Tänään, kun ajattelin paistaa jääkaapissa olleesta tölkkicroissanttitaikinasta lapsille välipalaksi croissantteja, osui silmiini samaisella jääkaapin hyllyllä oleva vaniljatuorejuusto. Näistähän voisi tulla yhdessä jotain vielä ihanampaa! Ja niinpäs tulikin. Ei pelkästään croissantteja, vaan kanelisia korvapuusticroissantteja. Eikä näiden pyöräyttämiseen tainnut mennä viittä minuuttia kauempaa, plus kymmenisen minuuttia uunissa. Ihanan helppoa ja nopeaa!

KORVAPUUSTICROISSANTIT

Tarvitset:

• Tölkillinen croissanttaikinaa (tai useampi tölkki tarvittaessa, yhdestä tölkistä tulee kuusi croissanttia)
• Vaniljan makuista tuorejuustoa
• Kanelia
• Sokeria

Tee näin:

Ripottele kanelisokeriseos leivonta-alustalle. Levitä croissanttitaikinalevyt yksi kerrallaan alustalle, voitele levyt vaniljatuorejuustolla ja ripottele päälle vähän kanelisokeria. Kääri croissanteiksi. Siis korvapuusticroissanteiksi! Ja sitten vain repeat, kunnes kaikki croissantit ovat valmiita uunipellille. Paista croissanttipakkauksen ohjeen mukaan (taisi olla 200 asteessa noin 10 minuuttia). Odota, että lapset tulevat koulusta ja/tai päiväkodista kotiin ja yritä vastustaa sillä välin kiusausta ahmaista huumaavan tuoksuiset croissantit omaan napaasi. Tai syö yksi itsekin.

Tällaisella herkkuvälipalalla alkoi meidän viikonloppu. Jos talvella tuli oltua paljon kotona, on näille kevätviikonlopuille sitten kasaantunut aivan ihanan paljon kaikkea mukavaa menoa ja puuhaa. Viime viikonloppu meni koko suurperheen yhteisessä pääsiäisreissussa, kun taas tälle viikonlopulle on tiedossa muun muassa kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa. Hypätään huomenna kaksin junaan ja lähdetään pienelle teatterimatkalle. Aika ihanaa! Vaikka tykätäänkin tehdä paljon asioita koko perheen kanssa yhdessä ja usein juuri koko porukalla tehdään ja mennäänkin, on tällaiset kahdenkeskiset hetket ja reissut myös tärkeitä ja kovin odotettuja.

Ja loppuun vielä alevinkki! Elloksella on taas poistotuotteista* -40% LISÄALE koodilla 455711, eli tuon -40% lisäalen saa jo valmiiksi alennetuista hinnoista! Poistotuotteista löytyy vaikka mitä, esim. kesävaatteitakin (tilasin mm. lapsille shortseja ja t-paitoja), kenkiä ja kaikenlaista, mutta kannattaa kurkata koko poistomyyntivalikoima, jonka löydät täältä*. *mainoslinkki

Aurinkoista viikonloppua!

Just nyt sataa LUNTA, mutta oon silti aika kevätfiiliksissä. Näistä merkeistä ei voi erehtyä, kevät on nyt täällä!

1. Haluan pastellivärejä! Haluan maalata meidän huonekalut pastellisävyillä (yksi vaatekaappi jo odottelee lämpöisempiä maalauskelejä) ja haluan kuorruttaa itseni pastellisävyisillä vaatteilla. Onkin melko loogista, että ensimmäinen mekko jonka olen tulevalle kesälle ostanut on… MUSTA!

2. HARKITSEN ottavani joulutähdet ikkunoista pois. Ne on vaaleanpunaiset ja siksi ihanat, mutta ehkä nyt on aika pakata ne kaappiin odottamaan ensi joulua (siis syksyä!).

3. Haluan pukeutua muuhunkin kuin nilkkamittaiseen untuvatakkiin. Mutta miksi ulkona on noin jäätävän kylmä? Olisi ihana jo pukea oikea kevättakki, mutta toistaiseksi olen vasta pystynyt vaihtamaan paksun toppatakin vähän ohuempaan toppatakkiin.

