Kotiuduttiin reissusta perjantaina. Loikoiltiin juhannus kotona, eikä tehty oikeastaan yhtään mitään. Grillattiin, loikoiltiin porealtaassa ja keräiltiin reissussa kadonneita voimia. Tällä viikolla sitten ollaan palailtu arkeen siinä mielessä, että mies on jatkanut laajennuksen puolella hommia. Nyt on ollut vuorossa vinyylilankun asennusta ja tänään saatiin ensimmäiset valaisimet kattoon. Ne onkin niin ihanat, että palailen niihin erikseen myöhemmin!
Elloksella on kesäalet jo vauhdissa ja kävin kurkkimassa valikoimaa lähinnä sisustustuotteiden puolelta. Ihastuin mm. raidalliseen pussilakanasettiin, joka on kuin suloinen karkki! Ja vielä 100% pellavaa. Raidallista pussilakanasettiä oli useammassakin kivassa sävyssä. Ja toisaalta taas raikkaan valkoinen pussilakanasettikin houkuttelee. Saisiko sellaisella hotellitunnelmaa omaankin makkariin? Musliini materiaalina ainakin vaikuttaa mukavan tuntuiselle. Alla muutamia poimintoja alen puolelta ja koodilla ANNIKAKES24 saa alehinnoista -5% lisäalen! Samalla alekoodilla saa myös tilauksen kalleimmasta normaalihintaisesta tuotteesta -33% alen. Koodi on voimassa tämän viikon loppuun asti!
Siinä muutamia mun lemppareita. Monista tuotteista oli tosi kiva värivalikoima! Esim. tuo keltainen päiväpeite on mun mielestä tosi kauniin värinen, mutta samaa päiväpeitettä on valikoimassa vaikka miten useassa eri sävyssä! Kannattaa käydä kurkkaamassa.
Meidän Euroopan road tripin matkapäivät 17-19 vietettiin ajamalla ensin Ranskasta Luxemburgin kautta Saksaan, ja sieltä Tanskan kautta Ruotsiin.
Maanantaina pakattiin auto ja sanottiin heipat ihanalle Riquewihrille. Kuopus toivoi pääsevänsä vielä kerran crepeseille, joten kurvattiin vielä Strasbourgiin herkuttelemaan ja jatkettiin siitä matkaa Luxemburgiin.
Tavallisesti tykkään etukäteen suunnitella missä matkoilla käydään, millaisia nähtävyyksiä käydään katsomassa jne, sillä matkojen etukäteen suunnittelu on melkein yhtä hauskaa kuin itse matkustaminen! Tämä kolmen viikon road trip on ollut niin laaja kokonaisuus, että mietittiin etukäteen vaan muutamat tärkeimmät jutut (ostettiin esim. Disneylandin liput etukäteen) ja muihin kohteisiin ollaan tutustuttu matkan edetessä. Luxemburgista ei tiedetty oikeastaan mitään etukäteen, eikä oltu suunniteltu missä siellä käytäisiin. Niinpä googlailin ajomatkalla kohti Luxemburgia mitä siellä voisi tehdä ja päädyttiin suuntaamaan Chemin de la Corniche näköalatasanteelle, jota kuulemma kutsutaan myös Euroopan kauneimmaksi parvekkeeksi.
Löydettiin pysäköintipaikka melko helposti, mutta ei osattu käyttää pysäköintiautomaattia. Sakottaja kierteli samaan aikaan pysäköintialuetta ja kysyttiin voisiko hän auttaa sen automaatin kanssa. Se ei kuulemma toiminut luottokortilla (olisi siis kuulunut toimia), vaan jollain erillisellä sovelluksella, jota meillä ei ollut. Sakottaja lupasi, että voitaisiin silti jättää auto siihen, eikä hän kirjoittaisi meille pysäköintisakkoa, huh. Oltiinkin saatu juuri muutama päivä sitten Ranskan puolella pysäköintisakko, eikä kaivattu niitä enempää.
