Kurkkup… Eikun Karkkipurkin Annika täällä taas hei! Meinasiko joku mennä viime viikolla mun aprillipäivän jekkuun, heh?
Onneksi se oli vain jekutusta, eikä tänne blogiin (tai mun elämään!) ole oikeasti tulossa sellaisia muutoksia joista horisin. Pysytellään siis jatkossakin kaikessa söpössä, suloisessa ja pastellisävyisessä. Huh!
Mä oon tehnyt melkein 10 vuotta töitä kotona ja näiden vuosien aikana mulle on muodostunut tietynlainen tyyli pukeutua. Koska arki pyörii pääosin kodin tuttujen seinien sisäpuolella, tykkään kotonakin pukeutua kivasti. En omista rumia pieruverkkareita ollenkaan, vaan olen panostanut mukaviin ja rentoihin, mutta IHANIIN vaatteisiin. Leggarit ja trikoomekot esimerkiksi ovat aivan supermukavan tuntuisia päällä, mutta silti aivan ihanan näköisiä ja tällaisessa asussa voi sitten lähteä kodin ulkopuolellekin, eikä erikseen tarvitse vaihtaa vaatteita jos jonnekin on lähdössä.
MUTTA. Nyt täytyy myöntää, että tämä kulunut talvi on ollut mulla aivan todella TYLSÄÄ pukeutumisen osalta. En ollut itsekään tiennyt, että vaikka mun arki pyörii muutenkin täällä kotona, niin kyllä mun pukeutumiseen on silti vaikuttanut paljon se, että niitä kodin ulkopuolisia menojakin on ollut. On ollut työhön liittyviä menoja ja sellaisia vapaa-ajan menoja, joita en oikein edes muistakaan.
Nyt kun kaikki tällaiset menot ovat vähentyneet (ja osa kokonaan poistunutkin) aivan minimiin, ollaan täällä kotona oltu entistäkin enemmän ja se on kyllä vaikuttanut mun pukeutumiseen. Eipä ole täällä blogissakaan näkynyt talven aikana juurikaan asukuvia, vaikka sellaisia olen aikaisemmin tykännyt julkaista. Olen saattanut hiihtää muutamissa samoissa vaatteissa, jotka olen kiskonut takaisin päälleni aina sitä mukaa, kun ne ovat tulleet pesusta. En ole juurikaan jaksanut miettiä vaatekaapin edessä millaisia vaatteita tai asuja pukisin. Tää on kyllä tylsää, koska pukeutuminen on ollut mun mielestä aina kivaa!
Onnekseni tämä kevään tulo on saanut mun pukeutumisinnon palaamaan ja olen aivan täpinöissäni selaillut eri verkkokauppoihin saapuneita uutuuksia! Haluaisin vaikka mitä mun vaatekaappiin ja päälleni!
Ja jotain uutta sinne onkin saapunut. Jotain uutta, KOTIMAISTA, ihanaa, mukavaa, rentoa ja just mun näköistä…
Kotimaisen Kanto Designin kevään uutuudet tulivat juuri myyntiin ja sain valita näistä itselleni pari suosikkiani. Ihastuin heti tähän kuvissa näkyvään Lilja-mekkoon, niin mun näköinen malli ja sävy! Mekosta on tämän kauniin ja hempeän oliivin lisäksi myös roosa, musta ja raidallinen mekko ja valitsin itselleni tämän oliivin lisäksi myös mustan.
Sen lisäksi, että Kanto Designin tuotteet suunnitellaan Suomessa, ne myös valmistetaan Suomessa!
Proud to be -malliston takaa löytyy myös aivan ihana ajatus, olla ylpeitä itsestään juuri sellaisena kuin on. Vaatteista löytyykin hauska yksityiskohta, niskaan näkyville ommeltu nahkainen kokolappu, johon vaatteen koko on kirjoitettu sanoin Extra Sweet, Sweet, Magnificent, Lovable, Extra Lovable jne.
Mun mekon kokolapussa lukee Sweet ja mekko vastaa mun mielestä hyvin kokoaan (käytän muistakin vaatteista kokoa S).
Ihanaa aurinkoista torstaita! Täällä meillä päin lapsilla alkoi jo tänään pääsiäisloma koulusta ja eskarista, joten tämä torstai ollaan saatu venyä ihanan hitaasti aamupalapöydässä.
Nyt en kuitenkaan tullut kertomaan meidän lomasuunnitelmista tai hitaista aamuistamme, vaan täällä blogissa tapahtuvasta odotetusta uudistuksesta!