4. Haluan tehdä kesälomasuunnitelmia! Kahden matkattoman kesän jälkeen en muistanutkaan miten IHANAA matkasuunnitelmien tekeminen on! On ollut ihanaa tehdä varauksia, suunnitelmia, googletella kivoja käyntikohteita ja miettiä jo jopa sitä mitä pakataan mukaan, hah!

5. Olo on levoton ja malttamaton. Haluan tehdä kaikenlaista ja mennä joka paikkaan! Onneksi aivan pian on tiedossa pieni pääsiäisreissu lasten mummin (ja varmaan myös muiden sukulaisten) luo. Kaikenlainen vaihtelu arkeen tuntuu nyt superihanalle!

6. Pyöräilykausi korkattu. Huuh miten jäätävän KYLMÄ viikonloppuna oli pyöräillä, mutta silti ihanaa. Ihanaa, vaikka reidet tuntuivat pitkän pyöräilytauon jälkeen ylikypsäksi keitetyiltä spageteilta ja takapuoli puutui kovalla satulalla.

7. Täyttyvä kalenteri. Sanoinko jo, että olo on levoton? Olen täyttänyt kalenteria kaikenlaisilla piristävillä menoilla. Ihan siis koko perheen tunnin kestävistä uima-allasvuoroista esikoisen kanssa tehtävään kahdenkeskiseen teatterireissuun toiseen kaupunkiin. Just nyt tuntuu ihanalle, että viikonlopuille on suunniteltu jotain spessua, jota odottaa.

8. Pihasuunnitelmat. Olisi ihana toteuttaa haave isommasta uima-altaasta, mutta järkevämpää (kai) on tänä kesänä tehdä jotain freesausta meidän melko tylsälle etupihalle. Haluaisin myös kasvihuoneen, mutta en kuitenkaan oikeasti, sillä tiedän jo valmiiksi, etten jaksa kuitenkaan hoitaa niitä kasveja niin usein kuin kuuluisi. Mutta odotan jo kovasti, että saadaan ottaa terassikalusteet esille ja paistaa pizzaa ulkona!

Mukavaa uutta (keväistä) viikkoa!

Olin varannut lapsille hiihtolomaylläriksi hotellihuoneen yhdeksi yöksi Tampereen keskustasta. Esikoinen aina välillä toivoo, että yövyttäisiin jossain hotellissa Tampereella ja koska miehellä ei ole samaan aikaan lasten kanssa lomaa, tuntui hotelliyö Tampereella lähes nerokkaalta idealta. Saataisiin vähän vaihtelua meidän tavalliseen arkeen ja myös mies voisi osallistua meidän minilomalle töidensä lomassa.

Meillä ei alunperin ollut mitään sen kummempia suunnitelmia tuolle hotellireissulle. Käytäisiin jossain syömässä, haahuiltaisiin ehkä kaupungilla ja saatettaisiin illalla pulahtaa hotellin uima-altaalle.

Sain kuitenkin sattumalta juuri tuolle samalle illalle kutsun Tampere-talossa esitettävään Taikahuilu-oopperan ennakkonäytökseen. Miten mukavaa, tästähän tulikin sitten oopperamatka! En ollut KOSKAAN aikaisemmin käynyt oopperassa! Seurakseni sain toisen ensikertalaisen, 10-vuotiaan esikoiseni.

Koska mulla ei oikein ollut juuri minkäänlaista käsitystä oopperasta, googlailin vähän etukäteen mitä meillä mahdollisesti olisi edessä. Opin muun muassa, että oopperat tekstitetään, eli oopperan sanat kulkevat koko esityksen ajan näyttämön ylälaidassa. Opin myös, että juuri Taikahuilu on sopiva teos myös meille ensikertalaisille. Taikahuilu ei ollut mulle millään tavalla tuttu etukäteen, joten tutustuin myös hieman oopperan juoneen. Ehkäpä siitä olisi hyötyä oopperaa seuratessa. Kaikesta tästä etukäteen googlettelusta huolimatta en oikein siltikään tiennyt mitä illalta odottaa. Ensimmäinen kerta oopperassa vähän jännittikin, mutta samaan aikaan odotin innolla mitä tuleman pitää.