Lähdettiin kapuamaan jyrkkää rinnettä kohti näköalatasannetta ja olihan sieltä ihan kivat näkymät. Muutakin nähtävää Luxemburgissa olisi ollut, mutta me ihailtiin nyt tällä kertaa vaan maisemia hetken, kierreltiin pikkuisen katuja ja palattiin autolle. Meidän oli tarkoitus ajella vielä Saksaan Kölnin lähistölle yöksi.
Tiistaina lähdettiin ajelemaan Kölnin lähistöltä Hampurin suuntaan. Googlailtiin taas matkan edetessä missä voitaisiin käväistä ja bongattiin Hamelnin kaupunki. Kuulosti hauskalta, joten päätettiin ajella sinne. Oli kaunis aurinkoinen sää ja pysähdyttiin syömään jonkin ravintolan terassille kävelykadulle. Käytiin vähän kävelemässä ja päädyttiin ihan sattumalta Raatihuoneen eteen, jonka seinästä aukesi luukut ja musiikin saattelemana luukussa alkoi pyörimään mekaaninen Hamelnin pillipiipari -esitys. Luin myöhemmin, että tuo esitys pyörii kolmesti päivässä, joten kävi hauska sattuma, että osuttiin paikalle juuri kun pillipiipari asteli luukusta rottalauma perässään. Samaan aikaan alkoi myös sadella, joten ei jääty katselemaan esitystä loppuun vaan jatkettiin matkaa. Sade yltyi ja pian jo juostiin kaatosateessa autolle. Auton tuulilasissa odotti pysäköintisakko, graah! Olin kyllä maksanut pysäiköintimaksun Easypark-sovelluksella, mutta alueelle sai pysäköidä vain tunniksi ja olin pyöräyttänyt parkkiajan jo kolmatta kertaa käyntiin…
Hameln vaikutti kyllä kivalta kaupungilta ja siellä olisi saanut varmasti kulumaan enemmänkin aikaa, ellei sade olisi ajanut meitä autolle.
Hamelnista jatkettiin matkaa Hampurin lähistölle, josta oltiin varattu yhdeksi yöksi majoitus jostain ihanan kuuloisesta maaseutumajoituspaikasta. Kurvailtiin maaseudulle kaatosateessa ja juostiin sisälle. Saatiin avain meidän huoneistoon, joka oli mukavan tilava. Kolme suurta makuuhuonetta, keittiö ja kaksi kylpyhuonetta. Mutta yleisilme oli aika rähjäinen ja kuin aikamatka menneille vuosikymmenille. Lattiakin oli niin vino, että vähän huimasi kävellessä, hah. Mutta täällä saatiin meidän road tripin ensimmäinen valmis aamiainen ja aamiainen oli kyllä tosi hyvä ja kauniisti pöytiin katettu. Ja kun aamiaishuoneessa pyöri vielä suloinen pieni koira, ei lattian vinouskaan enää haitannut.
