Moni meidät livenä tunteva on ihmetellyt kuullessaan, että meidän perheen automatkat lasten kanssa sujuu mainiosti. Veikko on aika meneväinen, eikä monelle tule mieleen, että vilkas poika malttaa istua autossa pitkiä matkoja.
Me tykätään liikkua paljon, ja meidän onneksemme lapsetkin jaksavat matkustaa kulkuvälineestä riippumatta. Varmaan toki on paljon kiinni siitäkin, että molempia on kuskattu vauvasta alkaen, mutta tietty meilläkin on omat niksit, millä taltutetaan alkavat ”joko pian ollaan perillä” jankutukset.
Tässä meidän perheen vinkit viihtyisimpiin automatkoihin (ja sama lista pätee toki mihin tahansa kulkupeliin).
1. Lahjo leluilla. Lelukaupoista löytyy monesti hylly, jossa myydään kaikenlaista pientä hassua (ja todellakin turhaa) tilpehööriä, eli aivan loistavaa matkaviihdykettä! Osta matkan pituudesta riippuen näitä muutaman euron leluja jemmaan tylsiä hetkiä varten, mutta älä missään nimessä paljasta pienille matkalaisille lelujemmaasi ennen reissua, muuten lelut on tutkittu jo ennen kuin olette kurvanneet kotipihasta eteenpäin.
2. Kuluta aikaa askarrellen. Jos turhanpäiväiset pikkulelut ei sovi teidän periaatteisiin, niin hanki tarrakirja ja tarroja (näitä löytyy muuten tosi kivoja valmiita settejä lehtiosastolta) tai muuta pientä autoon soveltuvaa askartelutehtävää.
3. Napostele. Matkan pituudesta riippuen, sujauta käsilaukun sivutaskuun, tai pakkaa kokonainen reppu täyteen pientä naposteltavaa. Tylsällä hetkellä, tai pikkunälän yllättäessä takapenkki hiljenee rusinapaketin, suolakalojen, imettävien soseiden tai ruissipsien avulla. Vältä kuitenkin sokerisia herkkuja, kuten karkkia, ellet halua takapenkin kuulostavan festarikansalta loppumatkan ajan.
4. Pysähdy hampurilaiselle. Jos matka vaatii ruokataukoa, ja lapsesi kinuaa hampurilaiselle (taka-ajatuksena tietenkin se lastenaterian kylkiäisenä tuleva lelu), niin suostu pyyntöön, sillä hampurilaispaikan yhteydessä on todennäköisesti myös leikkipaikka, jossa purkaa hetki energiaa. Ota myös se lelu, sen parissa kuluu mukavasti taas muutama kilometri.
5. iPad. Tämä on meillä se viimeinen oljenkorsi. iPadin parissa kuluu aikaa niin kauan, kuin koneessa riittää akkua. Lataa padille lapsen iän ja mielenkiinnon kohteiden mukaan pelejä. Yksi superkiva sovellus on Satukirjasto, joka pitää sisällään mm. valmiiksi luettuja tuttuja satuja, joista muutaman voi ladata myös offline-tilaan, jos netti ei ole käytössä. Varsinkin pitkällä matkalla satujen kuuntelu voi olla mukava vaihtoehto lastenohjelmien tapittamiselle.
Näillä vinkeillä meillä taittui niin keväinen Lapin reissu (11h), kuin Ruotsin läpi Tanskaan ajokin (sama 11h), eikä kenelläkään jäänyt huomattavia traumoja, vaan kovasti uusi reissu kutkuttelisi, jopa neljävuotiasta, joka ikänsä puolesta on varsin potentiaalinen pitkien automatkojen kammoaja.
Kuvat Karkkipurkin Instagramista
Mitäs vinkkejä teillä on automatkoille?
Sis. mainoslinkin
UUSI ARKI
Heippa pitkästä aikaa! Täällä on aika hujahtanut taas ihan huomaamatta, enkä ole paljoa ehtinyt tänne bloginkaan puolelle. Meillä alkoi nyt uusi arki, kun Veikko aloitteli viime viikolla päiväkodissa, ja mä palasin taas kunnolla töiden ääreen, joita onnekseni saan tehdä täällä kotona ja hoitaa samalla vauvaa.
Veikolla on alkanut päiväkotitaival mukavasti, ainakin toistaiseksi hoitoon on ollut aina kiva lähteä, eikä sieltä juuri milloinkaan meinattaisi malttaa lähteä kesken päivää pois.
Mä täällä kotona hattaraisissa kuvitelmissani touhuan töiden kimpussa samaan aikaan, kun vauva nukkuu pitkiä päiväunia, ja hereillä ollessaan leikkii rauhassa ja omatoimisesti työhuoneessa omilla leluillaan. Todellisuus vaan taitaa ennemminkin olla työhuoneen kaappien kaivelua ja roskiksen levittämistä tai huoneesta toiseen pikavauhtia konttimista äiti kintereillään.
