Minä olen nyt kolme kuukautta! Tänään on siis oikea juhlapäivä, ja sen kunniaksi, vai pitäisikö sanoa, sillä tekosyyllä, äiti leipasi mansikkapiirakan.
Kotona minua on kuvailtu hyväntuuliseksi vauvaksi. Vaikka tykkäänkin olla eniten sylissä, viihdyn pieniä hetkiä omissa oloissakin lelujeni parissa.
Olen saanut pikkuista rytmiä tähän elämääni. Aamulla olen pikkuisen aikaa hereillä, vähän syön ja sitten lähden päikkäreille. Nukun ulkona vaunuissa tai sisällä äitin ja isseen sängyssä muutaman tunnin aamupäiväunet. Loppupäivän olen hereillä ja torkuttelen vähän vuoronperään, kunnes on aika mennä yöunille. Ennen nukkumaanmenoa tankkailen maitoa samalla kun äiti katselee televisiota, niin jaksan sitten nukkua koko yön aamuun asti. Äitini on ihan hassun innoissaan näistä unenlahjoistani öisin, sillä olen jo useana yönä nukkunut yhdeksän tuntia heräämättä välillä. Joskus kyllä saatan heräillä kuuden tunnin jälkeen vähän syömään, ja jatkan sitten taas unia.
Yöt nukun vanhempien sängyssä, äitin kainalossa, sillä se vaan on ihan paras paikka. Joskus minut laitetaan pinnasänkyyn nukkumaan, mutta huomaan sen kyllä yleensä aika nopskaa, ja karjaisen heti, että minut nostetaan sieltä pois!
Minä saan herkutella äidinmaidolla, aina kun vaan itse haluan, ja olenkin kasvanut tällä huikealla ruokahalulla tosi hyvin! Isoveljeni muuten on kertonut minulle, ettei hän tykännyt vauvana ollenkaan äidinmaidosta. Taitaa kyllä puhua vähän höpöjä, en usko moista ollenkaan! Se on muuten ihan paras isoveli ikinä! Puhuu minusta aina tosi nätisti, käy välillä vähän silittelemässä ja pusuttelemassa ja auttaa äitiä minun hoitamisessa.
Suklaasta saan aivan hirvittäviä mahanpuruja, mutta onneksi äiti viimein älysi lopettaa sen suklaan mutustamisen, niin minun on paljon parempi olla. Se hölmö luuli ensin, että masuvaivat johtuvat kahvista, vaikka syypäänä oli koko aika suklaa. Nyt se on onneksi ollut jo kuukauden ilman suklaata, ja vaikka se välillä käveleekin wiener nougatin kuvat silmissään, niin minun ei tarvitse kuin väläyttää hurmaava hymyni, niin se unohtaa suklaat kokonaan!
Kuukausi sitten painoin jo melkein viisi kiloa, puolisen kiloa enemmän, mitä isoveljeni saman ikäisenä. Uusimmista mitoista ei ole kyllä hajuakaan, mutta eiköhän nekin selviä aikanaan kun käydään taas neuvolatätiä moikkaamassa. Se on ainakin varmaa, että kasvanut olen, vaatteista käytän jo kokoa 62cm ja masuni on ihanan pyöreä.
Tykkään höpötellä ja kujerrella kaikenmoista. Kerran isoveljeni riemastuikin, sillä hän luuli, että puhun samaa kieltä naapurin vauvan kanssa!
Minkäslaisia ikätovereita sieltä ruutujen takaa löytyy?
VASTASYNTYNEEN KUVAUS – LAURA SCHNEIDER PHOTOGRAPHY
Me saatiin muutama viikko sitten aivan ihanat Laura Schneiderin ottamat kuvat meidän pikkuisesta vastasyntyneestä vauvasta. Ja tiedättekö, ihastelin näitä kuvia varmasti tunteja, kun ne ensimmäistä kertaa näin!
Olin ihaillut Lauran upeita kuvia vastasyntyneistä vauvoista jo pitkään ja kuvien tyyli sopi täydellisesti omiin mieltymyksiini. Osasin siis odottaa ihania kuvia, mutta silti oli aivan eri asia nähdä oma lapsi ikuistettuna kauniisiin ja herkkiin kuviin.