Eilen oli odotettavissa tämän reissun ainoa pitkä ja puuduttava ajopäivä. Ensimmäinen päivä, jolloin ei tehtäisi mitään muuta kuin posotettaisiin autolla Saksasta Tanskan kautta Ruotsiin. Lähdettiin heti aamiaisen jälkeen ajelemaan Puttgardeniin, josta oli tarkoitus jatkaa lautalla Tanskan puolelle Rödbyyn. Osuttiin sattumalta paikalle niin, että seuraava lautta oli lähdössä noin vartin päästä, ostettiin liput automaatista ja ajettiin jonoon odottamaan lauttaan pääsyä. Kun sitten päästiin lauttaan ja noustiin autosta pois, ei meinattu saada auton ovia millään lukkoon! Arveltiin, että jokin ovista on huonosti kiiinni (meillä on mm. auton takaosa niin täynnä tavaraa, että takaluukku ei välttämättä mene kerrasta kiinni) ja kokeiltiin aukoa ja sulkea ovia, mutta ovet vaan eivät menneet lukkoon. Takuttiin varmaan monta minuuttia ovien kanssa, kunnes muistin, että mun käsilaukussa, joka on auton sisällä, on toiset avaimet! Siksi ovet eivät menneet lukkoon. Olin ostanut Hamelnista matkamuistoksi pienen käsilaukun ja pakannut toisen käsilaukun matkatavaroihin autoon ja toinen autonavain oli sen laukun sisällä. Päästiin vihdoin autokannelta pois, käytiin ulkona kannella katselemassa merta ja mentiin sisälle kahville. Ostettiin jäätelöt ja kahvit ja istahdettiin alas ja samalla huomattiin, että kolmen vartin matkasta olisi enään vartti jäljellä! Se oli nopea lauttamatka se, hah!
Mietittiin, että voitaisiin käydä Tanskassa jossain, mutta ei oikein jaksettu miettiä että missä. Oltiin kaikki jo aika puhki päivän ajeluista, vaikka takana oli ehkä vasta puolet päivän ajomatkasta, hah. Ehkä oltiin jo vähän reissustakin väsyneitä, eikä todellakaan jaksettu ainakaan lähteä mitään nähtävyyttä katsomaan. Ei haluttu tunkea autolla myöskään Kööpenhaminaan, joten käytiin esikoisen toiveesta MAX:ssa hampurilaisilla ja jatkettiin Juutinrauman sillan kautta Ruotsiin.
Juutinrauman sillan portti aukesi näppärästi auton rekisteritunnuksella ja alehintainen siltamaksu veloittuu automaattisesti luottokortilta, sillä oltiinhan me kätevästi ostettu kaksi VUOTTA sitten jokin Tanskan siltojen vuosijäsenyys ja unohdettu perua se. Lol. (Se on peruttu nyt!)
Ei jaksettu eilen tehdä mitään muuta kuin ajella meidän vipaan majoitukseen muutaman tunnin päähän Tukholmasta. Vielä maanantaina vähän harmittelin mielessäni, että tää reissu alkaa olla loppusuoralla ja tuntui, että mulla olisi ollut energiaa vielä ainakin viikoksi, ellei kahdeksikin kierrellä lisää ihania maita ja kaupunkeja, mutta just nyt tuntuu, että ehkä tämä kolme viikkoa oli sittenkin ihan sopiva aika olla matkassa.
Tänään, 20. reissupäivänä vietetään vielä päivä (tai muutama tunti) Tukholmassa ja sitten illalla istahdetaan laivan buffetpöytien ääreen.
Maanantain ajot: Riquewihr (Ranska) – Strasbourg (Ranska) – Luxemburg – Nettersheim (Saksa) noin 437 km
Tiistain ajot: Nettersheim – Hameln – Niederhaverbeck noin 475 km
Keskiviikon ajot: Niederhaverbeck (Saksa) – Puttgarden (Saksa) – Rödby (Tanska) – Värnamo (Ruotsi) noin 647 km
Saavuttiin Riquewihriin perjantai-iltana ja ihastuin satumaiseen kylään ensisilmäyksellä. Ja nyt pari päivää myöhemmin olen todellakin ihastunut paitsi tähän kylään, koko Alsacen alueeseen, vaikka en ole nähnytkään tästä kuin pienen ripauksen. Tänne olisi kiva palata joskus uudestaankin! Ei etukäteen tiedetty tästä paikasta juuri mitään, oltiin vaan nähty kuvia kauniista värikkäistä ristikkotaloista ja Riquewihrin kylä osui sopivasti meidän matkan varrelle.