Näiden mun blogivuosien aikana täällä blogissa on välilllä tapahtunut muutoksia, jotka ovat olleet aina mulle tosi mieluisia ja piristäviä. Pienimmillään nämä muutokset ovat olleet uutta banneria (tämä ei olekaan muuttunut moneen vuoteen!), suurimmillaan koko blogi on muuttanut toiseen paikkaan. Parin blogiyhteisön kautta olen muuttanut blogeineni Bella-blogeihin, sieltä Suomen Blogimediaan (nykyinen Babler), sen jälkeen siirryin Kaksplussalle ja nyt olen täällä omalla alustallani. Tällä kertaa en ole muuttamassa (ainakaan just nyt) minnekään, vaan uusia tuulia puhaltaa mun omalle blogialustalle.
Täällä blogissa on totuttu näkemään mun (ihania!) vaatteita, meidän pastelliväristä sisustusta, lastenvaatteita ja kaikkea söpöä ja suloista, jolloin Karkkipurkki on ollut mun mielestä oikein osuva nimi blogilleni.
Nyt kuitenkin vaaleanpunainen on alkanut tuntumaan vähän ällölle ja raikas ja reipas vihreä on uusi lempparini. Ehkä näin 42-vuotiaana on aika siirtyä aikuisempaan tyyliin. Enhän edes syö karkkejakaan, vaan suussani rouskuvat raikkaat salaatit ja pirtelömukistani löytyy hapan vihersmoothie. Myös blogin on aika muuttua mukanani.
Niinpä Karkkipurkki on jatkossa Kurkkupurkki!
Voi miten innoissani tästä muutoksesta olenkaan! Makean ja söpön tilalle tulee raikasta ja reipasta.
Muistatteko vielä kun kerroin, että löysin Torista vanhan mäntykaapin, josta oli tarkoitus tuunata kuivamuonille säilytyskaappi meidän keittiöön? Meillä ei ole ollut oikein mitään kunnollista isoa kaappia kuivamuonille, vaan niitä on ripoteltu useaan pieneen kaappiin. Mikä on mun mielestä ollut ärsyttävää! Tarvittiin lisää säilytystilaa ruuille ja samaan kaappiin oli tarkoitus saada mahtumaan myös isompia tarjoiluastioita ja lasten askartelutarvikkeita. Lisäksi toki halusin meidän keittiöön jotain söpöä ja tästä kaapista oli tarkoitus tulla sellainen.
Ja tällainen se kaappi aikaisemmin oli:
Ja tällainen siitä sitten tuli:
Aivan IHANA! Tää on kuin suloinen vaahtokarkki meidän keittiössä! Näihin kuviin en millään saanut kaapin luonnollista sävyä, joka ei ole aivan näin vaalea kuin näissä kuvissa näyttää. Sävy on Tikkurilan Magnolia ja samalla sävyllä on maalattu viime kesänä myös yksi tuoli meidän keittiöön.
Siellä nyt sitten on alimmalla hyllyllä lasten askartelutarvikkeet, seuraavalla hyllyllä suuria astioita, sitten on hyvin tilaa niille kuivamuonille ja muille ruokatarvikkeille ja ylimmältä hyllyltä löytyy oikeastaan KAIKKEIN paras keksintö ikinä. LATAUSPISTE!
Meillä on aikaisemmin ollut keittiön tasolla aina aivan kamala röykkiö latautumassa olevia laitteita. Ei nyt tietty jatkuvasti kaikkea, mutta vähintään yksi kännykkä, välillä useampi kännykkä, tabletti, älyrannekkeita ja kameran akkua. Aargh. Ja sitten vielä ne kaikki johdot siinä ihan sekaisin. Tuonne kaapin taakse aika ylös jäi pistorasia (samassa kohtaa on aikaisemmin ollut keittiön kiintokalusteita, jotka on purettu siitä nyt pois), joten kaapin taustalevystä leikattiin siltä kohtaa pala pois ja ta-daa, nyt kaiken sen latautuvan elektroniikan saa tuupattua suloisten vaahtokarkkiovien taakse piiloon. Ah!
Kas näin:
Ai niin! Halusin kaappiin messingin väriset lankavetimet, mutta sellaisia en nyt vielä ole onnistunut (oikean kokoisina) löytämään. Nyt kaapissa on teräksen väriset vetimet ja näillä mennään nyt siihen asti, kunnes ne oikeanlaiset tulee jossain vastaan. Ja jos sellaisia ei löydy ollenkaan, niin sitten täytyy vaikka maalata nämä nykyiset. Mutta ihana tää kaappi on nyt jo, vaikka vetimet eivät olekaan vielä oikeaa sävyä.
Sitten vaan uusia kierrätyslöytöjä bongailemaan seuraavien tuunausideoiden kanssa!