Vähän vielä on totuttelemista meillä kaikille tähän uuteen arkeen, mutta eiköhän me pian päästä rytmiin kiinni, ja opin paremmin ajankäytön hallintaa, haha! Oikeasti mun optimistinen luonne saa mut pulaan, kuvittelen ehtiväni kaikenlaista, ja lopulta teen hommia yömyöhään saakka, kun vuorokaudessa ei vaan meinaa tunnit riittää.
Tämmöiset pienet pikakuulumiset nyt vaan tähän väliin, palataan pian taas!
Mitenkäs teillä on lähtenyt uusi arki käyntiin, vai onko siihen tullut muutoksia?
Vauvan vaatteet saatu täältä, mun mekko täältä.
9 KK
Meidän vauva alkaa olla jo lähempänä kymmentä, kuin yhdeksää kuukautta, joten otetaanpas tähän väliin vähän 9kk raporttia, ennen kuin siirrytään uusille kuukausille.
Yhdeksän kuukautta täytettyään vauva edelleen liikkui kierimällä paikasta toiseen, mutta ihan parasta oli, kun äiti nappasi kainaloista kiinni ja vauva sai sipsuttaa ympäri huushollia. Tätä huvia olisi jaksanut vaikka kuinka, ja turhaantui kun ei omin avuin päässyt yhtä hienosti viilettämään paikasta toiseen.
Ostettiin kokeeksi paikalliselta facebookkirppikseltä vaaleanpunainen kävelytuoli kympillä, ja johan aukesi uusi mielenkiintoinen maailma! Tottuneesti vauva purjehtii vekottimellaan pitkin kotia, ja ekaksi aina kurvaa katsomaan, olisiko isoveljen huoneen ovi auki, samalla olan yli iloinen virne kasvoillaan kuikuillen, että huhuu, huomaako kukaan mihin kielletyyn paikkaan olen menossa!
Mä oon pitänyt kävelytuoleja aikamoisina turhakkeina, mutta se olikin tosi kiva kapistus.
Nyt vauva nousee seisomaan tukea vasten ja osaa kontata. Ulkona konttaaminen on helpompaa, kuin sisällä liukkaalla laminaattilattialla, ja sisällä monesti vaihdetaankin lennosta vanhaan hyväksi havaittuun tyyliin ja edetään kierimällä, jolloin määrämpää tavoittuu nopskempaa. Ryömiminen meillä muuten skipattiin kokonaan!
Lempparihommia on taputtaminen. Alkuun aplodeja ei koskaan jaeltu pyydettäessä, vaan ainoastaan harkitusti kun siihen oli aihetta, kuten ruokailun jälkeen, tai silloin kun vauva sai jonkin tahtomansa asian läpi. Nykyään innostuu taputtamaan pyydettäessä, tai nähdessään muidenkin taputtavan, ja samalla taputusta tahditetaan ”ta ta ta” tai ”pa pa pa”.
Ei ole saanut vielä yhtään hammasta ja hiuksiakin on vähemmän puoleisesti, mutta taakse on alkanut kasvaa ihanaa valkoista haiventa hassuun pappatyyliin.
Tää tuntuu taas mun mielestä ihan parhaalta iältä, vauva osaa jo olla hienosti touhuissa mukana, mutta toisaalta on edelleen ihana pieni vauva.
Jos edellisellä vauvakierroksella kaikki oli uutta ja kaiken sai kokea ensimmäistä kertaa, on nyt kaikessa mukana pieni haikeus. Saan viimeistä kertaa imettää, tai nukkua pieni tuhiseva pötkäle kainalossa. Ajoittain mulle iskee kamala vauvakuume, jonka ymmärrän olevan vain haikeutta siitä, että tämä kaikki tapahtuu meille nyt viimeistä kertaa.
Ehkä sen takia en ole vielä edes miettinyt imetyksen lopettamista tai vauvan siirtämistä omaan pinnasänkyyn.
Aion nauttia tästä vauvavuodesta niin kauan kuin sitä kestää, ja pikkupötkylä (tai pökäle, kuten isoveljensä on sanonut, haha) saa nukkua meidän vanhempien välissä vielä pitkään. Siitäkin huolimatta, että välillä viereiseltä tyynyltä löytyy pienen nassun sijaan pikkuiset varpaat, ja toisinaan suurinta osaa sänkyä valloittaa poikittain keskellä parisänkyä tuhiseva vauva, samaan aikaan, kun itse koittaa mahtua johonki pieneen koloseen sängyn reunalle.