Riquewihr on keskiaikainen pieni noin 1100 asukkaan kylä Ranskan Alsacen alueella, lähellä Saksan ja Sveitsin rajaa. Pieni kylä on päivässä koluttu läpi, mutta näitä pieniä kyliä on vieri vieressä vain muutaman kilometrin välein toisistaan vaikka kuinka monta. Alueella on myös muutama isompi kaupunki, esim. tunnettu Strasbourg ja Colmar.
Meillä on majoitus aivan Riquewihrin vanhan kaupungin keskustassa. Tänne ei saa ajaa autolla (paitsi sen verran sai, että saatiin mm. purkaa matkatavarat autosta), vaan auto on jätettävä vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle. Päivisin kaduilla parveilee turisteja, mutta jo alkuillasta kadut hiljenevät. Täällä onkin ollut tosi rauhallista olla ja ollaan nukuttu täällä parhaiten ja myöhimpään koko road tripin aikana!
Parasta täällä on ollut vain haahuilla kylän värikkäillä kujilla. Pysähtyä välillä crepeseille (vihdoinkin löytyi crepeskahviloita! Mun yksi Ranskan toive oli syödä crepeseitä, hah!) ja haahuilla vähän lisää. Toki lähistöltä löytyy linnoja ja vaikka mitä kiinnostavaa nähtävää, mutta ollaan koitettu ottaa nyt vähän rennommin, eikä olla haalittu päiviä täyteen tekemistä.
Ensimmäisenä päivänä bongattiin erään rakennuksen katolta iso haikaranpesä, jossa oli aivan oikea haikara. Ja myöhemmin bongailtiin haikaroita pesineen vähän sieltä sun täältä. Myös matkamuistomyymälät on täynnä monenlaista haikara-aiheista tavaraa. Kiivettiin jonain päivänä viiniviljelmien välissä menevää polkua pitkin kukkulan päälle katselemaan maisemia myös sieltä käsin.
Lauantaina me lähdettiin ajelemaan läheiseen Colmarin kaupunkiin, jonne on vain noin 15 minuutin ajomatka. Matkalla kaupunkiin nähtiin eräässä liikenneympyrässä vapaudenpatsas. Oltiin bongattu patsaita jo aikaisemminkin jossain matkamuistomyymälässä. Ranskan Amerikkaan lahjoittaman vapaudenpatsaan suunnitellut taiteilija on syntynyt ja asunut Comarissa, siksi tällainen patsas löytyy täältäkin!
Colmarin vanhassa kaupungissa sijaitsee La Petite Venise, jonne mekin ihan vahingossa osuttiin ja kohta jo istuttiinkin veneajelulla kaupunkia ihastelemassa. Vaikka itse näitä kyliä ja katuja voisi kierrellä vaikka viikon, on lasten näkökulmasta vanhat kylät jo vähän nähty, kun ensimmäisen on kierrellyt ympäri. Veneajelu toikin mukavaa vaihtelua päivään!
Veneajelun jälkeen oltiin menossa jonnekin syömään, kunnes huomattiin, että kello oli jo sen verran, että meidän täytyisi ehtiä ruokakauppaan ennen kuin se menisi kiinni (isommatkin Lidlit ja muut sulkevat ovensa jo 19.30 ja ovat sunnuntaisin kokonaan kiinni). Seuraavana päivänä olisi sunnuntai, joten kauppaan ei päästäisi silloinkaan. Niinpä hypättiin autoon, käytiin kaupassa ja vietiin ostokset asunnolle. Huilattiin hetki ja lähdettiin lähiravintolaan pizzalle. Paitsi ettei päästykään sinne, sillä se oli jo menossa kiinni! Opittiin, että iltaisin vanhan kaupungin katujen hiljentyessä myös ravintolat sulkevat ovensa. Ehdittiin kuitenkin tilata pizzat ja tarte flambeet (paikallinen ohutpohjainen pitsan tapainen ruoka) mukaan ja etenkin kuopus oli jopa mielissään, että saatiinkin jäädä asunnolle syömään ihan rauhassa. Onhan tämä matkustaminen välillä vähän raskastakin, vaikka kivaa onkin!