Niinpä sitten illalla hotellihuoneessa muiden kaivellessa uikkareitaan matkatavaroiden seasta valmistauduttiin me esikoisen kanssa lähtemään oopperaan.

Pikkuveli oli hieman huolissaan, ettei isoveljelle käy samoin kuin Aku Ankalle, joka aina nukahtaa oopperaan, heh. Toki itsekin mietin onko 10-vuotias poika varsinaista kohderyhmää, mutta toisaalta juuri tämä lapsi on aina innoissaan lähdössä kaikenlaisiin kulttuuririentoihin, oli sitten kyseessä puistokonsertti, teatteriesitys tai museovierailu. Tai vaikka sitten ooppera!

Tampere-taloon perille päästyämme kilistelimme Haru-baarissa kuohuvalla ja pillimehulla ja kuultiin, että moni muukin oli tullut oopperaan ensimmäistä kertaa ikinä. Huh, ei oltukaan ainoita ensikertalaisia!

Etsimme Isosta salista paikkamme ja pian oopperan ensisävelet kajahtivatkin ilmoille. Oltiin juteltu esikoisen kanssa etukäteen siitä millaista oopperassa olisi (siis täysin sen perusteella, mitä olin juuri hetki sitten googletellut), mutta sitä en ollut hoksannut kertoa, että oopperassa soittaa oikea orkesteri. Tämä yllättikin lapsen, ”noin paljon soittajia, wau!”.

Ehkä juuri omasta oopperakokemattomuudesta johtuen esitystä oli mun mielestä ensimmäisen näytöksen aikana välillä vähän vaikea seurata, enkä aivan koko aikaa pysynyt kärryillä siitä mitä oopperassa tapahtuu. Orkesterin soittama musiikki oli kuitenkin lumoavaa ja esiintyjät lavalla todella taitavia.

Toinen näytös veikin mukanaan aivan toisella tavalla! Välillä saatiin nauraa, välillä lumouduttiin upeasta lavastuksesta ja tietenkin kauniista musiikista. Tuon kolmetuntisen aikana nähtiin lavalla vaikka mitä! Kuultiin upeaa musiikkia, nähtiin huikea määrä todella taitavia esiintyjiä, lavastus oli välillä aivan lumoavan kaunis, oli kimallusta, ihania värejä, taikuutta, huumoria ja lohikäärmekin nähtiin lavalla aivan oopperan alussa.

Esityksen jälkeen yritin kysellä seuralaiseltani kommentteja, mutta en saanut oikein mitään irti. Kerroin, että sekin on ihan ok, jos oopperassa oli tylsää, mutta ei kuulemma ollut. Saisin kuulemma joskus muulloinkin lapsesta oopperaseuraa!

Olihan tuo kolme tuntia (väliajan kanssa) pitkä aika istua oopperan katsomossa, mutta hienosti lapsi jaksoi. Välillä esitys vei lapsen mukanaan, mutta pari kertaa lapsi kysyi koska ooppera loppuu. Mozartin Taikahuilu-satuooppera sopii koko perheelle ja suositusikä tälle on 5 vuotta. On varmaan paljon lapsesta kiinni minkä ikäisen lapsen kanssa oopperaa voi mennä katsomaan. En usko, että meidän 7-vuotias kuopus olisi tätä välttämättä jaksanut seurata, mutta moni muu saman ikäinen varmasti jaksaisikin. 10-vuotiaan kanssa tämä oli mukava yhteinen uusi kokemus ja olipa mukava viettää välillä aikaa lapsen kanssa aivan kahdestaan. Tämän kokemuksen jälkeen lähtisin kyllä itsekin mielelläni toisenkin kerran oopperaan!

Taikahuilu-oopperan ensi-ilta Tampere-talon Isossa salissa on huomenna keskiviikkona, lisätietoja löytyy täältä.

Kiitos Tampere-talo kutsusta ja lipuista!