Kuvapaketteja on valittavana kahta kokoa, josta me valittiin laajempi setti. En voisi olla tyytyväisempi valintaan, sillä en olisi osannut jättää kuvapaketista pois yhtään kuvaa!
Pientä sneak peekiä kuvista on näkynyt jo Instagramin (@annikakarkkipurkki) puolella, mutta nyt myös blogin lukijoille palanen meidän kuvauksen lopputuloksesta.
Kuinka kaikki käytännössä meni?
Aika varattiin hyvissä ajoin jo kesällä, kun laskettu aika oli lokakuun lopulla. Tuolloin Laura varasi kalenteriinsa tilaa lasketun ajan paikkeille, ja varsinainen kuvausaika me saatiin, kun ilmoitimme vauvan syntymästä.
Vastasyntyneet kuvataan aina alle kahden viikon ikäisinä, useimmiten 7-12 päivän iässä ja meidän vauva oli kuvauspäivänä kahdeksan päivän ikäinen.
Ennen kuvauspäivää saimme täytettäväksi kuvauskyselylomakkeen, jossa kyseltiin muunmuassa toiveita kuvausten sävymaailmasta ja rekvisiitasta, joiden mukaan Laura valmistelee studion kuvaustilannetta varten valmiiksi.
Aikani pohdin toiveita, mutta päätin jättää tuon kohdan tyhjäksi ja antaa Lauralle vapaat kädet ja oikein tyytyväinen olen valintaani!
Mitään omaa rekvisiittaa ei tarvitse viedä mukanaan, studiolta löytyy aivan valtavasti erilaisia toinen toistaan suloisempia päähineitä, pöksyjä, koreja ja kankaita. Meidän vauvalle oli kuvauksen lahjaksi ostanut mummi neulonut vartavasten kuvauksia varten hauskan hiippalakin, joka sopi oikein hyvin värimaailmaltaan yksiin Lauran rekvisiitan kanssa, ja osassa kuvissa käytettiin myös tuota meidän mukana viemää hattua rekvisiittana.
Aikaa kuvauksiin oli varattu 3-4 tuntia, sillä itse kuvaamisen lisäksi aikaa kuluu paljon muuhunkin, kuten vauvan nukuttamiseen, syöttämiseen ja asetteluun. Meidän vauva nukkui koko parituntisen matkan studiolle ja vähän jännitin miten unta riittää enää kuvaustilanteeseen, mutta vauva yllätti jatkamalla unia läpi kuvaussession. Jos vauva meinasikin herätä eri asentoihin vaihdettaessa, tuuditti Laura vauvan hellästi uudelleen uneen.
Kun kuvaukset oltiin saatu valmiiksi, heräili vauva syömään ja saatiin vielä ihan lopuksi muutama kuva hereillä olevasta vauvasta.
Lauran työskentelyä seuratessa huomasin, ettei täydellisiin vastasyntyneiden kuviin riitä, että on todella taitava kuvaaja, tai kauniit rekvisiitat. Näiden lisäksi oleellisessa osassa on uskomattoman taitava vauvan käsittely. Vauva tuntui todella tyytyväiseltä ja onnelliselta kuvaustilanteessa Lauran käsissä ja siihenhän koko homma perustuukin, kaikki tehdään täysin vauvan ehdoilla.
Meidän valitsemaan kuvapakettiin kuului runsaasti kuvia, jotka toimitettiin meille ensin nettilinkkinä, mistä ne sai ladattua omalle tietokoneelle. Myöhemmin saimme postitse kuvat vielä USB-tikulla sekä kuvapakettiin kuuluvat aivan ihanat vauvakortit. Kortit oli muuten pakattu niin kauniisti, etten meinannut malttaa avata koko pakettia, hahah! Lisäksi vauvakin sai yllätyksen paketin mukana, suloisen puisen purulelun.
Vauvakortteihin painetaan vauvan syntymätiedot, ja näitä kortteja voi antaa vaikka sukulaisille muistoksi. Me käytetään kauniit vauvakortit osana ristiäisten kiitoskortteja, mielestäni sopivat siihen aivan täydellisesti!
Lauralta voi tilata myös muita kuvatuotteita, kuten kehystettyjä printtejä, canvastauluja tai kuva-albumeita. Me valittiin aivan ihana neljän kuvan kollaasi, joka koristaa nyt meidän olohuoneen seinää.