Hunawihristä Ribeauvilleen
Sunnuntaina lähdettiin taas yhteen lähikylään tutustumaan. Ensin kuitenkin ajettiin noin 10 minuutin ajomatkan päähän (nämä etäisyydet todellakin on lyhyitä!) Hunawihriin Naturo Parciin eläimiä katsomaan.
Oltiin bongattu jo useiden rakennusten katolta haikaroita pesineen ja toivoin, että nähtäisiin puistossa haikaroita enemmänkin. Ja niin nähtiinkin! Puistossa oli aivan valtavasti haikaroita, mutta myös muita eläimiä. Pesukarhuja, kilpikonnia, maatilan eläimiä ja muita. Puisto oli juuri sopivan kokoinen meille, sillä kaivattiin tämän tapaista tekemistä pariksi tunniksi, ei koko päiväksi. Oltiin kierrelty puistossa juurikin pari tuntia, nähty pesukarhujen ruokintahetki, ne haikarat ja monet muut eläimet ja alettiin olla valmiita jo siirtymään seuraavaan paikkaan, kun kuopus vielä kerran halusi loikkia mutaisen lätäkön päälle aseteltuja puulaattoja pitkin. Nämä oli siis aivan sitä varten, että niiden päältä sai kulkea. Tällä kertaa kuitenkin kuului molskahdus ja kohta lätäköstä kahlasi hätääntynyt ja nilkkojaan myöten mustan paksun mudan peitossa oleva lapsi. Hups. Onneksi meillä sattui olemaan autossa se kassi, jossa kaikkien sandaalit olivat! Ei olla niitä juuri tarvittu kuin uintireissuilla, joten ei oltu tuota kassia edes viety asunnolle. No, nyt sandaalit tulivat tarpeeseen.
Puistosta ajeltiin taas muutaman minuutin päähän seuraavaan kylään, Ribeauvilleen. Ihana kylä tämäkin! Oltiin jo niin nälkäisiä, että mentiin suoraan syömään, sitten kierreltiin ihan vähäsen ja lähdettiin takaisin Riquewihriin asunnolle huilaamaan.
Ollaan nähnyt road tripin varrella monia kauniita kaupunkeja. Moniin tuskin tullaan palaamaan enää uudestaan, sillä Euroopassa on vaikka miten paljon kiinnostavan kuuloisia paikkoja ja seuraavalla reissulla on kiva nähdä taas jotain meille aivan uutta. Mutta tänne Alsaceen olisi kyllä kiva palata joskus uudestaan, sillä ei ehditty nähdä Alsacen lukemattomista kylistä kuin vasta muutama. Täällä järjestetään joulumarkkinoita ja voisikin olla ihana tulla tänne joulumarkkinoiden aikaan!
Meillä oli täällä Riquewihrissä myös tämän reissun ihanin majoitus. Sijainti vanhan kaupungin keskustassa oli tietenkin ihana ja idyllinen, mutta myös itse asunto oli kaikkein parhain. 120 neliötä kahdessa kerroksessa, tilavat makuuhuoneet (täälläkin kyllä vain kaksi makkaria yläkerrassa ja alakerrassa levitettävä vuodesohva olohuoneessa), siisti, fressi ja kauniisti sisustettu. Osa asunnoista on ollut meille vähän liian ahtaita, nuhruisia, joku ankealla sijainnilla jne. Osa asunnoista on ollut ihan hyviä ja vastannut meidän odotuksia, mutta tää Riquewihrin asuntol oli kyllä ihan lemppari. Täällä olisi senkin takia voinut viettää aikaa vielä muutaman yön lisääkin.
Kolme yötä satumaisessa Riquewihrissä takana ja nyt on aika pakata taas auto ja seuraavaksi suunnataan Luxemburgiin ja Saksaan.
