ja tämmöisillä tamineilla mentiin.
Juhlat on mitä parhain (teko)syy käydä mekko-, kenkä-, tai laukkukaupoilla, mutta tällä kertaa mentiin ihan niillä mitä kaapista löytyi. Raskausaikaisille juhlamekoille on melko vähän käyttöä, ja onnekseni olinkin säästänyt edellisestä raskaudesta Mamaliciouksen vaalean pitsimekon. Mekkoon kuuluu myös vyö (ei tuo kuvassa näkyvä), jonka kanssa vauvamasua saa nätisti korostettua, mutta tällä kertaa tykkäsin pitää mekon väljänä ilman vyötä.
Tykkään tuosta mekosta kovasti, se ei ole mitään kovin juhlavaa matskua, mutta silti sitä tuli käytettyä viime raskaudessa vain paristi juhlissa. Täytyykin testailla saisiko siitä erilaisilla asusteilla kelpoa arkimekkoa!
Hattaraisissa visioissani näin itselläni mekon kanssa rennot lainetyyppiset kiharat, mutta jälleen kerran (ehkä sadannen kerran) suoristusrauta kädessäni tuli todettua, että GHD ja minä emme ole parhaat ystävykset mitä tulee kiharoiden tekoon… Säälittävän kiharayrityksen jälkeen hiukset päätyivät hätänutturalle, jonka jälkeen päätin pikaisesti suoristaa koko pehkon.
MK:n ihana Hamilton on ollut aika vähällä käytöllä, sillä se ei niele sisäänsä koko omaisuutta, mutta näin juhlalaukuksi (kun mukaan lähti vain puolet omaisuudesta) se kävi oikein hyvin.
Supervillillä tuulella oleva lapsi ja kiireiset lähtötunnelmat eivät totisesti ole paras yhtälö koittaa kuvata lapsen juhlalookia (eikä edes kovin fiksu idea)…
Päälle valikoitui tänään Hilfigerin pikeepaita ja Pompin pöksyt. Nuo Pompin housut on viime kesän mallistoa, jotka oli mielestäni niin söpöt, että ostin niitä kahdessa koossa. Pienempi koko pakattiin juuri pois käytöstä ja tänään pääsi isommat housut ekaa kertaa jalkaan.
Tykkään tämmöisistä rennoista juhla-asuista pienillä lapsilla, varsinkin kotoisiin perhejuhliin. Pikeet on mukavia siistimpiä yläosia, ja alaosaksi käy vaikka värikkäät farkut, tai tällä kertaa nuo tähtipöksyt.
Kiireinen lähtö täynnä kommelluksia ja tunteja autossa istumista, mutta perillä mukavat juhlat, överipaljon herkkuja masuun ahdettuna ja tietty pitkästä aikaa ihanien sukulaisten tapaamista. Kiva päivä!
Ihanaa viikonloppua!