Lisäksi olen teettänyt meidän lähikuvaamossa valokuvasuurennoksia, joita olen laittanut ihan Ikeasta ostettuihin kehyksiin olohuoneen seinälle, josta löytyvät myös muut meidän perheen rakkaimmat kuvat. Voisinkin vilauttaa tuota seinää teille myöhemmin ihan omassa postauksessa!
Taidan kyllä olla aikamoinen valokuvahullu, kuvat on mulle suuria aarteita, jotka tuon mielelläni osaksi sisustusta.
Kuvaan itsekin mielelläni, mutta esille kotiin on päätynyt lähes yksinomaan ammattikuvaajien otoksia. Veikko on kuvattu ensimmäisen kerran kolmenkuukauden ikäisenä, tuolloin en valitettavasti ollut vielä kuullutkaan vastasyntyneiden kuvauksesta. Sittemmin poika on kuvattu vuosittain synttäreiden tienoilla, samalla on otettu kuvia koko perheestä ja jatkossa porukkaan liittyy perheen pieninkin.
Kuvaajaa valitessa on mielestäni tärkeää, että kuvaajan tyyli vastaa omia mieltymyksiä, silloin kuvista tulee juuri niin ihania, että niistä tärkeimmät haluaa pitää aina esillä.
Olen kyllä todella iloinen, että meillä on nyt muistona kuvat vastasyntyneestä. Tuo hetki kestää niin pienen ajan, ja nopeasti tilalle tulee vauvamaisia piirteitä. Jo nyt kuvia katsellessa on ihana muistella ensi hetkiä pikkuisen kanssa.
Lisää kauniita kuvia löydät Laura Schneiderin nettisivuilta sekä Facebookista.
Oletteko te käyneet vastasyntyneen kuvauksessa tai oletteko aikeissa mennä?
Saimme kuvapaketin edullisemmin bloginäkyvyyttä vastaan.
KAKSI KUUKAUTTA
Hän on tänään kaksi kuukautta. Meidän ihana murunen, joka on hurmannut täysin meidät kaikki ♡
Jos vielä muutama viikko sitten vauva väläytti hurmaavan hymynsä lähinnä vahingossa, saa nykyään omiin hymyihin vauvalta vastauksena leveän määrätietoisen hymyn, joka ulottuu silmiin saakka. Myös pikkuisten paljaiden varpaiden puhaltelu saa leveän hymyn aikaan, aivan kuin vauva kikattaisi ilman ääntä.
Hymyjen vastapainona meillä kuullaan myös itkua, ja välillä sitä itkua tulee paljon. Melkein aina on kyseessä vatsanpurut, jotka nyt uusimpana olen yhdistänyt suklaaseen. Ei siis joulusuklaita tänä vuonna! Onneksi masukivut eivät ole vaikuttaneet vauvan uniin, vaan uni maistuu edelleen niin päivin kuin öin.
Useimmiten elellään rytmissä, jossa vauva nukkuu yöt ja päivällä on hereillä pari pitempää jaksoa, mutta rytmit vaihtelee jatkuvasti, ja monesti yöunille päästään vasta yhden kahden aikaan yöllä. Yön vauva nukkuu paria nopsaa maitotaukoa lukuunottamatta hyvin aamuun asti, ja missäs muuallakaan kun meidän vanhempien sängyssä. Suotta ei pinnasänkyä ristitty jo esikoisen aikaan heräämöksi, ihan sama vaikutus on pinniksellä tähänkin vauvaan…
Vauva on ruvennut nyt ääntelemään, aivan ihanan kuuloista höpöttelyä, välillä tuntuu olevan kovastikin asiaa, vaikka suurimman osan aikaa suu pidetään supussa ja ollaan ihan hiljaa.
Huomenna meillä onkin 2kk neuvola, kiva saada taas uusia mittoja. Kovasti vauva on kyllä kasvanut, 56cm vaatteet on olleet käytössä jo hyvän aikaa ja 50cm vaatteita saisi jo alkaa pakkaamaan vauvan vaatelipastosta pois.
Ps. Kurkkaa tästä postauksesta alekoodi Babyshopiin, se on voimassa vielä tänään!
Mukavaa sunnuntai-iltaa!